Ongelma tyttöystävän kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidatte olla aika nuoria :D Tuollaista se oli meilläkin silloin + - parikymppisinä. Silloin pojat käy kovaa jaakobinpainia kavereiden ja tyttiksen välillä. Ja lisäksi harrastukset ja itsensä toteuttaminen päälle. Tyttis sitoo liikaa ja vaatii sitoumuksia, mustasukkailee jne. Kaverit taas edustaa vapautta ja kokemuksia.

Mun mies oli silloin aika ambivalentti. Riideltiin siitä, ollako vaiko eikö olla. Pojat kokee, että vakavat sitoumukset eivät ole heitä varten ja parisuhde on sellainen. Se muka pilaa luovuutta ja estää menemästä.

Mieti hetki itseksesi: onko tuo tyttö sellainen, ettei niitä ole tarjolla joka oksalla? Onko hän luonteeltaan/rahankäytöltään/tavoiltaan sinulle sopiva? Jos, niin panosta parisuhteeseen ja jutelkaa. Puhuminen on tärkeintä suhteessa. JA käy siellä vanhemmilla edes joskus syömässä. Ei sun treenikroppa mene siitä pilalle.

N39

Olen 19 ja tyttöystävä on 17. Luonteessa ei sinänsä ole mitään vikaa tuota mustasukkaisuutta lukuunottamatta ja rahankäytöstä en tiedä, koska hänellä ei ole rahaa tuhlattavaksi. Jos poikkean ruokavaliosta niin syön jotain oikeasti hyvää, eikä tuo ruoka sitä ole.

-ap

No ni, arvasin. Nuoria olette, mutta ei se mitään, niin mekin oltiin silloin.

Tiedätkö, että joskus on ihan hyvä joustaa omista tiukoista periaatteistaan. Minäkin teeskentelen, että anopin leipomukset on hyviä, vaikkei oikeasti olekaan. Haluan vain tehdä hyvän vaikutelman.

N39

Jep, liian mustavalkonen ajatusmaailma vielä. Kyllä se siitä kun ikää tulee niin ymmärät miten sosiaaliset normit toimii yms, pikkuhiljaa. Mutta fakta on että tuutte joka tapauksessa eroamaan niin mikset anna sen naisen vaan mennä, tekisit palveluksen. Kerrankin et ajattelis ittees

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidatte olla aika nuoria :D Tuollaista se oli meilläkin silloin + - parikymppisinä. Silloin pojat käy kovaa jaakobinpainia kavereiden ja tyttiksen välillä. Ja lisäksi harrastukset ja itsensä toteuttaminen päälle. Tyttis sitoo liikaa ja vaatii sitoumuksia, mustasukkailee jne. Kaverit taas edustaa vapautta ja kokemuksia.

Mun mies oli silloin aika ambivalentti. Riideltiin siitä, ollako vaiko eikö olla. Pojat kokee, että vakavat sitoumukset eivät ole heitä varten ja parisuhde on sellainen. Se muka pilaa luovuutta ja estää menemästä.

Mieti hetki itseksesi: onko tuo tyttö sellainen, ettei niitä ole tarjolla joka oksalla? Onko hän luonteeltaan/rahankäytöltään/tavoiltaan sinulle sopiva? Jos, niin panosta parisuhteeseen ja jutelkaa. Puhuminen on tärkeintä suhteessa. JA käy siellä vanhemmilla edes joskus syömässä. Ei sun treenikroppa mene siitä pilalle.

N39

Olen 19 ja tyttöystävä on 17. Luonteessa ei sinänsä ole mitään vikaa tuota mustasukkaisuutta lukuunottamatta ja rahankäytöstä en tiedä, koska hänellä ei ole rahaa tuhlattavaksi. Jos poikkean ruokavaliosta niin syön jotain oikeasti hyvää, eikä tuo ruoka sitä ole.

