Mitä tehtiin 1970-1990 -luvuilla kun ei ollut vielä typeriä keskustelufoorumeja ollenkaan?

Ei palstailua harrastettaisi jos sitä ei koettaisi mielekkääksi. Somen kehittäjät tiesi. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkiä puheluita lankapuhelimella, tapaamisia ja kyläilyjä, illanviettoja tai yhteisiä baarireissuja. Osattiin myös olla muutenkin kuin puhelin kourassa 24/7 sitä tuijottaen eli luettiin kirjoja, lehtiä, katsottiin telkkaria, käytiin leffoissa, kahviloissa, harrastamassa jossain, jossain kohtaa telkkarin lisäksi myös videot tuli lisäksi.

Osa noista onnistuu nykyäänkin, osan on korvannut sometus, aina kourassa oleva kapula, ja osa on kadonnut jonnekin historiaan. 

Ainakin ennen ihmiset oli hieman taitavampia sosiaalisessa kanssakäymisessä, kun nykyään porukka pönöttää vaan yksinään kotonaan ja laukoo solvauksia eri tahoille pitkin nettiä ja kuvittelee että tää on sitä sosiaalista kanssakäymistä. 

Ennen oli työyhteisöjä joiden kanssa tanssittiin ja jumpattiin. Oli lomakeskuksia ja pikkujouluja.

Tyhmät tyhyt ja muut pakkopullat  keksittiin myöhemmin. 

Tavallaan kyllä oli olemassa jo kasarilla. Puhelimella pystyi soittamaan tiettyyn numeroon ja siellä oli sitten linjoilla useampi ihminen ja sai jutella. 

Se tuntuu nyt ihan käsittämättömältä, että silloin esim sovittiin kesäloman alussa, että tavataan kolmen viikon päästä klo 15.30 kaupungilla ja niin sitten tapahtui. Ei mitään viestisäätöä.

80-luvulla perhermme mökkeili paljon. Kesäloman kaverivieraat sovittiin ennen lomaa, sillä puhelinta ei mökillä edes ollut. Kortit ja kirjeet kyllä kulki ja niin oli kavereita mökilläkin käymässä. Jopa siten, että saatettiin sopia alakouluikäisten lasten yksin saapuvan junalla Mikkeliin, josta haettiin mökillemme. Viikon päästä lapset palasivat mökiltä kotiin eikä tässä välissä kotiin soiteltu. 

90 luvulla nähtiin kavereita ja hengailtiin kahviloissa. Leffoissa käytiin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylään mentiin kokonaan ilmoittamatta ja sopimatta. Ihan vaan soitettiin ovikelloa tai kolkutettiin oveen. Ihmeellisesti kukaan ei silloin tällaisesta yllättävästä tunketumisesta ahdistunut 

Varmasti jotkut ahdistuivat ja miettivät salaa mielessään "EN JAKSA NYT"

Meilläkin yksi perhe tykkäsi käydä joka päivä selvästi syömässä. Viipyivät tuntikausia.

 Kerran tehtiin sitten niin, että vedettiin koko perhe äkkiä ulkovaatteet päälle ja oltiin muka just ite lähdössä.

Se "lokkiperhe" oli uskovinaan, vaikka huomasivat, ettei oltu kenkiä ehditty jalkaan laittaa.

Suuttuivat kerrassaan ja saatiin olla rauhassa. 

Tuolloin sai puhua asiat jopa vielä suorempaan kuin täällä ja ihan työpaikkojen kahvioissa ja käytävillä.

Ei tarvinnut sanoja säästellä hömöjen tai n-sanojen kohdalla, eikä minkään muunkaan ja suurin erohan tuossa oli, että kaikki nauroivat mukana ja olivat hyväntuulisia, eikä tätä mielensä pahoittamisen kulttuuria ollut keksittykään.