Oon ihan tyystin kyllästynyt tähän uskoontulemisen yritykseen. Apua

Ehkä yrität ottaa kontaktia väärään jumalaan. Kokeile jospa vaikka muinaisen Egyptin jumalat antaisivat sinelle sen uskon.

Jumalat onkin jättäneet ihmiset kehittymään tänne, myös sinun Jumala. Voit rukoilla ennen unta ja muulloin. Opi joku rukous ulkoa. Jos ei onnistu, vähennä syntejä.

Mitä lapsenkaltainen usko tarkoittaa?

Luottamus: Lapsi luottaa vanhempiinsa täysin ilman omia ansioitaan.

Nöyryys: Uskoa ei voi ansaita tiedolla, älyllä tai hyvillä teoilla, vaan se otetaan vastaan lahjana.

Avoin ihmettely: Lapsi ei vaadi monimutkaisia todistuksia tai selityksiä, vaan osaa ihmetellä ja ottaa vastaan.

Ihan mihinkä vaan pystyy uskomaan, jos siitä jauhetaan tarpeeksi usein.

Jumalan siunausta.

Ei se onnistu pakottamalla. Sitä tulee uskoon jos tulee. Jeesus ei ole kaikille miljardit ihmiset ei usko siihen eikä pysty uskomaan. Silti elävät hyvää elämää.

Rukoile näin. Jeesus kiitos, että kuolit ristillä minunkin syntieni tähden.  Anna anteeksi minulle kaikki syntini ja ota minut lapseksesi. Auta minua elämään sinun tahtosi mukaan, 

Ala lukea uutta testamenttia ja pyri tekemään Jeesksen opetuksen mukaan.  

Kaikille jotka ottavat Jeesuksen vastaan Hän antaa voiman tulla Jumalan lapseksi.

Jokainen joka huutaa avuksi Herran (0n  Jeesus) nimeä pelastuu,

Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen herraksi ja uskot, sydämessäsi,että Jumala on hänet kuolleista herättänyt sinä pelastut. Ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jonka kautta hän pelastuu,

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaisi unohtaa ev.luterilaisuus ja kääntyä roomalaiskatolilaisuuteen niin tuokin kilvoittelun ongelma katoaisi saman tien. Room.katolinen usko on yhdistelmä eksistentislistista filosofiaa, armoa, tunnetta, etiikkaa, ja kulttuuria, eikä mitään moraalioppia, kilvoittelua henk.kohtaisessa jumalasuhteessa ja taivaanisä retoriikkaa ja eoke-politiikkaa kuten valtionkirkkomme.

Ap ei maininnut missään ev. luerilaisuutta.

Ikåcä kyllä todellisuus on että jos johonkin ei voi uskoa täysin sydämestään niin se jää aina vain yritykseksi ja itselleen valehteluksi tai arvailuksi. Voit vain lukea raamattua rukoilla ja toivoa että jokupäivä uskotkin siihen mitä luet. Sama pätee kaikkiin muihinkin uskontoihin.

Vierailija kirjoitti:

Uskon ottaminen vastaan niin kuin lapsi tarkoittaa sitä, että Jumalan valtakuntaan tullaan luottaen ja nöyrästi, ei omien tekojen tai suoritusten ansiosta.

Ap.lle sanoisin, että mene kirkkaan sanan äärelle kirkkoon sunnuntaisin nauttimaan ehtoollista ja yritä lukea Sanaa. Olet rukouksissa🙏

Jopa jeesus ei ole vaatinut täysin uskomaan ja tietää että ihmisen usko on horjuva. Olet silti suojassa. Jumalan sanaa voi seurata ja kuunnella ilman että täysin uskookin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaisi unohtaa ev.luterilaisuus ja kääntyä roomalaiskatolilaisuuteen niin tuokin kilvoittelun ongelma katoaisi saman tien. Room.katolinen usko on yhdistelmä eksistentislistista filosofiaa, armoa, tunnetta, etiikkaa, ja kulttuuria, eikä mitään moraalioppia, kilvoittelua henk.kohtaisessa jumalasuhteessa ja taivaanisä retoriikkaa ja eoke-politiikkaa kuten valtionkirkkomme.

Ap ei maininnut missään ev. luerilaisuutta.

Se on se normi Suomessa, niin eiköhän ap oo evlut

Probleemasi on yrittäminen. Usko on lahja, Jumalan tekemä ihme. Kukaan ei sitä voi puristaa omin voimin itsestään. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko se on olla uskovainen?

Siksi että saa syntinsä anteeksi. 

Tulin uskoon, kun tajusin, ettei minun tarvitse uskoa kristillisiin oppeihin. Tajusin, että Jumala on aina sama, oli usko mikä hyvänsä. Uskon jälleen syntymiseen ja siihen, että olemme täällä oppimassa ja henkistymässä. Että palaamme kaikki sinne "taivaaseen" ja suurin osa haluaa syntyä uudestaan, koska oppiläksyjä on ns.käymättä. En usko helvettiin.

