Miten selvitä arjesta, kun ruoanlaitto tuntuu helvetiltä?

ruokiin joiden laittamisessa on ollut itse mukana. Auttaisiko, jos yrittäisit keksiä lapselle jonkin roolin ruuanlaitossa?

JOs lapsella ei ole mitään sairautta (ja omakin kokemus on, että lapsi saattaa vaistomaisesti vältellä itselleen huonoa oloa tuottavia ruokia vaikka ei itse sitä osaisi ääneen sanoakaan, keliakia nimenomaan lapsella on oireillut näin) ja on vain luonteeltaan ennakkoluuloinen, niin paras kompromissi on se, että esimerkiksi päivän yhdellä aterialla on jotain sellaista mitä lapsi takuuvarmasti syö ja muut ruoat ovat sitten sitä mitä ruoanlaittaja tykkää laittaa.



Mun miehen veljenpoika on myöskin todella nirso. Ovat juosseet kaikki lääkärit ja ravintoterapeutit läpi ja viesti on se, että mitä vähemmän asiaan kiinnittää lapsen huomiota, niin sen parempi. Vanhemmat laittavat terveellistä ja monipuolista ruokaa ja lapsi syö sen minkä syö. Pakottamalla asia menee vain huonompaan suuntaan. Tämä on tietysti lähipiirissä ihan kamala asia, koska mummut ovat sitä mieltä, että kyllä jokaisen lapsen nyt kuuluisi syödä edes jätskiä, karkkia, synttärikakkua,limsaa, pitsaa jne. Mutta minkäs teet, jos toinen ei syö. Ja tuputtaminen sitten vain pahentaa asiaa.

Kokkaat, lapsi syö, mitä syö. Jos on laiha, laita enemmän lapsen lempiruokia.



Jos mies ei syö, olkoon ilman ruokaa.



Ruokaostosten teko 3-henkiseen perheeseen on pikkujuttu, joten älä valita.

Ruoka säilyy jääkaapissa 1-2 päivää ja pakkasessa kuukausia.



Sopivia ruokia, joista teet usean päivän ruoan ovat kaikki keitot: kana-kookos, kana, jauheliha, nakki, makkara ja kalakeitto (ja kesäkeitto). Myös kasvissosekeittoa tekee äkkiä suuren kattilan ja siitä vaan pakkaseen sopivia annoksia miehelle ja lapselle.



Ja lähes kaikki uuniruoat: makaronilaatikko, pastavuoat, kiusaukset (kala, kana ja liha), lasagne (tonnikala, liha, kasvis).



Jos olet aloittanut taas työt, niin kannattaisi käydä miehen kanssa keskustelu siitä, miten kotityöt jaetaan molempia tyydyttävällä tavalla. Se on miehelle pieni herätys, sillä pääsevät kotitöiden suhteen helpommalla, kun on vaimo vielä kotona. Ehdotus esim. että mies käy (sinun kirjoittamasi listan kanssa) kaupassa, suunnittelette viikon menun etukäteen, joten kaupassa käytte vain kerran viikossa jne. Samoin, kuka valmistaa ruoan, kuka korjaa jäljet, kuka tekee viikkosiivoukset ja kuka hoitaa pyykit. Kuka vie lapsen hoitoon? Tasapuolisuutta töiden jakoon ja tietysti otatte huomioon sen, että toisella voi olla lyhyempi työmatka tai lyhyemmät työpäivät.

Nyt loman tultua alan kyllä tehdä reseptikansiota, johon laitan vain toimiviksi ja hyviksi todetut ruokaohjeet.



Ja alan tehdä erityisesti kasvisruokia pakkaseen, esim. falafeleja ja kasvispihvejä yms. mitä arkena ei kovin helposti tule tehtyä.

Sen lisäksi pitää alkaa kehittää vaihtelua salaatteihin, sillä haluan että niitäkin olisi monipuolisesti tarjolla ja joka aterialla - tai sitten raastetta.



Siirtyminen yhä enemmän käyttämään luomua kiinnostaa sekin, niissä kun hivenaineita on rutkasti enemmän kuin tavallisesti viljellyssä ja salaateissa nitriittiä (vain nitraattia?) paaaaaaljon vähemmän.



Kotitöiden jakaminen auttaisi sekin, mutta myös miehellä on runsaasti hommia, rästiksi saakka. Omien vanhempien auttamisessa menee oma aikansa siihenkin ja velvoitteita tuntuu olevan riittämiin, sellaisia siis, mistä ei voi luistaa.

Sitten pitäisi olla vielä aikaa relata ja harrastaa liikuntaa yms. Pitää varmaan miettiä taas niitä prioriteettejaan tarkemmin.



(Viikkosiivous - mitä se on? Sitä että siivotaan viikko putkeen...viimeksi kun siivosin keittiön kunnolla, siihen meni yksistään kolme päivää...)

