Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toivomme elämää kuoleman jälkeen, mutta sitä ei ole luvassa”, sanoo filosofian professori Timo Airaksinen
16.08.2026 |
Kehittyneeseen tietoisuuteen kuuluva käsitys omasta ja läheisten lopusta on ihmiselle sietämätön, minkä vuoksi rakentelemme kaikenlaisia pelastuksen oljenkorsia.
Airaksinen on ollut ateisti vähintään kuusivuotiaasta lähtien. 1950-luvun radion pääsiäisohjelmassa isäänsä ristillä huutanut Jeesus havahdutti kyseenalaistamaan.
”Kyllä minun isäni ainakin tulisi hätiin, jos olisi noin mahtava ja olisin tuossa tilanteessa. Tämän täytyy olla paska uskonto, päättelin.”
Kommentit (7)
Toivottavasti näin. Ikuinen elämä olisi tappavan tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyyhän helvetissäkin lapioimaan hehkuvia hiiliä.
Tuskin sitä täysin kuollut silloinkaan on.
On monta todistettua tapausta. Ihmisiä elvytetään esimerkiksi sydänkuoleman jälkeen.
Mielestäni itsestään selväähän tuo atomeiksi muuttumisemme on.
Ai toivomme vai? Tän on parasta kyllä ainakin omalta osaltani loppua tähän. En halua takaisin tänne enää ikinä, enkä minnekään muuallekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietoisuus tai jokin sellainen muuttuu nykyisen haltijansa kuoleman jälkeen jonkin toisen olennon tai kokonaisuuden tietoisuudeksi tai olemassaolon jonkinasteiseksi tajuamiseksi. Olisihan tolkuttoman raskasta, jos tietoisuus menneestä säilyisi mukana johonkin uuteen siirtymisen yhteydessä. Kaikki varmaan ikään kuin nollautuu, minkä jälkeen jokin uusi alkaa alusta.
Mistä sitä tietää, vaikka jotkin eläimet kykenisivät jollain tasolla tiedostamaan olemassaolonsa? Ihminen luulee olevansa ainoa siihen kykenevä, mutta miten asian voi varmuudella selvittää.
Alue: Aihe vapaa
Mistä hän sen tietää?