Kuinka pitkä siirtyhmäaika erossa on jos ei asuta yhdessä?

Jos ei ole edes asuttu yhdessä, niin ei minkäänlaista.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole edes asuttu yhdessä, niin ei minkäänlaista.

Toinen ei merkitse sinulle mitään?

Tauko on sama kuin ero. Jos sulla ei oo munaa ees erota vaan pitää löysässä hirressä.

Kunnioitusta ja arvostusta voi osoittaa sillä, että antaa toisen toipua rauhassa. 
Kannattaa kuunnella sitä, mitä se toimen toivoo. Kaikki eivät halua mitään yhteydenpitoa.

Ei kai tuohon ole mitään erityistä yliestä määrää aikaa. - Jos toinen satunnaisesti kysyy jotain, niin kai siihen on kohtteliasta vastata mutta jos oikeasti ei ole lapsia tai mitään muutakaan yhteistä, niin minusta saattaa mennä helposti kiusaamisen puolellekin jos kovin usein yrittää kysellä toisen kuulumisia tai muutoinkaan jollain tavoin haluaisi lähestyä toista, vaikka tekisikin sen omasta mielestään vilpittömässä mielessä. -  Eron jälkeen kun toinen voi haluta, ettei kuulisi toisesta, ainakaan hetkeen yhtään mitään.

Uskovainen mies

Ei ole naisten tehtävä aina varmistella, että mies pärjää. Jos erotaan niin ei ole enää mitään velvollisuuksia toisesta huolehtimiseen, vaikka sivistyneesti voikin yhteiset asiat hoitaa.

Jos tilanne on se, ettei yhdessä ole asuttu eikä lapsia, niin itselle se siirtymäaika on ollut jo ennen eroa. Ero on sitten ero, ja haluan keskittyä eteen päin menemiseen. Jos törmätään niin kohteliaat kuulumisten vaihdot, mutta ei aktiivisia yhteydenottoja kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole edes asuttu yhdessä, niin ei minkäänlaista.

Toinen ei merkitse sinulle mitään?

Merkitsee silloin, kun ollaan yhdessä: silloin kohdellaan kuin omaa kumppania eli otetaan huomioon ja pidetään huolta jne. Eron tullessa toisesta tulee taas minusta erillinen yksikkö, eivätkä esim. hänen kuulumisensa ja pärjäämisensä automaattisesti minulle kuulu, sillä emme ole enää "yhtä perhettä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole edes asuttu yhdessä, niin ei minkäänlaista.

Toinen ei merkitse sinulle mitään?

Suren, minkä suren, muttei minulla, eikä toisellakaan osapuolella ole mielestäni minkäänlaista velvollisuutta pysyä sinkkuna eron jälkeen. Moni, etenkin jättäjä, on käsitellyt asiaa mielessään jo suhteessa ollessaan, jolloin lopullinen ero on lähinnä muodollisuus.

Itsellä ollut ”siirtymäaikoja”. Kuinka monta kertaa olet eronnut?
En ole edes kuullut mokomasta erosiirtymäajasta. Miksi roikkua, jos ei ole enää mitään yhteistä. Kun on erottu niin on erottu. Eri asia, jos on jotakin keskeneräisiä asioita hoidettavana.

Jos juttu ei toimi niin turha siinä kenenkään kalliita elinpäiviä tuhlata. Parin vuoden päästä voit katsoa voiko sen kanssa olla kaveria. Etäinen kannattaa olla. Mulla on miehiin ollut hyvät välit jotka on aina ollut kavereita eikä mitään säätöjä. Mutta jos joku kuvio on ollut, niin ei siitä enää synny ees kaveria. Yleensä se mies  haaveilee tai joskus se nainen. Ero on ero ei se paikkaamalla parane.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole edes asuttu yhdessä, niin ei minkäänlaista.

Toinen ei merkitse sinulle mitään?

Suren, minkä suren, muttei minulla, eikä toisellakaan osapuolella ole mielestäni minkäänlaista velvollisuutta pysyä sinkkuna eron jälkeen. Moni, etenkin jättäjä, on käsitellyt asiaa mielessään jo suhteessa ollessaan, jolloin lopullinen ero on lähinnä muodollisuus.

"Heh" - Tuli mieleen tuon edellä kirjoittaneen Uskovaisen miehen -luulen että on sama.. jossain tosessa  kohtaa lainaama/ kirjoittama aforismi, joka meni suunnilleen seuraavasti:: Erotessaan mies on löytänyt uuden naisen;  nainen joka eroaa on löytänyt itsensä. 

2 minuuttia

Olin 18 vuotta naimisissa ja mies jätti mut yhtäkkiä kesken tavallisen arkipäivän ja häipyi salarakkaansa matkaan, joka oli hänellä näköjään ollut jo pitkään. En tiennyt jättöhetkellä toisesta naisesta, enkä sitä ennen edes erouhasta.

Minut vaihdettiin siis lennosta, eipä kyselty vointia tai edes haluani eroon :D. 

Teini-ikäiset lapsetkin jätti mun huomaan.

Ei kysellyt perään, ei katunut, ei mitään. Kylmästi läpsystä vaihto toiseen, kun kotileikki kanssani ei enää hotsittanutkaan. Eli siirtymäaikaa ei ollut, kun piti jopa kahta naista yhtä aikaa :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole edes asuttu yhdessä, niin ei minkäänlaista.

Toinen ei merkitse sinulle mitään?