-ap

Voi voi, sä olet nuori vielä etkä kyllä vaikuta kovin sitoutuneelta. Ettei vain olisi kulissisuhde jota pidät yllä, koska saat seksiä. Jos seksi jäisi pois vaikka puoleksi vuodeksi, olisiko nainen edelleen aikasi arvoinen? Jos vastaus on ei, voit myöntää itsellesi että et ole vielä oikeassa parisuhteessa vaan tapailet tuota tyttöä seksin vuoksi aikasi kuluksi. Sulle saattaa myös tulla yllätyksenä, että myös tuota vanhemmat naiset osoittavat mustasukkaisuutta, jos mies ei priorisoi suhdetta vaan kaverinsa.

Jos ilman suurempaa syytä seksi loppuu niin en puolta vuotta odota, koska ei sellaisessa suhteessa ole mitään järkeä jos ei ole seksiä, perhettä tai mitään muutakaan yhteistä. Se on heikkojen touhua kärvistellä huonossa suhteessa.

-ap

Siis luinko nyt oikein tuosta vähän niin kuin rivienkin välistä, että et jäisi tilapäisesti seksittömään suhteeseen koska teillä ei ole perhettä tai mitään muutakaan yhteistä? Jos et ole provo, niin kerrotko ihan rehellisesti että mikä sinut pitää tässä suhteessa noin niin kuin ylipäätään? Voitko mainita muitakin syitä kuin seksin?

Kuulostaa provolta muttei välttämättä oo, mun exällä oli ihan samanlainen ja kylmä ajatusmaailma vielä sillon 22-25 vuotiaina kun seurusteltiin. Kerroinkin tos aiemmin et mulle oli päivässä aikaa sen pari h max  jolloin just pantiin ja ehkä vähän juteltiin, sit sen piti taas päästä pelaan. Viikonloppuinakaan ei yleensä tehty mitään erikoista, sillon sillä meni koko pv koneeella ja energiajuomaa litkien. Taidettiin vaan muutaman kerran edes "tehdä jotain" kunnollista tai erilaista kuten keilaaminen, yleensä se meni niin että mä menin sen mukaan heitteleen frisbeegolffia (harrasti sitä) vaikkei itteä kiinnostanu mutta halusin olla sen kanssa ja viettää aikaa. Mun jutuille ei kyl aikaa ollut, olisin kerran halunnut eräänä syksynä käydä metsässsä sienestämässä mutta sillonkin tää vitkutteli, pelaili yms monta kuukautta (ja ei valitettavasti ees jääkiekkoa tms vaan tosiaan koneella jotain samaa peliä päivästä toiseen) ja koko homma siirty marraskuun lopulle ja mentiin sinne metsään pilkkopimeällä sitten, oli märkää, mitään ei nähnyt ja sienet tietty jo kuolleet. Oltiin puol tuntia jona aikana se suuttu mulle kun mua ei naurattanu rämpiä siellä suossa sokeana ja ilman toivoa mistään ruuan löytämisestä. Sitä nauratti kovasti kun vähän harmistuin että AINOA asia mitä pyysin ei onnistunut, mutta se sai kaiken tossa suhteessa. Olin aina valmiina seksiin ja jutteluun toisinkuin hän. Eikä ees ollu kovin iso pyyntö. Tiiän et tää on varmaa trollin ketju joten oli vaan pakko käyttää tilaisuus hyväkseen ja avautua  kun ei oo enää niitä kavereitakaan joille jutella, ihmisillä on nykyää ihan erilainen elämä kun vielä tuon ikäsenä. Voi ehkä kuitenkin herättää joitain miettimään asioita (melkein uskon itsekin)

Nämä on sitä, että joku olettaa, että toinen tekee jotain siitä syystä, miksi hän luulee toisen tekevän niin. 

Kun se ei ole niin.

Sama jos sanoisit hänelle, että hän ei välitä sinusta, jos yhdessä viettämänne aika ei riitä hänelle. 

Yhdessä viettämänne aika: 

Toiset ihmisillä enemmän tarpeita ”viettää aikaa yhdessä” kahden kesken ja kaverit ja ystävät eivät ole niin tärkeitä kun taas toisilla tarve viettää aikaa myös kavereiden tai ystävien kanssa. 

