Mikä harmittaa sinua juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Jäin työttömäksi ja pelkään miten pärjään. Olen jo kuuskymppinen nainen, joten voi olla vaikea työllistyä varsinkin kun työttömyys on Suomessa ennätyskorkea. Täytyy varmaan yrittää vaan parhaansa ja elää päivä kerrallaan..

Milloin sun eläkeikäsi on?

Näin aamutuimaan pukkaa harmittamaan ja ehkä vähän ärsyttämäänkin pitkään tuntemani ystävä, joka ei osaa tehdä päätöksiä tyyliin mistään sellsisesta johon minä liityn jotenkin. Joka ikinen kerta kun suunnitellaan että edes nähdään minä ehdotan 90% kerroista mitä tehtäs, missä nähtäs, mihin aikaan ym ym hänelle on kaikki yleensä ihan sama eikä itse tee ehdotuksia vaikka minä kysyn. Joskus hän ehdottaa tapaamista mut minun pitää sit yrittää rutistaa hänestä mitä hän haluaisi tehdä tai missä käydä, en saa sitä irti hänestä vaan hän esittää vaan vastakysymyksen et "mitäs sä haluut". Joskus jopa ravintolassa käydessämme (kun minä olen valinnut paikan koska hän ei pysty päättämään eikä edes esitä paikkaa minne voitas mennä)  hän kysyy ensin minulta mitä minä otan ja hän ottaa samaa. Outoa. Kyllä hän omassa elämässään osaa tehdä päätöksiä pikemminkin niinpäin ettei yhtään kuuntele tai edes kokeile niitä asioita mitä muut xx asiassa kokeneetkin konkarit ehdottaa, hän "tietää kyllä miten asiat hoitaa ja mitä tekee tai ei tee". 

Me ollaan hyvin erilaisia ihmisiä ja hän on ihan hauskaa seuraa mutta tuo ihmeellinen peesailu ja ehkä jopa hännystely ärdyttää jo tyyliin ennen tapaamista kun minä joudun lähes aina organiseeraamaan kaiken ja teen päätökset, se rooli ei ole minustakaan kiva enkä halua että hänelle tulee se mielikuva minusta että määrään kaikesta....hän ei ehkä ihan tajua että minun on pakko tehdä niin tai emme pääse "puusta pidemmälle".

Se että joudun tänäänkin menemään työhön joka evvk. 

Pitäisi ja yritän olla kiitollinen et on työpaikka ja vaatimustasoon ja työmäärään nähden hyvä palkka. Mut se onkin ehkä se pointti että pääsen aivan liian helpolla koulutukseeni ja aikaisempaan työhistoriaan nähden, ei ole oikein vaikutusmahdollisuuksia muuhun kuin omaan ajankäyttöön, siihen miten johtaa asioita tai onko etänä vai toimistolla,  että taidan olla jo vähän tympääntynyt. Onneksi loma häämöttää. 

x

Harmittaa ja ihmetyttää.

Eräs nuoruusvuosilta tuttu ja minulle tärkeän henkilön lähisukulainen on poistanut minut kavereistaan fb:ssa. En tiedä miksi, koska emme siis ole tekemisissä toistemme kanssa muuten, olemme kotoisin samalta paikkakunnalta. Muut yhteiset tutut on kyllä edelleen hänen kavereita. Olin vähän tyrmistynyt vaikka voihan se olla vahinkokin.... vaikka eikös fb kysy että haluatko oikeasti poistaa tämän henkilön, jos sattuu vahingossa klikkaamaan kiireessä poista kavereista painiketta. Mietin jopa että onkohan se minulle tärkeä henkilö xxxx osallisena jotenkin tähän poistoon. 

Outoa ja harmittavaa.

Se harmittaa kun ei ole mitään oikeaa ja järkevää tekemistä. Olen pitänyt jo lomani jonka vietin suurelta osalta yksin vaikka olinkin kotimaan reissulla. Nyt jo toista vk töissä ja olen tehny ehkä max 2h tänään yhtään mitään työhön liittyvää.

Muutenkin on jotenkin ihan hemmetin hyödytön olo täällä kerrostalokaksiossa uksin istuskellessa. 

Tulispa jo syksy, työkiireet, harrastukset ym. 463

Pahoinvointi 

Just nyt se että ensin eräs tuttu sanoo vielä eilen olevansa mökillä koko viikonlopun  kun kysyn että lähtisikö hän vaikka lounaalle jonnekin, eli siis ei ole lähdössä syömään kanssani. No nyt sitten hän onkin menossa paikalliselle satamatorille isoille markkinoille. What. Toisen banhan tutun kanssa on palloteltu tapaamisaikaa paikkaa ym ym koko hiton aamun. Kun laitan viestiä niin vastaa 2 sanalla, ei kysy tai ehdota mitään, eikä itse ota mitään ohjia että asia etenee. Ja aina sama kaava, usein on myös perunut tulon viimetipassa tai muka unohtanut. 

Miten joillekin aikuisille (keski-iän ylittäneille) kaikki spontaanisuus on niin hel.. vetin vaikeaa ja ylipäätään lähteminen ja jonkun sopiminen on yhtä hiton säätämistä. Jotenkin tuntuu että tekisi mieli antaa olla jo.

Minulla on yksi ystävä jonka kanssa on hirmusen helppo sopia jotain, hänelle käy lähes aina kaikki jos siis vaan ei esim ole töissä tai muutoin ei kotosalla. Jos hänellä vapaapäivä ja sovittu että nähdään niin ikinä ei ole tällastä säätämistä hänelle sooii mikä vaan, pääasiassa kyllä kysyy aina minulta mihin aikaan tavataan ja mitä tehtäs. 

Et oon yksin kotona kuumeessa ja on liput flowhin

Vierailija kirjoitti:

Autoin iäkästä naapuria liittymän vaihdossa. Vaikuttaa siltä, että yrittää jatkossakin turvautua apuuni. Harmittaa, ettei ymmärrä mitä voi pyytää ja mikä ei ole asiallista. Aikuiselle ihmiselle pitää ruveta asettamaan rajoja.

No, on sulla "suuret murheet" jos vanhan ihmisen auttaminen on sinulle noin iso ongelma... 🙈😈🙈!! Muista että olet itse joskus iäkäs ja tarvitset ehkä itse apua, mitä jos kaikki muut ajattelisivat silloin kuin sinä nyt.... 🤔?!? 

Vierailija kirjoitti:

se, että ei ole ketään. elämä yksin on raskasta, itkua tulee vaan

Sama, olen yksinäinen, muutama ystävä on mutta olen työkyvyttömyyseläkeläinen ja päiväni ovat tyhjää täynnä. Ei kiinnosta mikään, viikonloput käyn mökillä jossa aina töitä joita en pysty itse kunnolla tekemään, apua ei saa, tuttavilla omat kiireet - ei kiinnosta auttaa. 

Kumppanini petti 2013 ja kavalasti selän takana - se jätti jälkensä - en pysty luottamaan kehenkään..... 😔. Ennen olin sosiaalinen - nyt tuntuu että ei ole mitään mikä pitäisi tässä maailmassa. Taloudellinen tilanne on hyvä, matkustelen joskus, mutta yksin reissaaminen ei ole kiva, ja kun ei ole edes juttuseuraa matkalla niin sekin on tylsää...!!  Toivottavasti muilla menee hyvin 🙏!! M 65