Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako entisiin kavereihin ottaa enää yhteytttä
Kommentit (72)
Jos on ollut 20-40v väliä, ei saisi olettaa liikaa toisen elämästä. Ihmisillä on haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku harmitteli, kun lapsuuden/nuoruuden ystävä ei vastannut yhteydenottoon.
Minä ymmärrän näitä, jotka eivät vastaa. Voi hyvin olla, että sen lapsuuden/nuoruuden ystävän kanssa ei ole mitään yhteistä. Eikä välttämättä koskaan ole ollutkaan kovin syvällisellä tasolla, mutta ystävyyden syntymiseen riitti aikoinaan se, että oltiin samassa päiväkodissa/koulussa.
Sekin on hyvä muistaa, että toinen on voinut muuttua paljon. Itse olen kuin eri ihminen verrattuna vaikka lukioikäiseen itseeni. Tuolloin olin vaihtoehtonuori, joka rakasti festareita ja juomista. En ole käynyt festareilla 15 vuoteen, en käytä alkoholia, teinivuosien alakulttuuri on unohtunut aikaa sitten ja olen jo pitkään ollut rauhaisaa elämää elävä perheenäiti.
Jos minuun ottaisi yhteyttä, niin täytyisi todeta, että olen ihan eri ihminen nykyään. Myös ystävät ovat somen perusteella muuttuneet ja ollaan vain hyvin erilaisia. Eikä minulle riitä yhteydenpidon syyksi se, että on joskus oltu ystäviä. Enkä rehellisesti sanottuna jaksaisi nähdä vaivaa tapaamisen sopimiseksi, kun asun kaukana lapsuusmaisemista.
Antaisin siis yhteydenottojen olla. Ihmisillä on usein vaikeuksia ylläpitää nykyisiäkään ihmissuhteita, saati sitten lämmitellä välejä vuosikausia sitten sammuneiden ystävyyksien osalta.
Miksi oletat, että se yhteydenottaja kävisi edelleen festareilla ja olisi perheetön? Siellä toisessa päässä on eletty myös.
Tietysti eli kummatkin ovat ihan erilaisia kuin nuorina. Käytännössä ihan tuntematon ihminen, minkä kanssa ei ole enää mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ei kannata, sille on syynsä miksi yhteydenpito hiipuu ja varsinkin siinä tapauksessa jos olet itse ollut aina aktiivisempi yhteydenpitäjä. Antaa menneiden olla.
Taidat olla aika nuori. Mulla syy lapsuudenkaveruuden hiipumiseen oli ihan opiskelemaan lähtö. Muutettiin opiskelemaan ihan eri puolille Suomea. Ei ollut kännyköitä, eikä todellakaan köyhillä opiskelijoilla mitään lankapuhelinta. Kotiin oli joo helppo käydä soittamassa puhelinkopista, mutta ei voinut soittaa kaverille, jolla ei ollut lankapuhelinta.
Ainoa tapa pitää yhteyttä oli kirjeet, ja kyllä sellaisten käsin kirjoittaminen ja hidas kulku vaikutti siihen, että yhteydet hiljalleen hiipui, kun opinnot, työ, puoliso ja sitten perhe alkoivat viedä aikaa. Ihan jo jonkun tapaamisen sopiminen oli "hieman" hankalampaa, kuin nykyään.
Mutta eihän tätä pysty tajuamaan henkilö, joka kirjoittelee whatsapilla kymmenen ihmisen kanssa päivittäin. Ja kun saa ilmoitettua toiselle jopa sen, että myöhästyy tapaamisesta kolme minuuttia 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku harmitteli, kun lapsuuden/nuoruuden ystävä ei vastannut yhteydenottoon.
Minä ymmärrän näitä, jotka eivät vastaa. Voi hyvin olla, että sen lapsuuden/nuoruuden ystävän kanssa ei ole mitään yhteistä. Eikä välttämättä koskaan ole ollutkaan kovin syvällisellä tasolla, mutta ystävyyden syntymiseen riitti aikoinaan se, että oltiin samassa päiväkodissa/koulussa.
Sekin on hyvä muistaa, että toinen on voinut muuttua paljon. Itse olen kuin eri ihminen verrattuna vaikka lukioikäiseen itseeni. Tuolloin olin vaihtoehtonuori, joka rakasti festareita ja juomista. En ole käynyt festareilla 15 vuoteen, en käytä alkoholia, teinivuosien alakulttuuri on unohtunut aikaa sitten ja olen jo pitkään ollut rauhaisaa elämää elävä perheenäiti.