Toiset ovat enemmän introvertteja ja pohtivat sisäisiä asioita ja toiset enemmän ekstrovertteja ja kukaan ei ole tai ei pitäisi olla vain jompaa kumpaa. 

Mielestäni oli ikävää, että hän sanoi, että tarvitset häntä vain seksiin. Sehän oli hänen oma olettamuksensa tilanteesta. 

Keskustellen kummankin toiveista ja tarpeista asiat yleensä selviävät. 

Hyväähän on, että asiat tulee esille, niin sitten asioista voi keskustella yhdessä, eikä tule enää luuloja näistä samoista asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Taidatte olla aika nuoria :D Tuollaista se oli meilläkin silloin + - parikymppisinä. Silloin pojat käy kovaa jaakobinpainia kavereiden ja tyttiksen välillä. Ja lisäksi harrastukset ja itsensä toteuttaminen päälle. Tyttis sitoo liikaa ja vaatii sitoumuksia, mustasukkailee jne. Kaverit taas edustaa vapautta ja kokemuksia.

Mun mies oli silloin aika ambivalentti. Riideltiin siitä, ollako vaiko eikö olla. Pojat kokee, että vakavat sitoumukset eivät ole heitä varten ja parisuhde on sellainen. Se muka pilaa luovuutta ja estää menemästä.

Mieti hetki itseksesi: onko tuo tyttö sellainen, ettei niitä ole tarjolla joka oksalla? Onko hän luonteeltaan/rahankäytöltään/tavoiltaan sinulle sopiva? Jos, niin panosta parisuhteeseen ja jutelkaa. Puhuminen on tärkeintä suhteessa. JA käy siellä vanhemmilla edes joskus syömässä. Ei sun treenikroppa mene siitä pilalle.

N39

Voihan tyttöystävä kertoa omille vanhemmilleen minkälaista ruokaa kumppani syö mieluiten ottamatta rasva-asiaa esille.  

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi puhua tyttöystäväsi kanssa.

Eikö ap muka yrittänyt.

Todista se hänelle tilaamalla maksullinen kotiisi ja kerro, että käytät häntä seksiin, et tyttöystävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidatte olla aika nuoria :D Tuollaista se oli meilläkin silloin + - parikymppisinä. Silloin pojat käy kovaa jaakobinpainia kavereiden ja tyttiksen välillä. Ja lisäksi harrastukset ja itsensä toteuttaminen päälle. Tyttis sitoo liikaa ja vaatii sitoumuksia, mustasukkailee jne. Kaverit taas edustaa vapautta ja kokemuksia.

Mun mies oli silloin aika ambivalentti. Riideltiin siitä, ollako vaiko eikö olla. Pojat kokee, että vakavat sitoumukset eivät ole heitä varten ja parisuhde on sellainen. Se muka pilaa luovuutta ja estää menemästä.

Mieti hetki itseksesi: onko tuo tyttö sellainen, ettei niitä ole tarjolla joka oksalla? Onko hän luonteeltaan/rahankäytöltään/tavoiltaan sinulle sopiva? Jos, niin panosta parisuhteeseen ja jutelkaa. Puhuminen on tärkeintä suhteessa. JA käy siellä vanhemmilla edes joskus syömässä. Ei sun treenikroppa mene siitä pilalle.

N39

Olen 19 ja tyttöystävä on 17. Luonteessa ei sinänsä ole mitään vikaa tuota mustasukkaisuutta lukuunottamatta ja rahankäytöstä en tiedä, koska hänellä ei ole rahaa tuhlattavaksi. Jos poikkean ruokavaliosta niin syön jotain oikeasti hyvää, eikä tuo ruoka sitä ole.

