Mistä motivaatio laihdutukseen?

johan taivas aukeni tällekin läskille =)

Vatsataudin mukana lähti pari kiloa. Ne kilot tuli kyllä saman tien takaisin, mutta tajusin miten hyvältä se tuntui, kun housut ei puristaneet.

kaapissa. Joten salitreenejä tässä taas aloitellaan

Tulin juuri juoksulenkiltä, tunnin reipas juoksu/ kävely, sitten vähän vatsalihaksia ja venyttely. Olo on hyvä ja koirakin tyytyväinen.



Ongelmana ei ole liikunnan puute, vähintään 4t viikosssa tulee liikuttua kovalla sykkeellä, mutta vastaavasti sitten tulee myös syötyä. Roskaruokaan sorrun ihan liian usein. Vaatteetkaan eivät kiristä, mutta inhoan itseäni bikineissä. Tosin tällä säällä silläkään ei ole merkitystä.

kun rupeaa harrastamaan paljon liikuntaa. Liikunta ei sinänsä laihduta, vaan sen sivuvaikutukset. Endorfiinit jyllää jolloin tarve lohduttaa itseään ruoalla vähenee. Piristyy, jolloin jaksaa tehdä paremmin aktiivisia asioita eikä ehdi syödä niin paljon. Syömisestä häviää osa syntisyydestä, koska voi liikunnan takia syödä pikkasen enemmän tai ainakin entisiä määriä paremmalla omatunnolla (olettaen siis ettei syöminen ole täyttä mättöä).



Olenkin jo aikaisemmin suositellut keskivartalon vahvistamista. Into syntyy kuin itsestään, kun ryhti paranee ja rupeaa näyttämään tiukemmalta ihan luonnostaan, vaikkei paino edes putoaisi.

hoikasta minästä. Siitä se lähti.



Paras motivaattori olla mullakin liikunta. Oikeesti 2-3 lenkkiä viikossa tekee paljon ihmeitä! Ja tekosyyt pois, lenkillekin löytää ajan jos vain haluaa. itse käyn ysin jälkeen illalla kun lapset nukkuu. Asun kaupungissa, joten lenkkeilen kaduilla niinsanotusti mutta hyvin toimii.



Ja kolmas juttu - pointsit (painonvartijat) on mulle korvaamaton juttu kanssa. En ollut edes tajunnut, kuinka paljon pisteitä on vaikkapa juustossa jne (ennen höyläsin pieniä suupaloja). Illalla en syö hiilareita, niin ei aamulla turvota.

olin vältellyt vaakaa liian kauan. kun siihen sitten uskaltauduin, tajusin, kuinka lihava olenkaan. siitä päivästä lähtien päätin jättää kaikki vaaleat leivät pois ja herkkuja vaan kerta viikkoon. kirjasin noin 4kk kaikki syömiseni ylös, yritin pitää kalorit (pv-pisteet) 1700 kalorissa/noin 25 pisteessä. kuukausia meni, että paino tippui vaan aina jotain 500-800g eli viikossa saattoi paino olla pudonnut vaan esim 200g. toki se masensi, mutten antanut periksi. tiesin, että jokainen gramma on pois minusta, päätin olla sitkeä ja tiesin, että hiljaa hyvä tulee.

meni noin 10kk ja olin saanut 10kg pois. loppujen lopuksi kilot karisivatkin kuin huomaamatta, vaikka hitaasti menikin.

kroppa ehti (ja pääkoppa!) hyvin mukaan ja opin syömään oikein ja oikeita määriä. kävin jumpassa n. 2-3 kertaa viikossa.



mulle suurin motivaatio oli oma äklötys itteäni kohtaan. en ollut onnellinen, inhosin peilikuvaani. valokuvia en voinut vuoteen edes katsoa, niin kauheelta näytin.

nyt kun olen koossa 36-38, olen tyytyväinen, omassa painossani. jaksan hyvin, kuntoni on parantunut, kaupoista löydän ihania vaatteita, saan eri tavalla huomiota kaikilta (myös miehiltä, vaikka siis naimisissa olenkin) ja se tuntuu tietenkin hyvältä!! on ihanaa sovitella farkkuja ja kireämpiä paitoja, kun ei joka paikasta tursua läskiä.



kyllä se siitä, kun muistaa, ettei mikään tapahdu hetkessä. ja suo itselleen myös sen yhden herkkupäivän, jolloin tilaa vaikka pitsan ja syö päälle vielä kasan karkkia:)

alkavat kiristää päällä eikä ole varaa hankkia uusia.

Kalorilasuri.fi:ssä saa tarkat käyrät ja tilastot laihtumisen edistymisestä ja pystyy myös päättelemään missä vika oli, jos ei laihdukaan. Omalla kohdallani ei tosin pitänyt paikkaansa, että olisin laihtunut puoli kiloa viikossa noudattamalla ohjelmaa, vaan laihduin selvästi hitaammin. Silti laskevan käyrän näkeminen ilahdutti ja motivoi. En antanut periksi, vaikka välillä paino jumitti jopa yli kuukauden. Kyllä se vaan laski lopulta.

ja vaatteiden sovittelu sovituskopissa ilman vaaleanpunaisia silmälaseja.

Kuka nainen haluais olla mieluummin kokoa 44 kuin 34 (ellei ole yli 180-senttinen)?

ja ostosreissusta, kun jouduin ostamaan isompaa kokoa, jälleen kerran. (lasten tulon jälkeen lihonut 20 kg aina pikkuhiljaa)

Se oli kuin salaman isku! Ja jumalauta, seuraavan kerran mä haen täältä 38 housut ja vuosi karppaamalla (rakastan hyvää ruokaa) oli lähtenyt 18 kg ja housukoko 46->38. Motivoisiko lainkaan?

Oon ollu ahdistunut, ja reilu 5 kiloa on tullut lisää 2 kk :( (kaikenlaista ***kaa takana)



Nyt olisin kuitenkin kai sen verran selvillä vesillä, että vois aloitella pudotusta. Harmittaa vaan, kun musta tuntuu, ettei mun paino enää nykyään oikein putoa millään. Ruokavalion pitää olla tosi niukka, että ees 200 g lähtee viikossa. Siksi toi tuntuu ihan mahdottomalta saavuttaa.



Ois tästä itseinhosta kuitekin pakko päästä eroon, ja siitä, ettei mikään vaate mahdu päälle ja koko xl- on ihonmyötäinen :( :(

Tämän ongelman kanssa painin.

Aloitin laihdutuksen joulun jälkeen, tavoitteena saada pois 18 kiloa kesäkuun alkuun mennessä (alkupaino 68kg, tavoitepaino 50 kg).

Alku meni hyvin, laihduin noin 0,5 kiloa viikossa. Minusta ihan hyvä ja riittävän nopea tahti. Olin laihtunut lähes 8 kiloa kun tuli takapakkia ja luisuin vanhoihin tapoihin. Nyt harmittaa ihan vietävästi kun olisin halunnut olla tänä kesänä "rantakunnossa". Nyt painan noin 64 kiloa eli vain 4 kiloa vähemmän kuin joulun jälkeen....

Mistä löytäisi motivaatiota taas urakkaan. Tuntuu että kun tämä kesä on jo "pilalla" on vaikeaa saada sitä laihdutusmotivaatiota...