Jos minuun ottaisi yhteyttä, niin täytyisi todeta, että olen ihan eri ihminen nykyään. Myös ystävät ovat somen perusteella muuttuneet ja ollaan vain hyvin erilaisia. Eikä minulle riitä yhteydenpidon syyksi se, että on joskus oltu ystäviä. Enkä rehellisesti sanottuna jaksaisi nähdä vaivaa tapaamisen sopimiseksi, kun asun kaukana lapsuusmaisemista.
Antaisin siis yhteydenottojen olla. Ihmisillä on usein vaikeuksia ylläpitää nykyisiäkään ihmissuhteita, saati sitten lämmitellä välejä vuosikausia sitten sammuneiden ystävyyksien osalta.
Miksi oletat, että se yhteydenottaja kävisi edelleen festareilla ja olisi perheetön? Siellä toisessa päässä on eletty myös.
Tietysti eli kummatkin ovat ihan erilaisia kuin nuorina. Käytännössä ihan tuntematon ihminen, minkä kanssa ei ole enää mitään yhteistä.
Ja tätähän et tiedä, ellet ole jollain tapaa yhteydessä ja tekemisissä. Eli puhut nyt ihan eri asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Juna meni jo. Ja jos ne olisi ollut oikeita kavereita, niin olisivat pitänee yhteyttä.
Minä erehdyin parisuhteeseen alistavan narsistin kanssa. Hän manipuloi hylkäämään kaverit ja koko elämän oikeastaan, tämä kaikki tapahtui niin pikkuhiljaa ja ovelasti etten tajunnut mitä tapahtuu. Nopea sitoutuminen ja muuttaminen kauas muista kuului kuvioon. Lopulta elämäni oli täysin kontrolloitua, enkä saanut pitää yhteyttä kuin yhteen kaveriin ja sukulaisiini. Narsisti lyttäsi itsetuntoni ja aiheutti ahdistuneisuushäiriön mistä kärsin vieläkin. Työkaveri sai tajuamaan tilanteen ja pitämään puoliani, lopulta sain voimia erota. Olisinpa vielä joku päivä henkisesti niin ehjä, että kehtaisin ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviini, kaipaan heitä niin kovasti. Vielä kuitenkin narsistin sanat kaikuvat päässä, ja luulen olevani kelpaamaton ystäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku harmitteli, kun lapsuuden/nuoruuden ystävä ei vastannut yhteydenottoon.
Minä ymmärrän näitä, jotka eivät vastaa. Voi hyvin olla, että sen lapsuuden/nuoruuden ystävän kanssa ei ole mitään yhteistä. Eikä välttämättä koskaan ole ollutkaan kovin syvällisellä tasolla, mutta ystävyyden syntymiseen riitti aikoinaan se, että oltiin samassa päiväkodissa/koulussa.
Sekin on hyvä muistaa, että toinen on voinut muuttua paljon. Itse olen kuin eri ihminen verrattuna vaikka lukioikäiseen itseeni. Tuolloin olin vaihtoehtonuori, joka rakasti festareita ja juomista. En ole käynyt festareilla 15 vuoteen, en käytä alkoholia, teinivuosien alakulttuuri on unohtunut aikaa sitten ja olen jo pitkään ollut rauhaisaa elämää elävä perheenäiti.
Jos minuun ottaisi yhteyttä, niin täytyisi todeta, että olen ihan eri ihminen nykyään. Myös ystävät ovat somen perusteella muuttuneet ja ollaan vain hyvin erilaisia. Eikä minulle riitä yhteydenpidon syyksi se, että on joskus oltu ystäviä. Enkä rehellisesti sanottuna jaksaisi nähdä vaivaa tapaamisen sopimiseksi, kun asun kaukana lapsuusmaisemista.
Antaisin siis yhteydenottojen olla. Ihmisillä on usein vaikeuksia ylläpitää nykyisiäkään ihmissuhteita, saati sitten lämmitellä välejä vuosikausia sitten sammuneiden ystävyyksien osalta.
Miksi oletat, että se yhteydenottaja kävisi edelleen festareilla ja olisi perheetön? Siellä toisessa päässä on eletty myös.
Tietysti eli kummatkin ovat ihan erilaisia kuin nuorina. Käytännössä ihan tuntematon ihminen, minkä kanssa ei ole enää mitään yhteistä.
Ja tätähän et tiedä, ellet ole jollain tapaa yhteydessä ja tekemisissä. Eli puhut nyt ihan eri asiasta.
