Miettiikö muut usein, mitä olisivat voineet olla?

Vierailija kirjoitti:

Mietin.

..Siis olen !

Vierailija kirjoitti:

Harvoin mietin, mitä minusta olisi voinut tulla.

Useammin mietin, miten monta luotia väistinkään.

Ei luotia voi väistää, tosin tiedän kyllä mitä tarkoitat, ne luokan hiljaiset tytöt esim. eivät olleet poikien suosikkeja, he pärjäsivät varmasti myöhemmin elämässä paljon paremmin kuin ne nätit tytöt jotka joutuivat myöhemmin sinne kaupankassalle taikka jonnekkin palvelushommiin, samoin saattoi käydä pojille , paskaa jauhoivat kättä väänsivät, ei koulu kiinnostanut heistä tuli duumareita, no kaikkkia tarvitaan.

En usein mieti, mutta totta kai olen joskus ajatellut, miten asiat olisivat voineet mennä toisin. Mutta kun olosuhteiden pakosta ne eivät menneet, on tavallaan turhaa miettiä sellaisia. Mikä mennyt on, se mennä joutaa.

Ei tietenkään mieti, miksi miettisi että jos olisin valinnut toisin voisin olla nyt sitä ja tätä, olisin voinut alkaa tutkijaksi mutta laiskana aloin siivoojaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menneisyyttä ei saa takaisin, mutta mIkä estää tulemasta mitä haluat nyt myöhemmin elämässä?

Tulemasta? Ap

Niin, mikä estää toteuttamasta niitä lapsuuden unelmia myöhemmin elämässä?

Sanon sivusta että oikean hoidon ja lääkkeiden puute.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menneisyyttä ei saa takaisin, mutta mIkä estää tulemasta mitä haluat nyt myöhemmin elämässä?

Tulemasta? Ap

Niin, mikä estää toteuttamasta niitä lapsuuden unelmia myöhemmin elämässä?

En voi muutta menneisyyttäni, mm kiusaamista ja miten se on vaikuttanut minuun. Ap

Et voi muuttaa menneisyyttä, mutta terapian ja muiden keinojen avulla voi päästä yli noista. Ja lainaa vaikka alkuun kirjastosta kirjoja, jotka käsittelee tuon kaltaisia traumoja.

Ei se terapiakaan kaikilla toimi. Joissain tapauksissa voi pahentaa ihan it sariin asti.

Ihanan naivia uskoa, että kaikki on parannettavissa.

En mieti. Ei se miettimällä muuksi muutu. Ihan sama kuin miettisi, että mitä jos luonteenpiirteet olisivat täysin erilaiset, tai mitä jos olisi lahjakas siinä, tässä tai tuossa. Aika lapsellista. Ei minusta tule huippu-urheilijaa tai käräjäoikeuden tuomaria sillä, että haaveilen siitä, miten asia olisi voinut olla, jos sitä tai tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin mietin, mitä minusta olisi voinut tulla.

Useammin mietin, miten monta luotia väistinkään.

Ei luotia voi väistää, tosin tiedän kyllä mitä tarkoitat, ne luokan hiljaiset tytöt esim. eivät olleet poikien suosikkeja, he pärjäsivät varmasti myöhemmin elämässä paljon paremmin kuin ne nätit tytöt jotka joutuivat myöhemmin sinne kaupankassalle taikka jonnekkin palvelushommiin, samoin saattoi käydä pojille , paskaa jauhoivat kättä väänsivät, ei koulu kiinnostanut heistä tuli duumareita, no kaikkkia tarvitaan.

Moniko luokan hiljainen tyttö edes haluaa poikien huomiota? Olin itse sellainen, enkä olisi edes halunnut luokkani poikien huomiota. Jotenkin aina ajattelin, että olen heidän yläpuolella. 😄 Olin muutenkin aina ihastunut johonkin vähän vanhempaan poikaan, ja ajattelin että oman luokkani pojat ovat noloja. Esim ala-asteella olin ihastunut johonkin ylä-asteen poikaan, ylä-asettella johonkin lukiolaiseeb poikaan, ja lukiossa johonkin täysi-ikäiseen poikaan. 

Kuinka moni muu koulussa ”hiljainen tyttö” samaistuu tähän? 

Luulen, että ne on niitä hiljaisia poikia, jotka on katkeroitunut siitä, ettei saanut koulussa tyttöjen huomiota. 

Tiedän että pelasin elämänikortit väärin no nyt olen eläkkeellä ja koitan nähdä elämässä vielä sen huomisen päivän.Elämässä ei voi savettaa ja palata eiliseen joten ???

MInäkin olin koulussa kiusattu koko sen 12 vuotta. Ja muutenkin syrjitty, koulukiusaaminen laajeni koko sosiaaliseen ympäristöön eli ei minulla vapaallakaan ollut kavereita. Hyvä perhe ja rakastavat vanhemmat kuitenkin, se auttoi paljon.

Toki tuo näkyy siinä, mitä minusta on tullut, mutta en minä sure sitä, mitä olisi voinut olla jos asiat olisivat olleet toisin. Sitä kun ei voi tietää, mitä se sitten olisi ollut. Hyvinkin mahdollista, että se olisi ollut jotain vielä ankeampaa ja kurjempaa. Minulla menee nykyään suhteessa omiin toiveisiini ihan hyvin ja olen siihen tyytyväinen. Muihin opinkin jo silloin lapsena olemaan itseäni vertailematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin mietin, mitä minusta olisi voinut tulla.

Useammin mietin, miten monta luotia väistinkään.

Ei luotia voi väistää, tosin tiedän kyllä mitä tarkoitat, ne luokan hiljaiset tytöt esim. eivät olleet poikien suosikkeja, he pärjäsivät varmasti myöhemmin elämässä paljon paremmin kuin ne nätit tytöt jotka joutuivat myöhemmin sinne kaupankassalle taikka jonnekkin palvelushommiin, samoin saattoi käydä pojille , paskaa jauhoivat kättä väänsivät, ei koulu kiinnostanut heistä tuli duumareita, no kaikkkia tarvitaan.

Moniko luokan hiljainen tyttö edes haluaa poikien huomiota? Olin itse sellainen, enkä olisi edes halunnut luokkani poikien huomiota. Jotenkin aina ajattelin, että olen heidän yläpuolella. 😄 Olin muutenkin aina ihastunut johonkin vähän vanhempaan poikaan, ja ajattelin että oman luokkani pojat ovat noloja. Esim ala-asteella olin ihastunut johonkin ylä-asteen poikaan, ylä-asettella johonkin lukiolaiseeb poikaan, ja lukiossa johonkin täysi-ikäiseen poikaan. 

Kuinka moni muu koulussa ”hiljainen tyttö” samaistuu tähän? 

Luulen, että ne on niitä hiljaisia poikia, jotka on katkeroitunut siitä, ettei saanut koulussa tyttöjen huomiota. 

Minä en ajatellut olevani kenenkään yläpuolella, enkä ajattele vieläkään - Saatoin pitää itseäni erilaisena, jos nyt ylipäätään vertailin itseäni muihin, mutta en ole ihmisiä ylemmäs ja alemmas asettelevaa tyyppiä.

Siinä allekirjoitan, että en olisi halunnut ylenmääräistä seksuaalista huomiota silloin enkä nykyäänkään. Tykkään mieluummin pitää sen puolen itsestäni melko pienen piirin asiana.