Suren, minkä suren, muttei minulla, eikä toisellakaan osapuolella ole mielestäni minkäänlaista velvollisuutta pysyä sinkkuna eron jälkeen. Moni, etenkin jättäjä, on käsitellyt asiaa mielessään jo suhteessa ollessaan, jolloin lopullinen ero on lähinnä muodollisuus.

"Heh" - Tuli mieleen tuon edellä kirjoittaneen Uskovaisen miehen -luulen että on sama.. jossain tosessa  kohtaa lainaama/ kirjoittama aforismi, joka meni suunnilleen seuraavasti:: Erotessaan mies on löytänyt uuden naisen;  nainen joka eroaa on löytänyt itsensä. 

Noinhan sitä usein väitetään, ettei mies lähde lihapatojen äärestä kuin toisten lihapatojen ääreen. En kuitenkaan allekirjoita tuota ainakaan omalta kohdaltani. Jos lihapata on kovin kylmää ja kitkerää, on joskus parempi olla vaikka nälissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole edes asuttu yhdessä, niin ei minkäänlaista.

Toinen ei merkitse sinulle mitään?

Suren, minkä suren, muttei minulla, eikä toisellakaan osapuolella ole mielestäni minkäänlaista velvollisuutta pysyä sinkkuna eron jälkeen. Moni, etenkin jättäjä, on käsitellyt asiaa mielessään jo suhteessa ollessaan, jolloin lopullinen ero on lähinnä muodollisuus.

"Heh" - Tuli mieleen tuon edellä kirjoittaneen Uskovaisen miehen -luulen että on sama.. jossain tosessa  kohtaa lainaama/ kirjoittama aforismi, joka meni suunnilleen seuraavasti:: Erotessaan mies on löytänyt uuden naisen;  nainen joka eroaa on löytänyt itsensä. 

Noinhan sitä usein väitetään, ettei mies lähde lihapatojen äärestä kuin toisten lihapatojen ääreen. En kuitenkaan allekirjoita tuota ainakaan omalta kohdaltani. Jos lihapata on kovin kylmää ja kitkerää, on joskus parempi olla vaikka nälissään.

Niin kaikki eivät kykene lähtemään, vaikka syytä saattaisi ollakin. On ulkopuolisena vaikea ellei mahdoton tajuta miksi jotkut saattavat elää esimerkiski niin fyysisesti kuin psyykksitä väkivaltaisen ja syvästi loukkaavan kumppanin kanssa yhdessä. - Ikään kuin eroamien olisi aina niin mutkatonta kuin se ulkopuolelta kuvittelsi sen oleva.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole edes asuttu yhdessä, niin ei minkäänlaista.

Toinen ei merkitse sinulle mitään?

Suren, minkä suren, muttei minulla, eikä toisellakaan osapuolella ole mielestäni minkäänlaista velvollisuutta pysyä sinkkuna eron jälkeen. Moni, etenkin jättäjä, on käsitellyt asiaa mielessään jo suhteessa ollessaan, jolloin lopullinen ero on lähinnä muodollisuus.

"Heh" - Tuli mieleen tuon edellä kirjoittaneen Uskovaisen miehen -luulen että on sama.. jossain tosessa  kohtaa lainaama/ kirjoittama aforismi, joka meni suunnilleen seuraavasti:: Erotessaan mies on löytänyt uuden naisen;  nainen joka eroaa on löytänyt itsensä. 

Noinhan sitä usein väitetään, ettei mies lähde lihapatojen äärestä kuin toisten lihapatojen ääreen. En kuitenkaan allekirjoita tuota ainakaan omalta kohdaltani. Jos lihapata on kovin kylmää ja kitkerää, on joskus parempi olla vaikka nälissään.

Niin kaikki eivät kykene lähtemään, vaikka syytä saattaisi ollakin. On ulkopuolisena vaikea ellei mahdoton tajuta miksi jotkut saattavat elää esimerkiski niin fyysisesti kuin psyykksitä väkivaltaisen ja syvästi loukkaavan kumppanin kanssa yhdessä. - Ikään kuin eroamien olisi aina niin mutkatonta kuin se ulkopuolelta kuvittelsi sen oleva.. 

Ei se yleensä helppoa olekaan, mutta kuitenkin AINA oikea päätös, kun huonosta suhteesta on kyse. Ihminen tarvitsee vaan yleensä paljon apua ja tukea suhteesta lähtemiseen, siksi siihen kannattaa kannustaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin 18 vuotta naimisissa ja mies jätti mut yhtäkkiä kesken tavallisen arkipäivän ja häipyi salarakkaansa matkaan, joka oli hänellä näköjään ollut jo pitkään. En tiennyt jättöhetkellä toisesta naisesta, enkä sitä ennen edes erouhasta.

Minut vaihdettiin siis lennosta, eipä kyselty vointia tai edes haluani eroon :D. 

Teini-ikäiset lapsetkin jätti mun huomaan.

Ei kysellyt perään, ei katunut, ei mitään. Kylmästi läpsystä vaihto toiseen, kun kotileikki kanssani ei enää hotsittanutkaan. Eli siirtymäaikaa ei ollut, kun piti jopa kahta naista yhtä aikaa :D.

Tuo nyt ei olekaan tervettä tai normaalia. Olisi myös outoa, jos eron jälkeen jatkaisit huolehtimista hänen voinnistaan. 

Henkisen siirtymäajan voi pitää itselleen, mutta en ymmärrä tuota ap:n ajatusta, että sen toisen jaksamisesta on huolehdittava eron jälkeenkin.