Jaksatko kuunnella vanhan äitisi juttuja?

Olen kuunnellut niitä juttuja jo yli 50 vuotta, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos 

Olisi pitänyt kuunnella enemmän. Nyt kun on kuollut, ei voi enää kysyä mitään. Vaikka se tieto ei silloin ollut oleellista tai kiinnostavaa, se voi myöhemmin osoittautua sellaiseksi. Myös ne samat jutut.

Ei hän oo vanha ja oon aina jaksanut :D Hänellä on mua nuorempia kavereitakin ja oon ite siis kolmekymppinen.

Tottakai. Kohta hän on kuollut. 

Mulla: molemmilla vanhemmilla muistisairaus. Äidin kanssa keskustelu oli vähän sellasta "lypsämistä", kuunteli kyllä mitä sanoi ja naurahteli; sitä omaa puhetta ei vaan tullut enää.

Isä sitten: jankutti koko ajan samoja juttuja. Kieltämättä hänellä oli hyviäkin: Esim. haasttelivat jotain poliitikkoa. Vastasi kysymykseen: En muista tuota. Isä siihen: Kannattaiskohan tuonkin ruveta syömään muistilääkettä? :)

Toinen oli: Katottin raveja tv:stä, hevonen pillastui ja juoksi koko kentän poikki, ohjastaja saanut millään sitä asettumaan. Isä siihen: No mikäs tuolle tuli, eikat se meinannut oikaista? :)

Rasittavaa kuunnella, mutta ennakoin, et joku päivä se loppuu; niinkuin teki.

Äiti kuoli kesäkuussa. Nyt olen kyllästynyt kuuntelemaan kaverini astian tiskaus ja siivoamis juttuja. 

Jaksaisi puhua menneisyydestään vaikka koko päivän. Se ongelma vaan kun samat jutut toistuu jatkuvasti.

Ei se nyt niin vanha kuitenkaan ole

Jaksan, vaikka välillä ei meinaa jaksaakaan. Mutta niinhän se on joka ihmissuhteessa. Eniten ottaa voimille äidin tietynlainen negatiivisuus. Näkee ihmisissä ensimmäisenä kaikkea huonoa. Johtuu luultavasti väsymyksestä, on omaishoitaja.  

En jaksaisi kuunnella kun anoppi jauhaa läpi kaikki päivän uutiset ja minulle vieraiden ihmisten juorut. 

Joo ja ei. Tai siis äiti kuoli jo 2 vuotta sitten. Viimeiset 3 vuotta oli muistisairas, joten se oli tietenkin vähän eri tilanne. Mun äiti alkoi jo 50-vuotiaana aina taivastella sitä, että ei hän varmaan enää ensi joulua/pääsiäistä/kesää näe jne. Eli kuitenkin kuukautta vaille 97-vuotiaaksi. Ne höpinät opin jo aika varhain jättämään omaan arvoonsa. Toki silloin alussa kysyin, miksi hän niin epäile ja pitäskö nyt kuitenkin mennä käymään lääkärissä tai jotain. 

Mitä vanhemmaksi äiti tuli, sitä vanhemmaksi tulin itsekin. Ja kun itse tulin vanhaksi, oli ihan mukavaa kuunnella äitiä, joka kertoi ajasta mun lapsuudessani. Nostalgiaa. Puolin ja toisin. Mukavia muisteluita. Pääsääntöisesti  - näin jälkikäteen - voin kyllä sanoa, että  äidin jutut ennen hänen muistisairauttaan oli sittenkin ihan kivaa kuultavaa. Tottakai aina välillä en olisi jaksanut kuunnella, mitä Ridge Forrester oli viimeksi Kauniissa ja rohkeissa tehnyt tai sanonut, mutta ei se mua varsinaisesti ärsyttänytkään.  Äidin viimeisinä elinpäivinä kävin näyttämäsä hänelle kännykälläni hauskoja kissavideoita. Äiti ei kyennyt enää liikkumaan, syömään, juomaan eikä puhumaan, mutta kun hän niitä kissavideoita katsoi, hänen silmiinsä tavallaan syttyi valo ja hän hymyili. 

Isäni kuoli toissapäivänä. Hänkin lähes 97-vuotiaana.  Joten mulla on nyt eräänlainen "prosessi" päällä. Isäni puhui aina lähinnä vain työasioistaan. Silloin, kun mä olin lapsi ja vielä viime aikoinakin. Varsinkin sen jälkeen, kun työelämä loppui, niin aina toistui ne samat työjutut. Olen ihan eri alalla kuin isä, niin koskaanhan mä en niistä hänen jutuistaan tajunnut yhtikäs mitään. Mutta ne oli hänelle tärkeitä. Ja myönnän, että joskus en olisi millään jaksanut mennä taas kerran kuuntelemaan luentoja aiheesta, josta en ymmärrä yhtikäs mitään. Ja nimenomaan luentoja, koska isä oli vuosikymmeniä Otaniemessä oman alansa luennoitsija. Nyt jo naurattaa se tapa, millä isä mulle luennoi. Aivan kuin olisin teekkari, jolle opettaa alan syvimpiä salaisuuksia. 

Vaikeita asoita nämä. 

No hyvä että sinä jaksat täällä haukkua aamusta iltaan. 

Nykyään jaksan. Nyt kun itselläkin on ikää ja enemmän perspektiiviä asioihin, muistelut kiinnostaa ihan eri tavalla kuin nuorempana. Pitäisi kai joskus kirjoittaa ylös sukuhistoriaan liittyviä asioita.

Juttuja jaksoin kuunnella mutta kun rupesi laulamaan täytyi toppuutella.

Jaksoin kuunnella, mutta ymmärrän että kaikki ei. Äitejä on niin monenlaisia. 

Ilolla.

Rakastan äitiäni.