Jeesukseen uskon historiallisena henkilönä ja profeettana. Kaikkihan me olemme niitä Jumalan lapsia siinä missä Jeesuskin.

Kristillisellä uskolla on valitettavan paljon haluttu hallita ihmisiä ja keksitty kaiken maailman helvettikulmia, jotta tämä onnistuisi.

Ei Jumala katso mikä uskonto on oikea, vaan kaikki päästään "takaisin kotiin".

Varmaan olen oikeiden uskovien mielestä väärässä, mutta omasta mielestäni Jumalan valtakunta on siinä kohdassa läsnä, kun ihminen toimii rakkaudellisesti ja pyyteettömästi muita kohtaan. Toimet voivat olla vaikka miten pieniä: oven pitäminen auki takanaan tuleville, roskan nostaminen roskikseen, vanhuksen avustaminen, eläinrakkaus, kiittäminen kun sen aika on jne. Yleensäkin hyvät käytöstavat. Olennaista ei ole tekemisen laatu, vaan motiivi tekemisen takana. Motiivi vahvistuu hyvien tekojen myötä. Mutta alkukipinä on Jumalassa. Ihminen valitsee, toimiiko sen innoittamana vai jättääkö huomiotta. Näin siis minun mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Tulin uskoon, kun tajusin, ettei minun tarvitse uskoa kristillisiin oppeihin. Tajusin, että Jumala on aina sama, oli usko mikä hyvänsä. Uskon jälleen syntymiseen ja siihen, että olemme täällä oppimassa ja henkistymässä. Että palaamme kaikki sinne "taivaaseen" ja suurin osa haluaa syntyä uudestaan, koska oppiläksyjä on ns.käymättä. En usko helvettiin.

Jeesukseen uskon historiallisena henkilönä ja profeettana. Kaikkihan me olemme niitä Jumalan lapsia siinä missä Jeesuskin.

Kristillisellä uskolla on valitettavan paljon haluttu hallita ihmisiä ja keksitty kaiken maailman helvettikulmia, jotta tämä onnistuisi.

Ei Jumala katso mikä uskonto on oikea, vaan kaikki päästään "takaisin kotiin".

Tätäkin alapeukuttaa ne kristityt, jotka haluaa tuomita helvettiin kaikki ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet kristinuskosta tai jotka on satuttu vaikkapa kasvattamaan toiseen uskontoon. Ihanko oikeasti luulette, että Jeesus toimisi niin?

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan olen oikeiden uskovien mielestä väärässä, mutta omasta mielestäni Jumalan valtakunta on siinä kohdassa läsnä, kun ihminen toimii rakkaudellisesti ja pyyteettömästi muita kohtaan. Toimet voivat olla vaikka miten pieniä: oven pitäminen auki takanaan tuleville, roskan nostaminen roskikseen, vanhuksen avustaminen, eläinrakkaus, kiittäminen kun sen aika on jne. Yleensäkin hyvät käytöstavat. Olennaista ei ole tekemisen laatu, vaan motiivi tekemisen takana. Motiivi vahvistuu hyvien tekojen myötä. Mutta alkukipinä on Jumalassa. Ihminen valitsee, toimiiko sen innoittamana vai jättääkö huomiotta. Näin siis minun mielestäni.

Näinhän se menee, kehoittaahan Raamattukin elämään eettisesti. 

Tosin täytyy muistaa, että omilla töillä ei kukaan pelastu. 

Sulla on epärealistiset kriteerit uskossa olemiselle? Että sen pitäisi tuntua joltain erityiseltä? Jos sä uskot Jeesukseen, sä olet uskossa. 

Vierailija kirjoitti:

Tulin uskoon, kun tajusin, ettei minun tarvitse uskoa kristillisiin oppeihin. Tajusin, että Jumala on aina sama, oli usko mikä hyvänsä. Uskon jälleen syntymiseen ja siihen, että olemme täällä oppimassa ja henkistymässä. Että palaamme kaikki sinne "taivaaseen" ja suurin osa haluaa syntyä uudestaan, koska oppiläksyjä on ns.käymättä. En usko helvettiin.

Jeesukseen uskon historiallisena henkilönä ja profeettana. Kaikkihan me olemme niitä Jumalan lapsia siinä missä Jeesuskin.

Kristillisellä uskolla on valitettavan paljon haluttu hallita ihmisiä ja keksitty kaiken maailman helvettikulmia, jotta tämä onnistuisi.

Ei Jumala katso mikä uskonto on oikea, vaan kaikki päästään "takaisin kotiin".

Kannattaa lukea esim. uusi testamentti. Ei ole ollenkaan sama mihin uskoo ja kadotuksen mahdollisuus mainitaan selvästi.