Ajattelitteko keskittyä vapaa-aikaan 58-vuotiaana?

Ajattelin mutta rahaa ei ole tarpeeksi. Vihaan työntekoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt 58, enkä valitettavasti voi keskittyä vapaa-aikaan. Työelämää on vielä melkein 9 vuotta jäljellä. 

Tuo olisi painajaismainen tilanne. Jo 58 mutta silti pakko jatkaa vielä 9 vuotta! Se tuntuisi ikuisuudelta mutta valitettavasti siellä liian lämpimällä puolella. Ja samaan aikaan tietäisi että viimeiset hyvät ja fyysisesti kunnolliset vuodet palavat roihuten oravanpyörässä. Tuon välttämiseksi kannattaisi tehdä kaikki voitava.

Tämä on suurimman osan arkipäivää nykyisin. Omat vanhemmat pääsivät kuusikymppisinä eläkkeelle ja meillä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt 58, enkä valitettavasti voi keskittyä vapaa-aikaan. Työelämää on vielä melkein 9 vuotta jäljellä. 

Tuo olisi painajaismainen tilanne. Jo 58 mutta silti pakko jatkaa vielä 9 vuotta! Se tuntuisi ikuisuudelta mutta valitettavasti siellä liian lämpimällä puolella. Ja samaan aikaan tietäisi että viimeiset hyvät ja fyysisesti kunnolliset vuodet palavat roihuten oravanpyörässä. Tuon välttämiseksi kannattaisi tehdä kaikki voitava.

Minulla oli tavoite hypätä pois otavanpyörästä 50-vuotiaana. Epäonnistuneen sijoituspäätöksen takia jouduin jäämään työelämään, tähän tietoon 68-vuotiaaksi saakka jotta eläke riittää. 

Painajainen tämä on, vielä 16 vuotta ja sitten terveitä vuosia ei taida edes olla. Nyt on jo vaivoja Yritän vielä sijoittamista, 58 olisi vielä aika hyvä.

Kyllä. Jään työttömäksi 47-vuotiaana, enkä ole enää menossa työelämään takaisin.

Asunnot maksettu (Hki), mökki löytyy ja vuokratulo säännöllistä. Keskityn pienimuotoiseen antiikkiesineiden myyntiin, liikuntaan ja politiikkaan. Lisäksi olen osallistuva äiti.

Keskityn vapaa-aikaan 32-vuotiaana. Elämä on elämistä varten. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi varaa, keskittyisin jo nyt 48-vuotiaana. Tosin tekisin asioita, joita moni muu tekee työkseen, mutta saisi tehdä aina sitä mitä haluaa.

Miten sulla ei ole varaa? Olet valanut hiekkakakun betoniin ja sen perusta murenee heti, kun ei ole töitä? 

Taitaa olla kysymys siitä paljonko velattomassa talossa/asunnossa eläminen kustantaa ja onko muut velat maksettu. Sijoitusasunnoista on vielä 40000 euroa velkaa. Kun ne on maksettu niin voi alkaa tekemään nelipäiväistä viikkoa pysyvästi. Helpottaa todella paljon

Jos saisin työkyvyttömyyseläkkeen, niin jäisin välittömästi pois töistä. Ystävä on ollut jo 20 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä, saisipa itsekin vielä 20 vuotta vapaana velvoitteista. Tämä  yoi 30 vuoden työura riittää jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Siinä iässä aion saikuttaa useammin. Sitten jään 63vuotiaana uraeläkkeelle. Ja jos se ei onnistu, palkkaa tulee saikuttamalla myös.

Uraeläkkeeseen pitää olla fyysisesti raskas työ, jota on tehnyt ainakin 38 vuotta, ja työkyky sen takia alentunut. On vaikea saada. Mutta 63-vuotiaana voi jäädä myös ansiosidonnaiselle, sitä 500 päivää ja sitten jo pian eläke. 

Eikös anssi ole 400päivää?

Voi olla 500 päivää, jos täyttää tämän vuoden loppuun mennessä 58 vuotta ja jää työttömäksi. Jos täytät 58 tai enemmän ensi vuonna ja jäät työttömäksi, niin ansiosidonnainen on max. 400 päivää. 

Vierailija kirjoitti:

Keskityn jo nyt 52-vuotiaana. Töitä ei ole joten vapaa-aikaa on.

Sama homma

Keskityin jo viiskymppisenä, yli 10v sitten. 

Itse asiassa ajattelin, mutta aina silloin tällöin kyseenalaistan ajatuksen. Tilanne on se, että jos markkinatuotto on normaali, niin mulla ois 58-vuotiaana puolen miljoonan sijoitusomaisuus (+kämppä), jolla ajattelin siten potkia loppuelämän. Vaihtoehdot ovat että lopetan kokonaan hommat 58:na tai vähennän työn tekemistä merkittävästi. 65-v:nä koittaisi sitten eläke, eli tuo 7 vuotta eläisin säästöillä. Pitäs onnistua, mutta katsoo nyt.

Riskinä tuossa on toki markkinaromahdus, joka on jopa todennäköinen, koska AI-markkina on niin ylikuumentunut. Toinen toki on oma terveys, jne.

Suurin ongelma tässä toki on se, että mitähän sillä kaikella vapaa-ajalla sitten tekisi. Tämä on se syy miksi aika harva taloudellisen vapauden saavuttanut luopuu töistään. Ja toisaalta kun sen vapauden saavuttaa niin huomaa että töissä on aika mukavaa. Tämä varmaan johtuu siitä, että tietää, että näitä ei ole pakko tehdä:).

Vielä vuosi alimpaan eläkeikään, mutta pitää yrittää sinnitellä tavoitteseen, koska eläke jää muuten aika pieneksi. Velkaa ei ole, mutta eipä juuri säästöjäkään, eikä perintöä ole muutamaa tonnia enempää tulossa, jos sitäkään. Pikkutalon remontit on tehty, mutta juoksevia kuluja tulee aina, se vähän hirvittää. Kuin myös se, että paikat alkaa väistämättä prakailla, ja esmes hammaslääkäri on järkyttävän hintaista. Julkisen jonot on hirveät, eikä siellä enää tehdä juuri muuta kuin paikata. Työterveys on niistetty minimiin: jos joku sairaus todetaan, se siirtyy toteamisen jälkeen julkiselle hoidettavaksi, tai yksityiselle, jos jollain sellaiseen varaa on. Työelämä alkaa väistämättä maistua pakkopullalta, ei millään jaksaisi jatkuvaa muutosta ja etenkään kehittämispakkoa. En kyllä tiedä, mitä eläkkeellä sitten teen. Toivottavasti ei ala huikka maistua liikaa, ettei peri hukka. Jotain vapaaehtoistyötä olen harkinnut, ellei se kohta jo laske eläkettä. 

Miksi juuri 58-vuotiaana? Miksi ei aiemmin tai myöhemmin? Ap vaikuttaa yksinkertaiselta.