En tiedä sitä myöskään kadulla vastaan kävelevän tuntemattoman kohdalla, että olisiko hänen kanssaan jotain yhteistä vai ei. Eli se vanha kaveri on käytännössä tuntematon ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhana haluaa uusia kavereita niin niitä saa helpommin vanhoista kavereista kuin täysin uusista ihmisistä. Jos yhteydenpidon katkeamiseen ei liity riitaa tai muuta negatiivista niin viestin lähettämisestä vanhalle kaverille ei ole mitään haittaa.
Täysin samaa mieltä.
Älkää silti suuttuko, jos ei tule vastausta tai toinen ei pidä yhteyttä. Siellä voi olla jokin vakava tilanne päällä tai ei ole aikaa hyvästä syystä.
Tämä. Itsellä ei elämä mennyt kuten olin suunnitellut. Ensin toki kaikki muuttivat eri puolille Suomea opiskelemaan ja yhteydenpito alkoi hiipua, mutta myöhemmin yhteyden yllä pitoon vaikutti omalla kohdalla oma sairastuminen, joka vie todella paljon voimia, puoliso joka harjoitti henkistä väkivaltaa, sitten yllättävä työttömyys eli ei ollut varaa matkustella tapaamaan ketään tai käydä ravintoloissa, ja tällä hetkellä toisen lapsen vaikea tilanne kuormittaa niin paljon, että ajatus siitä että pitäisi revetä kahville vaihtamaan kuulumisia, kuulostaa älyttömältä. Miten vastata etääntyneen kaverin "mitä kuuluu" -viestiin jos kaikki on päin peetä? Olen kyllä huomannut että kuormitun ja lannistun ehkä helpommin kuin toiset, jotka vain porskuttavat ja säntäilevät vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Juna meni jo. Ja jos ne olisi ollut oikeita kavereita, niin olisivat pitänee yhteyttä.
Minä erehdyin parisuhteeseen alistavan narsistin kanssa. Hän manipuloi hylkäämään kaverit ja koko elämän oikeastaan, tämä kaikki tapahtui niin pikkuhiljaa ja ovelasti etten tajunnut mitä tapahtuu. Nopea sitoutuminen ja muuttaminen kauas muista kuului kuvioon. Lopulta elämäni oli täysin kontrolloitua, enkä saanut pitää yhteyttä kuin yhteen kaveriin ja sukulaisiini. Narsisti lyttäsi itsetuntoni ja aiheutti ahdistuneisuushäiriön mistä kärsin vieläkin. Työkaveri sai tajuamaan tilanteen ja pitämään puoliani, lopulta sain voimia erota. Olisinpa vielä joku päivä henkisesti niin ehjä, että kehtaisin ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviini, kaipaan heitä niin kovasti. Vielä kuitenkin narsistin sanat kaikuvat päässä, ja luulen olevani kelpaamaton ystäväksi.
Tuotahan ei edes ulkopuoliset näe. Narsisti saattaa jakaa somessa kuvaa upeasta elämästä, vaikka hetkeä aiemmin olisi haukkunut puolison lyttyyn ja saanut ilkeydellään lapset itkemään. Ulkopuoliset vain luulevat, että siellä se vanha kaveri kuvittelee olevansa joku parempi ihminen kun ei enää pidä yhteyttä, kun oikeasti ei saa pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku harmitteli, kun lapsuuden/nuoruuden ystävä ei vastannut yhteydenottoon.
Minä ymmärrän näitä, jotka eivät vastaa. Voi hyvin olla, että sen lapsuuden/nuoruuden ystävän kanssa ei ole mitään yhteistä. Eikä välttämättä koskaan ole ollutkaan kovin syvällisellä tasolla, mutta ystävyyden syntymiseen riitti aikoinaan se, että oltiin samassa päiväkodissa/koulussa.
Sekin on hyvä muistaa, että toinen on voinut muuttua paljon. Itse olen kuin eri ihminen verrattuna vaikka lukioikäiseen itseeni. Tuolloin olin vaihtoehtonuori, joka rakasti festareita ja juomista. En ole käynyt festareilla 15 vuoteen, en käytä alkoholia, teinivuosien alakulttuuri on unohtunut aikaa sitten ja olen jo pitkään ollut rauhaisaa elämää elävä perheenäiti.
Jos minuun ottaisi yhteyttä, niin täytyisi todeta, että olen ihan eri ihminen nykyään. Myös ystävät ovat somen perusteella muuttuneet ja ollaan vain hyvin erilaisia. Eikä minulle riitä yhteydenpidon syyksi se, että on joskus oltu ystäviä. Enkä rehellisesti sanottuna jaksaisi nähdä vaivaa tapaamisen sopimiseksi, kun asun kaukana lapsuusmaisemista.
