Kirja vs. leffa: Hohto

Vierailija kirjoitti:

Yhdestäkään Stephen Kingin yliluonnollisia elementtejä sisältävästä kauhukirjasta ei ole tehty hyvää elokuvaa.

Melkein totta, mutta Green Mile on hyvä, ja siinä on yliluonnollisia elementtejä. 

Parhaat sovitukset kuitenkin on kuitenkin tehty ns realistisista kirjoista, kuten Stand by me ja Shawshank. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdestäkään Stephen Kingin yliluonnollisia elementtejä sisältävästä kauhukirjasta ei ole tehty hyvää elokuvaa.

De Palman Carrie on hyvä leffa - ja paljon parempi, kuin kirja.

Ja tottakai Kubrickin leffa on parempi, kuin Kingin kirja, joka ei ole kaunokirjallisesti laadukas. Hohto taas on elokuvallisesti erinomainen teos. Molemmat teokset mielestäni pilaa juuri tämä "hohto" - jota olen aina pitänyt typeränä ideana, ja tämä telepatia toimii leffassa vielä huonommin kuin kirjassa.

Telepatia taisi olla vähän muotijuttu 70-luvulla, ihan tiedepiireissäkin, ja siksi sitä on noissa Kingin alkupään teoksissa niin paljon?

Millainen se tv-sarja on?

Kirjassa on ihan hirveästi sivuja. Muistaakseni yli 600. Kingiksi vähän mutta hieman voisi tiivistää.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kirja on parempi, mutta se on jotenkin ahdistava lukea. Kyseessähän on alkoholismin kuvaus eri muodoissaan (kuivajuoppo/märkäjuoppo/juoppohullu). Vähitellen lipuminen hulluuteen. 

Kirjan Jack on ilkeä ja ihmettelee sitä välillä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kirja on parempi, mutta se on jotenkin ahdistava lukea. Kyseessähän on alkoholismin kuvaus eri muodoissaan (kuivajuoppo/märkäjuoppo/juoppohullu). Vähitellen lipuminen hulluuteen. 

Kirjan Jack on ilkeä ja ihmettelee sitä välillä itsekin.

Come on Jack. Time to take your medicine. Jack vain toisti isältään oppimaansa kaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kirja on parempi, mutta se on jotenkin ahdistava lukea. Kyseessähän on alkoholismin kuvaus eri muodoissaan (kuivajuoppo/märkäjuoppo/juoppohullu). Vähitellen lipuminen hulluuteen. 

Kirjan Jack on ilkeä ja ihmettelee sitä välillä itsekin.

Come on Jack. Time to take your medicine. Jack vain toisti isältään oppimaansa kaavaa.

Niin mutta sitten on esimerkiksi järjetön uhitteleva puhelinsoittonsa hotellinjohtajalle jota harmittelee perästä päin itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kirja on parempi, mutta se on jotenkin ahdistava lukea. Kyseessähän on alkoholismin kuvaus eri muodoissaan (kuivajuoppo/märkäjuoppo/juoppohullu). Vähitellen lipuminen hulluuteen. 

Kirjan Jack on ilkeä ja ihmettelee sitä välillä itsekin.

Come on Jack. Time to take your medicine. Jack vain toisti isältään oppimaansa kaavaa.

Niin mutta sitten on esimerkiksi järjetön uhitteleva puhelinsoittonsa hotellinjohtajalle jota harmittelee perästä päin itsekin.

Kirjan ja elokuvan ero on siinä, että Kubrick teki Jackista maanisen ja ilkeän tapajuopon. Kingin kirjoittamassa kirjassa, Jack aidosti katuu mm. Dannyn käden murtamista ja koulupojan pahoinpitelyä. Selvänä hän oli kuin oman isänsä vastakohta. Hän pysyttelee kuivilla, kunnes hotellin vaikutus saa hänet sortumaan. Tämän vuoksi King ei pidä Kubrickin / Jack Nicholsonin tulkinnasta.