Onko normaalia, jos ei pysty iloitsemaan toisten onnistumisista?

Kaikki eivät esitä hyvää ihmistä kuten sinä taidat tehdä. Et voi myöskään vaatia haluamasilaista reagointia sinuun ja asioihisi. Muista ymmärtää muitakin.

Parempi tuo neutraaliuskin kuin exäni, joka yritti nolata ja häpäistä siitä, jos innostuin tai onnistuin.

Normaalit ihmiset iloitsee toisen onnistumisesta. Vain suomalaiset mörököllit napittavat suunsa. 

On epänormaalia jos ei iloitse toisen saavutuksista. Se on kateutta ja/tai mustasukkaisuutta.

mielen kypsymättömyyttä. kypsä ja terve ihminen voi iloita toisen onnesta,ilosta,onnistumisesta.

narsisti, sosiopaatti ja kypsymätön ihminen voi olla katkera ja vihainen toisen onnesta. vaatii henkistä kehittymistä toisen puolesta iloitseminen.

toisen puolesta iloitseminen on hyvää mielenterveyttä.

On normaalia, mutta ei se tee hänestä huonoa ihmistä sen takia, vaikka ikäväähän se on. Oletko kertonut hänelle tästä? Tosin, jos olet "vähän liikaa", hyppimällä onnesta muiden onnistumisesta niin siihen saatetaan kompensoimalla/tasaamalla, että "kiva". Sekin on normaalia.

Mies on varmaan kasvanut erittäin kilpailuhenkisissä olosuhteissa, joissa oma onnistuminen tarkoittaa sitä, että toinen epäonnistuu. Seuraukset voit päätellä itse.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät esitä hyvää ihmistä kuten sinä taidat tehdä. Et voi myöskään vaatia haluamasilaista reagointia sinuun ja asioihisi. Muista ymmärtää muitakin.

Miksi olla paha, kun voi olla hyvä ja levittää iloa ympärilleen?

Ei ole normaalia, etenkin kun kyseessä on henkilö joka on rakas ja läheinen.

No jos se on muutenkin pidättyväinen, niin voi olla puolestasi ihan iloinenkin, mutta tuo on hänen tyylinsä. Jos taas reaktio on hänelle epänormaalin vaisu, niin voi olla, ettei häntä kovin kiinnosta joko se asia, josta intoilet tai edes onnistumisesi. Tuo nyt ei kumminkaan kerro automaattisesti siitä, että se häntä harmittaisikaan. Jos harmittaisi, niin se olisi jo jotenkin sairasta. 

Miksi sinun kiljahtelusi on jotenkin oikeampi tapa? Kuka sen määrää, miten kuuluu reagoida? Reaktiot on yleensä opittu lapsuudenkodissa. 

Jospa seuraavaksi suoraan pyytäisit siltä mieheltäsi, että hän sanoisi jotain positiivista, kun onnistut, etkä vaan odottaisi, että niin tapahtuu automaattisesti. KUn kerran tiedät, ettei niin tapahdu. Aika pässiä sekin on, jos odottaa positiivista reaktiota, vaikka on monet kerrat nähnyt, ettei sellaista tule.

Tuskin sentään mikään psykopaatti. Sen sijaan sosiopaatin piirteet on teinillä normaaleja. Itsellä aikuistuminen alkoi kolmenkympin korvilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät esitä hyvää ihmistä kuten sinä taidat tehdä. Et voi myöskään vaatia haluamasilaista reagointia sinuun ja asioihisi. Muista ymmärtää muitakin.

Miksi olla paha, kun voi olla hyvä ja levittää iloa ympärilleen?

Onko aloituksen sisältö sinusta hyvän levittämistä? 😂

Ei ole normaalia. Todella erikoinen piirre ihmisessä. Jopa sellainen ihminen, joka on nähnyt kaikki vastoinkäymiseni, muuttuu myrtyneeksi jos onneni kääntyy ja asiat järjestyvät. En häntä hylkää tämän takia, mutta ihmettelen kyllä vähän.

Näillä ihmisillä on yleensä sisällään valtava epävarmuus ja epäonnistumisen pelko jota muiden onnistuminen lietsoo. Tavallaan tunnevammaisia siis.

Tällaiset ihmiset ovat rasittavia lähipiirissä. Ikinä et voi kertoa mistään onnistumisista tai kivoista asioista, koska mokomat raukat pahoittavat mielensä. Toki miehesi on tästä vielä lievä esimerkki. Oman elämäni vastaavat sankarit pyrkivät lyttäämään kaiken, jottei sinullakaan olisi enää hyvä mieli. Suomalainen maksaa satasen siitä, ettei naapuri saa viittäkymppiä. 

M.Bjurström ei pysty