Antaisin siis yhteydenottojen olla. Ihmisillä on usein vaikeuksia ylläpitää nykyisiäkään ihmissuhteita, saati sitten lämmitellä välejä vuosikausia sitten sammuneiden ystävyyksien osalta.
Miksi oletat, että se yhteydenottaja kävisi edelleen festareilla ja olisi perheetön? Siellä toisessa päässä on eletty myös.
Tietysti eli kummatkin ovat ihan erilaisia kuin nuorina. Käytännössä ihan tuntematon ihminen, minkä kanssa ei ole enää mitään yhteistä.
Ja tätähän et tiedä, ellet ole jollain tapaa yhteydessä ja tekemisissä. Eli puhut nyt ihan eri asiasta.
En tiedä sitä myöskään kadulla vastaan kävelevän tuntemattoman kohdalla, että olisiko hänen kanssaan jotain yhteistä vai ei. Eli se vanha kaveri on käytännössä tuntematon ihminen.
Ei kyllä ole sama asia. Jos on lapsuutta ja nuoruutta (saatu opiskeluvuosia) viettänyt jonkun kanssa, niin ei hän ole tuntematon kuin vastaantulija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että samat ongelmat vaivaavat, kuin edelliselläkin kerralla. Ihmiset eivät kovin usein muutu edes iän karttuessa. Ikä ei tuo kaikille viisautta. Tapasin lapsuudenystäväni (välimme katkesivat teini-iässä) yli nelikymppisenä ja hän oli aivan samanlainen eron ja lapsen saannin jälkeen: Vain miehet kiinnostivat, oli lyhytpinnainen, kuten ennenkin jne. Samanlainen rahankiilto silmissä oleva pintaliitäjä, kuin ennenkin. Ei mitään yhteistä. Lapsuudessa jaoimme sentään yhteisen harrastuksen.
Huvittavaa, että näet vikaa vain hänessä. Kerro myös omat negatiiviset puolesi, joiden takia hänen ei kannata pitää sinuun yhteyttä.
Varmaan juuri siksi, että minua kiinnostaa aivan toiset jutut. Erilaiset elämänfilosofiat, niiden soveltaminen elämään, maailman tila, politiikka, luonnon tila, yhteiskunnalliset asiat jne. Ei tarvitse olla negatiivisia puolia sen kummemmin, riittää, että ei ole mitään yhteistä. Oletko itse lyhytpinnainen, kun tartuit juuri siihen? Aikuisilla ja lapsen saaneilla on yleensä tullut treeniä siihen, että hermo kestää hieman painetta ja rasitusta etenkin aspatyössä. Tämä kivahtelee kuin teini-ikäinen marttyyri edelleen. Itse olen tietoisesti ja tavoitteelisesti muokannut tiettyjä luonteenpiirteitäni paremmiksi. Aivan taatusti hän on pitänyt henkisen kasvun höpötyksiäni tylsinä. Siksihän meillä ystävyys loppui, kun ei ollut mitään yhteistä. Se on ihan ok. Hän on saanut jakaa miesseikkailunsa samanhenkisten uusien ystäviensä kanssa ja kännätä. Minä olen viettänyt aikaa kirjastossa, harrastanut paljon taiteita, tanssia ym., opiskelin yliopistossa ja löysin kaltaistani seuraa muista piireistä. Liian erilaisten ihmisten jutut eivät ole kiinnostavia toisilleen. Silloin on jatkossakin parasta pysyä eri piireissä, eikä yrittää lämmitellä jotain lapsuuden ja nuoruuden aikaista ystävyyttä. Meillä oli silloin paljon yhteistä harrastusten ja tulevaisuuden unelmien kautta, mutta ei ole enää ja siinä se.
Heh, mulla on kaveri joka on opiskellut yliopistossa, on kiinnostunut yhteiskunnasta ja luonnosta, harrastaa taiteita, filosofiaa, lukemista ja tanssia, mutta myös kännää ja sekoilee miesten kanssa. On myös aspassa töissä ja lyhtypinnainen. Eli eivät ne aina sulje toisiaan pois....
Alettiin uudestaan pitää yhteyttä parin opiskeluaikaisen ystävän kanssa ja meillä on tosi kivaa yhdessä. Kannattaa kokeilla!
Ja tätähän et tiedä, ellet ole jollain tapaa yhteydessä ja tekemisissä. Eli puhut nyt ihan eri asiasta.