Oikeastiko naiset luulee että jos ne on miehelle vähänkin ystävällisiä niin se rupeaa heti iskemään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen keski-ikäinen nainen ja koska hyviin käytöstapoihin kuuluu hymyillä, katsoa keskustellessa silmiin ja olla kohtelias, minä todellakin teen niin. 

Olen kyllä huomannut, että jotkut etsivät käytöksestäni väkisin flirttiä tai jotain piiloviestejä, mutta minua ei kiinnosta. 

Varsinkin ikäiseni tai vanhemmat naiset kuvittelevat, että kun mies avaa minulle oven tai istuu samaan kahvipöytään työpaikalla, meillä on heti jotain sutinaa. 

En mahda sille mitään, että joskus joku mies saattaa ihastua minuun- osaan kyllä handlata tilanteen ketään nolaamatta. Ihmettelen vaan tätä ikuista draamailua ja kyttäämistä. Minulla on veljiä ja serkkuja, joten lapsesta asti olen toiminut ns luontevasti miesten kanssa enkä toimi heidän kanssaan yhtään eri tavalla kuin naistenkaan. 

En aio olla muiden mielipiteiden vuoksi sellainen joka tuijottaa kenkiä kun pitäisi olla sosiaalisessa tilanteessa kumman tahansa sukupuolen, myös miesten kanssa. 

Onko kukaan vaatinut, edes ketjussa, sinua käyttäytymään eri tavalla? 

Sinulle on luontevaa olla miesten seurassa kun olet kasvanut heidän seurassaan. Tiedätkös, kaikilla ei ole veljiä ja serkkuja. Kaikilla ei ole edes isää elämässään. Hienoa, että olet tomera ja handlaat tilanteet. Senkö takia muut naiset eivät saa kertoa ikävistä kokemuksistaan? Näin sitä kautta aikain on naisia hiljennetty, onneksi ei enää tarvi.

Missään en vaatinut muita käyttäytymään eri tavalla.

 

Ilmaisin vaan kantani, käyttäydyn kuten minulle on luintevaa ja sallin sen myös muille. 

 

En vaan ymmärrä sellaista mustavalkoista ajattelua, että ei kenellekään voi hymyillä tai olla ystävällinen. Miksi pitää oletta tai ajatella jokaisesta pahinta ennen kuin tutustuu? Mielestäni se ei ole tarpeen

Ei kai aspoihin yleensä tutustuta?? Tai oletan, et harvemmin, ainakaan kaupungeissa. 

Kuulostaa siltä, ettet lukenut ihmisten kokemuksista yhtäkään. Niissä tulee selvästi esille se, miksi monet varovat olemasta liian ystävällinen. Ja silti näitä ikäviä riittää.

Hah, mulle taas käy niin että jos olen ystävällinen ja jutustelen vaikka jossain jonossa hetken jonkun miespuolisen naapurin kanssa pari sanaa niin mies - tai sen kaverit - usein luulee että yritän iskeä sitä ja suuttuu (en ole kaunis nuori ibstabeibe). Pari kertaa on sanottu aika rumasti jotain ja olen ollut ihan hoo moilasena että mikä niille tuli, kunnes tajusin. Nykyisessä kotimaassani tuollainen jutustelu ikään ja sukupuoleen katsomatta kuuluu normaaliin käytökseen. Nyt osaan jo pitää ilmeen sopivan yrmeänä ja suuni kiinni, koska sitä Suomessa edellytetään. Että sori siitä, pojat.