Kaikkia ei joka päivä voi ruoka miellyttää, ja kyllä lapset sen pöydässä sanovatkin. Heille vastataan, että voi voi, tätä on nyt tarjolla.



Kun ruokaa kuitenkin tulee lapselle eteen 5 kertaa päivässä, löytyy joltain aterialta jotain, mitä voi nälkäänsä syödä. Jos ovat oikein nirsoilleet, keitän illalla puuron, jotta tulee edes yksi lämmin ruoka - ja senhän voi tarjota vaikka marjojen tai kiisselin sekä maidon ja leivän kanssa.



Lounaalla ja päivällisellä pöydässä on myös jotain vihreää. Joskus se on kunnon salaatti, kiireessä tulee vain heitettyä kurkunpala ja pari kirsikkatomaattia jokaisen lautaselle.



Niin, meilläkin on kuusihenkinen perhe.

talvella ammattikoulut myyvät pakastettuja ruokia edullisesti ilmna lisäaineita- ostan itsekin

mitä niissä on. Eli esim. jos teen salaattia en sekoita kaikkia aineksia keskenään vaan laitan ne laakealle vadille erikseen. Ja pääruoasta syö esim. perunat, ei kastiketta , kun ei osaa hahmottaa mistä se on tehty. Taitaa olla tervettä epäluuloa, luulen että joskus ollut ihmisen eloonjäämisen kannalta tärkeää!

Minäkin olen tällä linjalla, että ei mitään välipaloja, vaan aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala. Ilmoittamalla, että tämä ei ole ravintola, vaan sitä syödään, mitä on pöydässä.



Leipää ei saa olla pöydässä aterioilla.



Jos ei syö, niin sama lautanen eteen, kun valittaa nälkää.



Ja tee ruokalista etukäteen. Se helpottaa.

phoja ensimmäiset 10 maistokertaa ja nirsojen mielestä ensimmäiset 50 maistokertaa. Rehellisesti sanottuna en ole ihan varma, päteekö tämä esimerkiksi jäätelöön, mutta näin tiede väittää. joten periaatteessa pitäisi käydä niin, että kun sitkeästi syötät nirsolle lapsellesi esim kymmentä uutta makua niin yhtä päivässä niin jo melkein vuoden päästä hän alkaa tottua niihin ja pitää joitain niistä hyvinä. Tämä siis jos ette väliin tunge kahrjoituksettomia päiviä syöpmällä jonain päivänä vanhoja tuttuja ruokia... Eikös olekin lohdullista?



Tämä tarkoittaa sitä, että teit mitä hyvänsä, et käytännössä ikinä pääse sellaiseen tilanteeseen, että nriso lapsesi yhtäkkiä muuttuisi kaikkiruokaiseksi. Ennen sen toteutumista hän tulee muroosikään ja ryhtyy fennovegaaniksi.



joten voit ihan yhtä hyvin lakata yrittämästä miellyttää kaikkiakoko ajan. Ei lapsen tarvitse syödä joka päivä hyvin pääruokaa. Jos teillä on monipuoliset aamiaiset ja välipalat, lapsi selviää ihan hyvin sillä, että vain maistaa pääruokaa. On tärkeää, että hän maistaa, mutta ei ole tärkeää,e ttä saatte taisteltua koko lautasellisen. Älä stressaa turhasta.



Mitä tulee kasvis-ja lihansyöntiin, voit toki antaa miehen korvata omat ateriansa eineksillä. Tosin, jos asutte Suomessa niin ne kasviseinekset eivät ole kovin täysipainoista ruokaa, niistä tuppaa puuttumaan proteiini, koska meikäläiset einekset eivät tunnetusti sisällä kauheasti papuja tai linssejä tai soijaa tai tofua. Mutta omapa on ongelmansa - mies on aikuinen ja vastuussa itsestään. Toisaalta JOS haluat välillä tehdä kasvisruokaa niin yksi hyvä vinkki on sellainen, että teet ihan just sitä ruokaa, mitä tekisit lihastakin, mutta laitat sen lihan tilalle marinoitua soijaa, tofua tai linssejä. Voilá, kasvisversio ruoasta josta sinäkin pidät!

mitä on ja muut olkoon valittamatta.



Itselläni on kolme lasta, joista kaikki kasvavat miinuskäyrillä, kuopus syö huonisti ja nirsoilee.

Nyt ikää 5v ja on oppinut koko ajan kaikkiruokaisemmaksi.

Aluksi kurkku oli ainut kasvis jota söi ja omena ainut hedelmä.

Mutta sinun vevollisuutesi on tarjota lapselle terveellistä ruokaa ja lapsella mahdollisuus syödä.