-ap

Voi voi, sä olet nuori vielä etkä kyllä vaikuta kovin sitoutuneelta. Ettei vain olisi kulissisuhde jota pidät yllä, koska saat seksiä. Jos seksi jäisi pois vaikka puoleksi vuodeksi, olisiko nainen edelleen aikasi arvoinen? Jos vastaus on ei, voit myöntää itsellesi että et ole vielä oikeassa parisuhteessa vaan tapailet tuota tyttöä seksin vuoksi aikasi kuluksi. Sulle saattaa myös tulla yllätyksenä, että myös tuota vanhemmat naiset osoittavat mustasukkaisuutta, jos mies ei priorisoi suhdetta vaan kaverinsa.

Jos ilman suurempaa syytä seksi loppuu niin en puolta vuotta odota, koska ei sellaisessa suhteessa ole mitään järkeä jos ei ole seksiä, perhettä tai mitään muutakaan yhteistä. Se on heikkojen touhua kärvistellä huonossa suhteessa.

-ap

Siis luinko nyt oikein tuosta vähän niin kuin rivienkin välistä, että et jäisi tilapäisesti seksittömään suhteeseen koska teillä ei ole perhettä tai mitään muutakaan yhteistä? Jos et ole provo, niin kerrotko ihan rehellisesti että mikä sinut pitää tässä suhteessa noin niin kuin ylipäätään? Voitko mainita muitakin syitä kuin seksin?

Kuulostaa provolta muttei välttämättä oo, mun exällä oli ihan samanlainen ja kylmä ajatusmaailma vielä sillon 22-25 vuotiaina kun seurusteltiin. Kerroinkin tos aiemmin et mulle oli päivässä aikaa sen pari h max  jolloin just pantiin ja ehkä vähän juteltiin, sit sen piti taas päästä pelaan. Viikonloppuinakaan ei yleensä tehty mitään erikoista, sillon sillä meni koko pv koneeella ja energiajuomaa litkien. Taidettiin vaan muutaman kerran edes "tehdä jotain" kunnollista tai erilaista kuten keilaaminen, yleensä se meni niin että mä menin sen mukaan heitteleen frisbeegolffia (harrasti sitä) vaikkei itteä kiinnostanu mutta halusin olla sen kanssa ja viettää aikaa. Mun jutuille ei kyl aikaa ollut, olisin kerran halunnut eräänä syksynä käydä metsässsä sienestämässä mutta sillonkin tää vitkutteli, pelaili yms monta kuukautta (ja ei valitettavasti ees jääkiekkoa tms vaan tosiaan koneella jotain samaa peliä päivästä toiseen) ja koko homma siirty marraskuun lopulle ja mentiin sinne metsään pilkkopimeällä sitten, oli märkää, mitään ei nähnyt ja sienet tietty jo kuolleet. Oltiin puol tuntia jona aikana se suuttu mulle kun mua ei naurattanu rämpiä siellä suossa sokeana ja ilman toivoa mistään ruuan löytämisestä. Sitä nauratti kovasti kun vähän harmistuin että AINOA asia mitä pyysin ei onnistunut, mutta se sai kaiken tossa suhteessa. Olin aina valmiina seksiin ja jutteluun toisinkuin hän. Eikä ees ollu kovin iso pyyntö. Tiiän et tää on varmaa trollin ketju joten oli vaan pakko käyttää tilaisuus hyväkseen ja avautua  kun ei oo enää niitä kavereitakaan joille jutella, ihmisillä on nykyää ihan erilainen elämä kun vielä tuon ikäsenä. Voi ehkä kuitenkin herättää joitain miettimään asioita (melkein uskon itsekin)

Aika hyvä merkki siitä että tykkääkö se oma kumppani sinusta ihan oikeasti myös ihmisenä on se että tykkääkö se viettää aikaa kanssasi. Jos se tuntuu vain pakkopullalta jota tehdään että saadaan seksiä niin on aika varma että se toinen ei oikeastaan edes tykkää saati rakasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi puhua tyttöystäväsi kanssa.

Eikö ap muka yrittänyt.

Tuskin niin että olisi yrittänyt ymmärtään myös sen tyttöystävän kannan. Ei keskustelu tarkoita vain sitä että pidetään kiinni siitä omasta näkemyksestä.