Lue keskustelun säännöt.
Vieläkö jaksais raskauden ja vauvanhoidon kun mittarissa ikää 43 v?
05.06.2009 |
Kovasti kuumeilen iltatähtöstä, nuorin aloittaa syksyllä koulun.ehkä silläkin osuutta asiaan...
Ja eniten ehkä arveluttaa , miten jaksan murrosiän, kun silloin olisin jo liki kuusikymppinen?
Kommentit (30)
Voisitko tehdä jotain ihan muuta, kun sulla tavallaan alkaa pian uudenlainen vapaus toteuttaa ja tehdä mitä haluat. Uusia haasteita elämään, matkustelua, parisuhdeaikaa...? Ehdotan tätä siksi, kun olen sua melkein 10 vuotta nuorempi, mutta järkeilen näin itselleni, miksi en enää tekisi lapsia. itselleni kynnys tehdä lapsia yli 35-vuotiaana on suuri, raskauden riskit kasvaa, oma jaksaminen mietityttäisi, miten parisuhde jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 44 v. ekaa odottava kyllä sä jaksat,mäkin aion jaksaa ja odotan innolla elokuuta ja H-hetkeä.Mulla ei tää loppuraskaus ole ollut kovin helppo,jatkuvasti joudun juoksemaan ä-polilla,mut on se sen arvoista!
Ei kyllä yhtään käy kateeksi. En ikimaailmassa enää tuossa iässä alkaisi lapsista haaveilemaan.
ja todella helppoa on ollut, vahva rutiini jäänyt edellisistä, ja turhista en stressaa, ja olen paljon suurpiirteisempi kun 25 vuotta sitten. Raskaudet myös nuorensi mua fyysisesti paljon, iho ja hiukset on kun kolmekymppisen, ja kun katson luokatovereidensa vanhempia, näyttää ne paljon raihnasemmilta ja muodottomammilta kun minä. Elämäni ehdottomasti paras juttu on ollut nää iltatähdet!
En itse haluaisi lapsia (vauvoja) enää nelikymppisenä. Vaikka jaksaisin vauvaiän ja pikkulapsivaiheen, niin olisin itse jo kuusikymppinen, kun lapsi tulisi täysi-ikäiseksi. En haluaisi sitouttaa itseäni lastenhoitoon ja huoltajuuteen ihan niin vanhaksi asti. Monet tuntemani kuusikymppiset ovat väsyneitä, lähestyvät eläkeikää ja kaikenlaista fyysistäkin vaivaa alkaa olla. Lapsia on itselläni kolme ja olen saanut heidät kolmenkympin molemmin puolin. Kun täytän 50, kaikki lapseni ovat täysi-ikäisiä. Sitten minulla on taas toivottavasti hyväkuntoisena aikaa myös itselleni. Työelämääkin on kymmenkunta vuotta jäljellä, eikä eläkkeelle jääminen satu samoihin vuosiin lasten kotoamuuton kanssa. Useimmat viisikymppisethän ovat vielä ihan vireitä, toisin kuin lähipiirini kuusikymppiset.
En itse haluaisi lapsia (vauvoja) enää nelikymppisenä. Vaikka jaksaisin vauvaiän ja pikkulapsivaiheen, niin olisin itse jo kuusikymppinen, kun lapsi tulisi täysi-ikäiseksi. En haluaisi sitouttaa itseäni lastenhoitoon ja huoltajuuteen ihan niin vanhaksi asti. Monet tuntemani kuusikymppiset ovat väsyneitä, lähestyvät eläkeikää ja kaikenlaista fyysistäkin vaivaa alkaa olla. Lapsia on itselläni kolme ja olen saanut heidät kolmenkympin molemmin puolin. Kun täytän 50, kaikki lapseni ovat täysi-ikäisiä. Sitten minulla on taas toivottavasti hyväkuntoisena aikaa myös itselleni. Työelämääkin on kymmenkunta vuotta jäljellä, eikä eläkkeelle jääminen satu samoihin vuosiin lasten kotoamuuton kanssa. Useimmat viisikymppisethän ovat vielä ihan vireitä, toisin kuin lähipiirini kuusikymppiset.
kerran, toisen ja jos kolmannenkin ennen kuin alatte vielä lapsia tekemään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuvittelisin et oon 4- kymppisenä sen verran mukavuudenhaluinen etten lapsia rupeis tekee..
moni muukin jo sanonut, etkö mitään muuta voisi tehdä? matkustella, nauttia vaan siitä "vapaudesta" käydä kauneushoitoloissa yms. aikaa itsellesi.
mutta antaa kaikkien kukkien kukkia!
itse olen 50 ja kuukausi siitten yhdynnän jälkeen tuli pahoinvointi ja mielieot johon kiin tiettyyn syömiseen .mulla ennestään nuorin on vasta 8 v pahoinvointi on selkeää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla alkoi menkat n 20 v ja syy oli lapsuus iän sairaus joka oli 13v jolloin olin reumakuumessa 3 kk oli jopa viedä hengen multa itseltäni tauti lähti 21 vuotiaana minusta oudosti niinkuin se oli tullutkiin mulle
nyt ikää 42 ja en jaksaisi enää. Raskausaika ja eka vuosi olleet mulle rankkoja.
Toisaalta en kyllä huomaa mitään sellaista, että mulla ei olisi yhteistä lasteni kanssa vaikka olenkin syntynyt 1960-l ja lapseni 2000-l. Olen kai sitten edelleen niin lapsenmielinen, että en näe mitään ongelmaa tuossa.
Fyysinen jaksaminen vaan ei ole enää sama.
vahtiminen ja hoito on raskaampaa. Ei siitä voi mitenkään etääntyä, kun on rakas puoliso. Sitä pitää vahtia 24/7. Eli joko ottaa mukaan tai hankkia vahti, jos haluu ite mennä vaikka lääkäriin. Todella rasittavaa ottaa mukaan aikuista ihmistä, joka kiukuttelee tai on huono liikkumaan.
Lisäksi dementikon unirytmi on aivan sekaisin yleisesti. Ja siihen menee vuosia. Todella raskasta, kun rakasta puolisoa haluaa hoitaa, mutta vaikeaa on.
Lapsen voi viedä pienenä hoitoon, jos kävisi niin, ettei jaksaisi ja yöt alkaa nukkua hyvin nopeasti. Murrosikäisestä ei ole kuin henkistä huolta eikä sitäkään läheskään ainan. Minusta ei ainakaan ollut mitään huolta.