Tytär muuttaa viikon päästä toiselle paikkakunnalle, kun aloittaa siellä yliopisto-opinnot. En vaan halua, että tytär muuttaa!
Herkkä tyttäreni yksin julmassa maailmassa! Äidillä käy tytärtä niin sääliksi ja äidillä tulee kammottavan kova ikävä tytärtään. Itkettää jo, kun ajattelenkin ensi viikon sunnuntaita. 😭
Eikö oikeasti ole mitään keinoja suorittaa nykyään yliopisto-opintoja etänä niin, ettei tarvitsisi muuttaa opiskelupaikkakunnalle? Tyttären olisi varmasti parempi täällä. Täällä olisi lämmin ja rakastava koti.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei oikeesti 😂
Tyttären on todellakin parempi päästä sinne kaupunkiin muodostamaan omat piirit ja oman elämän!
Toivon että tää on Provo.
Omat piirit? Ai jotain alkoholiin meneviä kanssaopiskelijoita? Siinähän sitä onkin piirejä!
Tuskin siellä kaupungissa on edes kunnollisia sulhasehdokkaitakaan tyttärelle. Ne kunnon miehet kun on nykyään hyvin harvassa!
Tässä vaiheessa sinun täytyy vain luottaa, että tytär on fiksu ja arvostelukykyinen, osaa selviytyä vastoinkäymisistä ja ponnistaa eteenpäin. Ilmeisesti on fiksu, kun on yliopistoonkin päässyt. Fiksut yleensä pärjää aina.
Provohan tämä on, mutta tuollaisiakin äitejä on oikeassa elämässä.
Olen tytär, joka "ei pärjää" julmassa maailmassa. Äitini lohduttautui sillä, että minulla on varmasti aina joku, joka pitää minusta huolta. Todellisuus on ollut se, että minä olen aina ollut se, joka pitää muista huolta, jopa siinä määrin, että se itsestä huolehtiminen on jäänyt välillä liian vähälle.
Voin lohduttaa AP:ta, että kyllä se tytär löytää sieltä opiskelupaikalta ihmisiä, joista pitää huolta. Niitä huolehdittavia, joiden pärjäämiseen mammat luottavat, riittää kyllä opiskelijapiireissä ihan jokaiselle kiltille tytölle.
Lämpimässä ja rakastavassa kodissa olisi läheisriippuvainen mutsi joka vaatii saada pitää lapsosensa epäitsekkäästi helmoissaan loppuun asti voidakseen kontrolloida tätä.
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on, mutta tuollaisiakin äitejä on oikeassa elämässä.
Olen tytär, joka "ei pärjää" julmassa maailmassa. Äitini lohduttautui sillä, että minulla on varmasti aina joku, joka pitää minusta huolta. Todellisuus on ollut se, että minä olen aina ollut se, joka pitää muista huolta, jopa siinä määrin, että se itsestä huolehtiminen on jäänyt välillä liian vähälle.
Voin lohduttaa AP:ta, että kyllä se tytär löytää sieltä opiskelupaikalta ihmisiä, joista pitää huolta. Niitä huolehdittavia, joiden pärjäämiseen mammat luottavat, riittää kyllä opiskelijapiireissä ihan jokaiselle kiltille tytölle.
Tuollaisia äitejä on. Tuttavaperhe asuu pikkupaikkakunnalla, ja esikoispoika pääsi Helsinkiin opiskelemaan. Pojan äiti oli huolissaan siitä miten poika osaisi liikkua kaupungiaa, varsinkin yöelämässä. Sitten tuli korona ja alkoi etäopinnot, ja äiti oli ikionnellinen kun poika palasi hetkellisesti lapsuudenkotiinsa. Toinen samanikäinen, nyt 25-vuotias sukulaisen sukulaispoika ei viihtynyt opiskelija-asunnossa, koska kukaan ei laittanut siellä hänelle ruokaa, siivonnut tai pessyt pyykkiä, joten hän muutti takaisin äidin ja isän luo. Siellä hän asuu edelleen, opinnot eivät etene mutta kuusikymppiset vanhemmatkaan eivät raaski luopua lapsestaan, koska silloin he jäisivät kahdestaan ja joutuisivat kohtaamaan toisensa.
Päästä tyttäresi aloittamaan omaa elämäänsä rauhassa ja sovussa kanssasi. Vahingoitat häntä henkisesti, jos takerrut häneen.
Ainahan ap voi muuttaa tyttärensä perässä ja majoittua naapuriin kyylämään ettei villapaita vaihdu biletoppiin.