Ei leipää, jos ei annos syöty. Nämä on ihan perussääntöjä. Et voi saada lasta syömään, jos annat aina päälle sen leivän jolla voi sen nälän tyydyttää.



Lapsi ei halua olla nälässä, joten tiukemmalla linjalla varmasti alkaa syödä. Älä ole liikaa huolisssasi pienipainoisuudesta. Mieti antaisitko ylipainoisen lapsen olla noin ronkeli. Ei varmaankaan, miksi sinun lapsellasi on erityisoikeuksia?

Lapsi vaan hallitsee sinua ja ruoka-aikoja vaateillaan.

Olen myös sitä nmieltä, että sulla ei ole velvollisuutta valmistaa mitä erilaisempia ja monipuolisempia kasvisvaihtoehtoja, jos ne ovat miehelle. Keskustele asiasta ja sovitte vaikka kokkausvuorot.



Itse saat vinkkejä vaikka yläasteen peruskotitalouskirjasta. Siellä on yllättävän monta perusruokareseptiä ja sellaiset ne lapsillekin parhaiten maistuvat.

...ja kokkaan mentaliteetillä "minä kokkaan, te syötte tai ette". As simple as that. Jos sula on vain yksi muksu, sulla on liikaa aikaa keskittyä sen syömisiin tai syömättömyyteen. Meillä on pöydässä 5 pientä lasta. Osa syö paremmin, osa huonommin, ja sillä hyvä. Jos syötäisiin vaan kaikille maistuvaa ruokaa, meillä olisi pöydässä ainoastaan jäätelöä ;)



Mies kokkailkoon itselleen kasvissapuskansa, lapselle tee vaikka pakkaseen valmiita annoksia, jos mies niin kädetön.

Silti minusta olisi hyvä, että lapsi söisi monipuolisesti - muutakin kuin leipää, mikä on usein ainoa, mikä menee alas ellei pöydässä ole jotain niistä noin viidestä ruokalajista, mitä penska syö. Lapsen painon ja pituuden suhde on reippaasti miinuksella, joten vähän pakostakin tulee kiinnitettyä huomiota syömisiin, vaikken syömisestä lapselle motkota tms.



Meillä lapsi ei siis syö edes ns. (lasten)roskaruokaa - nakkeja, pizzaa, hampurilaisia, ranskanperunoita yms. mikä sinänsä ei ole huono juttu ollenkaan - kertoo tosin siitä, ettei oikein mikään muukaan kelpaa, huoh!



ap

Ja pakottaa mieskin samaan, sillä olen väsynyt olemaan meistä se ainoa, joka näkee vaivaa syömisten miettimisen kanssa. Kodin töistä valtaosa alkaa kaatua niskaani tätä menoa, ainakin vetovastuu, ja voi hitto että se alkaa tuntua raskaalta nyt, kun en ole enää kotiäiti ja aika ja energia muutenkin kortilla.



Perin juurin turhautunut ap

ja tietenkin parin päivän välein lapsen kunnolla syömiä ruokia, mutta älä liikaa stressaa lapsen syömisestä. Jos miehesi kerran on kasvissyöjä ja pärjää eineksillä, niin anna hänen syödä niitä. Jos lapsesi syö leivän lisäksi tuoreita hedelmiä/vihanneksia, niin tarjoa hänelle niitä korostetun paljon. Mutta tee sinun lempiruokaa välillä ja anna lapsen marista. Laita hänelle pieni annos ja pyydä, että maistaa, mutta älä hänen syömättömyydestään numeroa.



Huonosti syövistä lapsista on varmaan josksu ollut keskusteluja tai aloita päivällä uusi, niin saat vertaistukea miten toimia oikein sellaisen kanssa.



Minäkin taidan olla meillä ainoa joka miettii, että pitäisi syödä monipuolisesti ja terveellisesti.

jos lapsi ei ole syönyt kunnon ruokaa. Luulisi seuraavalla aterialla olevan jo nälkä. Jos lapsi nirsoilee vain huvikseen, meillä uhkaillaan, ettei sitten tule jätskiä, keksejä ym. herkkuja aikoihin ;-). Yleensä se on auttanut.

Minulla oli kanssa tosi "nirso" lapsi ja laiha kuin mikä. Monta vuotta siinä meni, ennen kuin kukaan tajusi viedä lääkäriin ja sitten kävi ilmi että lapsella on keliakia. Nyt gluteenittomalla ruokavaliolla on ruokahalu todella selvästi kasvanut ja ruoka maistuu paremmin (vaikka kyllä vieläkin nirsoilee, mutta siis vähemmän). Keliakia toki harvinainen, mutta näinkin voi joskus olla.



Itse inhoan ruuanlaittoa, minulla on ehkä noin 10 ruuan kiertävä ruokalista, sitten välillä vaihtelua nakeista tms. eineksistä jos on pakko saada jotain supernopeaa.