--Marraskuiset viikkoon 24--

..siis raskausviikkoon:)

HÖTTIS, mulla sama juttu, pahoinvointi kun alkoi uudestaan muutaman ihanan oksettamattoman viikon jälkeen, alkuhan oli yhtä tuskaa myös pahoinvoinnin kanssa. Painoa en ole siis vieläkään saanut edes alkupainoon saakka, vaikka tuossa ehdin pari lisäkiloa onneksi herkutella noiden hyvien viikkojen aikana, no, onhan tässä aikaa vielä nostattaa painoa.

Teillähän on huimat kohdunkaulan pituudet!! Mulla ollut ekan kanssakin vain 4cm, tokasta ja kolmannesta 3cm ja tästä on vain 2cm. Tosin tuohan ei vaikuta raskauden kulkuun ja synnytysajankohtaan itsessään mitenkään, siis miten pitkä kaula on. Nyt on tultu siihen vaiheeseen kun vaihdoin mukavammat ja -voi niin seksikkäät- mummokalsarit päälleni, normialushousut rullautuu niin ällösti mahan alle.Mukavuus kuitenkin ennen kaikkea:)

Mulla on myös harjoitussuppareita, tosin ihan vähän, ja se painon tunne alapäässä vahvistuu koko ajan. En tiedä miksi, mutta mulla on pitkään ollut joku outo tunne, että tämä vauva tulee syntymään ennen laskettua aikaa. En tiedä mistä moinen käsitys tulee, mutta omituinen tunne tuosta kyllä. Kunhan menisi mahdollisimman pitkään masussa sisällä kuitenkin, eihän sille sitten mitään voi jos alkaa keskosena tupsahtaa.

Kaikenlaista siis pohtiikin:)

Hyvää viikonloppua kaikille!!



*Helene 17+0*

en millään jaksa kaivella esiin uusia tunnuksia.



Ihan ekaksi - kolmas tulossa ja sairaala on Ruotsissa.



Elämä on ollut hektistä viimeajat. Tällä kertaa olin ajatellut saavani nauttia raskaudesta kaikessa rauhassa kun ekojen odotusaika meni venähtäneessä rakennusprojektissa. Turha toivo oli - raskaushormoonit näyttää laittavan tämän perheen muuttotarpeet liikkeelle, joten se olematon vapaa-aika menee taas pohjia piirustaessa.



Navan seutu voi makosasti, jos sitä ympärysmitan kasvamisesta ja kaverin riehumisesta voi päätellä. Energisen keskiraskauden ehkä huomaa siitä että työpäivän jälkeen ei tarvitse heti mennä sohvalle makoilemaan, vaan yleensä selviän sohvattomasti puoli iltaa...



Supistuksia on ollut myös mulla ja ne on kieltämättä vähän mietityttäneet. Ensimmäisen kanssa kohdunkaula lyheni ja pehmentyi alkumetreillä (sillonkin oli supistuksia mitä en kyllä parhaalla tahdollakaan voinut sanoa kivuliaiksi) ja tyttö oli matkalla maailmaan jo raskauden puolivälin jälkeen. Kyllä sitä silti selvittiin täysiaikaiseksi asti levon ja tipan kanssa. Nyt vaan ei milään oisi aikaa moiseen :-/ Oli mulla myös sellainen vahvistava rengas kohdunsuulla, en voi suositella.



Joku kirjoitti suonenvedosta. Siitä en ole kärsinyt, mutta toinen pohje on jo viikon verran ollut kipeä niinkuin oikein kunnon suonenvedon jäljiltä joskus on. Inhottavia sydämentykytyksiä on kanssa ja mulla joka aina on kärsinyt korkeasta verenpaineesta näyttää ainakin kotimittarilla paineet olevan hyvinkin alhaalla. Mikään ei tunnu täsmäävän tässä raskudessa ;-)



Parin viikon päästä oisi neuvola. Katotaan jos sitä pääsis ihan sydänääniä kuuntelemaan vai haluaako täti taas vaan jutella mukavia.



