On vähän huono elämäntilanne ja psyk. sairaanhoitaja sanoi
että: "Sun täytyy huolehtia itsestäsi, että pystyt huolehtimaan muista.". Niin, en ole jaksanut keskittyä itseeni, kun en jaksa. On niin paljon muiden asioita käsillä.
Mikä se mun arvo on, ei mikään, ei kenenkään mielestä. Jos en jaksa olla avuksi ja hyödyksi voin mennä. Se näkyy kyllä hyvin selkeästi.
Kommentit (11)
Oletko aidosti sitä mieltä että ne muut eivät osaa hoitaa asioitaan itse?
Vai onko uhrautumisesi takana uhriutuminen?
Miksi käyt psykoosihoitajalla? Oletko päästä pipi?
Ovatko muut sinun vastuulla, voiko sitä jakaa? Avaa vähän.
Sut pitää sekoittaa totaalisesti, että selkeytät ajatuksesi ja pysähdyt miettimään elämääsi.
Vähän pyöritetään ympäri silmät sidottuna ja katsotaan käveleekö suoraan Hehheh.
Älä pelästy. Voi vaatia rankkojakin juttuja, joita voidaan potää asiattomina. Mitään rikollista tai inhottavaa ei suinkaan järjestetä ja kaikkeen tietenkin pyydetään lupa.
Vaikeuksien kautta voittoon
(Sarkasmia. Toimittajan huomautus)
Vierailija kirjoitti:
Oletko aidosti sitä mieltä että ne muut eivät osaa hoitaa asioitaan itse?
Vai onko uhrautumisesi takana uhriutuminen?
Eivät osaa, pyytävät apua ja kannattelen heitä.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko muut sinun vastuulla, voiko sitä jakaa? Avaa vähän.
Olen ainoa, joka pystyy mihinkään. Hoidan tällä hertkellä sairasta aikuista lastani kotonani. Ei pärjää itsekseen. Miesystävä urputtaa yksinäisyyttään, ystävä huokailee, kun en jaksa tai edes voi nähdä, kun tytär on itsetuhoinen perussairauden ohella. Jotain myötätuntoa toivoisin joltakin. Mut kyllä musta vahvasti näyttää siltä, että ihmiset tykkäävät musta niin kauan kuin mulla on annettavaa. Jos ei ole, niin siitä pitää vähintään huomautella ja uhriutua.
Positiivista on se, että nyt jyvät karsitaan akanoista. Pahasti vain näyttää siltä, että elämääni jää isäni ja yksi ystävä.
Jätä ne muut omaan arvoonsa ja keskity itseesi ja lapseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko muut sinun vastuulla, voiko sitä jakaa? Avaa vähän.
Olen ainoa, joka pystyy mihinkään. Hoidan tällä hertkellä sairasta aikuista lastani kotonani. Ei pärjää itsekseen. Miesystävä urputtaa yksinäisyyttään, ystävä huokailee, kun en jaksa tai edes voi nähdä, kun tytär on itsetuhoinen perussairauden ohella. Jotain myötätuntoa toivoisin joltakin. Mut kyllä musta vahvasti näyttää siltä, että ihmiset tykkäävät musta niin kauan kuin mulla on annettavaa. Jos ei ole, niin siitä pitää vähintään huomautella ja uhriutua.
Positiivista on se, että nyt jyvät karsitaan akanoista. Pahasti vain näyttää siltä, että elämääni jää isäni ja yksi ystävä.
Tuttua, mulle lopulta jäi yksi ystävä ja lapset. Vielä eletään keskellä kriisiä, mutta nyt olen aloittamassa oman hoitopolkuni, jotta voin taas jatkaa muiden auttamista.
No, ite oot mahdollistanut tuon. Sano niille muille, mitä ajattelet ja katso mitä tapahtuu, jos ne eivät menekään rikki.
Huonossa elämäntilanteessa sitä näkee, miten paskoja suurin osa ihmisistä on. Onhan se karua. Mutta sitten on myös mahdollisuus lakata odottamasta muilta sellaista, jota heillä ei ole annettavanaan. Ala keskittyä vain itseesi ja lapseesi. Muista et ole vastuussa.
Oot narsisti