Lomaa odottaessa,

Misu&masu, 19+0

Mistä toi kohdunkaulan pituus kertoo eli mitä väliä sillä on? Katoin neuvolakorteista ja esikoisen kanssa oli 3,5cm ja nyt 2-3cm. En ole ennen edes kiinnittänyt huomiota tuohon.



Potkut tuntuu päivittäin ja välillä on niin napakoita, että tuntee jo mahan päältäkin. Mullakaan ei suonenvetoja ole, mutta levottomat jalat kylläkin. Toissayönä tuli valvottua niiden kanssa ja kun poikakin on nukkunut huonosti koko viikon niin univelkaa on jonkin verran kertynyt. Oon jatkuvasti kiukkunen ku ärsytetty karhu. Mulle ei vaan sovi raskaana oleminen, ei sitten millään. Viime raskaudessa sentään oli se ihana keskiraskaus, jolloin jaksoi vaikka mitä, mutta nyt siitä ei ole tietoakaan. Harmi, ois niin paljon tekemättömiä juttuja :)



Adara 18+5

Heissan kaikille.



Oon taas ollut huono palstalainen ja kirjoitellut vähän heikosti. Tämän viikon olen vaaan maanut flussan kourissa sängyssä. Töihinkään en ole pystynyt menemään. Ja kyllä tän flunssan vielä kestäis mutta tää pirhanan päänsärky. Huomenna pääsen kuittaamaan täyden viikon päänsärkyä, jatkuvaa sellaista, vain muutama parin tunnin paussi välissä. yhtenä yönä olin jo valmis lähtemään sairaalaan kun tuntui että pää räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Ja särky jarkuu edelleen. Tiistaina onneksi neuvola jos sais jotain apua. Mä en voi ymmärtää miksi tämä ei mene pois, mielestäni olen kaiken mahdollisen keinon

kokeillut.

Maha on kasvanut ja kohtu nousut ylöspäin taas monta senttiä. Kun esikoista odottaan niin sellanen pienikin juttu kuin navan pienentyminen tuntuu kovin maata mullistavalta. Huolettaa vaan kovasti nämä tämän viikon aikana ilmaantuneet alavatsan kivut.



nyt syömään ja leffa pyörimään. Jaksamisia huonompivointisille ja energian täytteisiä päiviä niille joilta sitä alkaa jo taas löytymään



Xarda ja mini 16+0

Mun täytyy aina käydä yksillä nettisivuilla laskemassa kuinka pitkällä olen odotuksessa, ei pysy muuten laskuissa mukana :). Liikkeitä on tuntunut reilun viikon, alkoi tuntua viikko aiemmin kuin esikoisesta. Pahoinvointi loppui kanssa muutama viikko sitten, eikä ole ainakaan vielä tullut takaisin.



Varsinaisesti työpäivinä ei väsytä, mutta vapaapäivinä vedän 8h yöunien päälle pojan kanssa helposti 1,5h päikkärit...



HH: mulla on kanssa ollut matala sekä hemoglobiini että paineet. Jälkimmäisestä sanottiin vaan että paljon vettä ja sitten se salmiakki. Ekaan on auttanut tunnollisesti päivittäin otettu rautatabletti appelsiinimehun kera ruokien välillä.



Hyvää alkuviikkoa kaikille,



Nyyny 17+4

Kohta ultraan ja saan ehkä tietää onko tyttö tulossa niinkuin olen tuntenut siitä hetkestä asti kun mittari näytti kahta punaista. Kovasti potkii. Paineet suht alhaalla, kahden kahvikupin jälkeen oli 97-54. Salmiakkia ja teetä, jota jo pystyn juomaan. Yks päivä vedin neljän tunnin päikkärit ihan koomassa. Liitoskivut on alkaneet (mullehan ne on tuttuja jo normaalioloissa tän selkävaivani kanssa) ja maha on iso!



t. Gilmore, 21. viikko alkaa