Vinkkejä työnhakuun! Miten olet saanut (unelma)työsi?

Hae avointa paikkaa ensimmäisenä päivänä soita aina hakemuksen perään ja kysy työstä hyvä kysymys, pyri sopimaan haastattelupäivä, STAR method tutuksi, hakemuksessa ei saa olla adjektiiveja kuvaamassa osaamista vaan avaa osaaminen selkeästi. 

Suhteilla, onnenkantamoisilla, kyynärpäätaktiikalla, supliikilla ja hyökkäävällä luonteella...Näillä löytyy töitä.

Suhteilla.

Sillä ei ole mitään merkitystä, että on hyvä työntekijä, koska sinne otetaan se räpättävä "hyvä tyyppi".

Minulle oli ratkaisevaa, että menin neljäksi vuodeksi töihin toiselle puolelle Suomea, jossa oli pula alani työntekijöistä. Alallani on kovat tulosvaatimukset ja pyrin täyttämään ne tekemällä töitä vaikka viikonloppuisinkin, silloin kun se oli tarpeen, otin sitten vastaavan määrän työtunteja pois arkipäivistä. Työkokemukseni ja tuloksellisuuteni vuoksi pääsin vihdoin töihin kotipaikkakunnalleni, jossa muu perheeni asuu.

Valitettavasti nuo viikonlopputyöt todellakin olivat tarpeen, kilpailu muiden hakijoiden kanssa oli tiukkaa ja valintani oli hiuksenhieno. Toivoisin, ettei työuran saamiseksi kenenkään olisi tarpeen uhrata perhe-elämäänsä tai työskennellä burnouttiin saakka. 

Onko peli menetetty, jos ei jo opiskeluaikana saa jalkaa oven väliin? Ikuinen työttömyys odottaa, kun ei ole suhteita.

Ei suhteet aina auta. Olin työtön alalla, jossa minulla on paljon tuttuja. Kannoin aikanaan erilaisissa alan tapahtumissa käyntikorttia mukana, jotta saan nopeasti muille verkkosivuni. 

Sain töitä avoimella hakemuksella alalle, jolla en ole työskennellyt vuosiin eikä työkokemuksessa ole kehuttavaa. 

Olemalla rehellinen, eli välttämällä kaikenlaisen sievistelyn, paskan puhumisen ja "oikeiden" vastausten antamisen työhaastattelussa. Tällä kertaa kohdalle sattui esimies, joka arvosti sitä. Joku toinen toki olisi voinut jättää ottamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Aloin yrittäjäksi 2012. Myin firman 2024 seitsemännumeroisella summalla. Nyt voi vaan olla loppuelämän, tämä on mun unelmatyö.
M53

Minä myin 2012. Nyt teen mitä lystään, Mato Valtosen motolla: "Älä tee päivääkään töitä mulkkujen kanssa." 

Talvella tuli (onneksi) kenkää sysipaskasta yrityksen irvikuvasta, nyt asiantuntijana aivan mahtavassa paikassa ja tässä aion olla ainakin vuosikymmenen. Kasvaa kunnolla sisään tähän rooliin.

M45

Vierailija kirjoitti:

Olemalla rehellinen, eli välttämällä kaikenlaisen sievistelyn, paskan puhumisen ja "oikeiden" vastausten antamisen työhaastattelussa. Tällä kertaa kohdalle sattui esimies, joka arvosti sitä. Joku toinen toki olisi voinut jättää ottamatta. 

Hienoa. Yleensä tuntuu että paskanpuhujat saavat töitä. Hyvä että kerran noinkin päin.

Minä pääsin unelmauralleni sillä, että menin ilmaiseksi harjoittelijaksi. Ensin meilasin sinne usealle ihmiselle ja lopulta joku suostui ottamaan. 

Olin siihen aikaan osa-aikaisena kaupassa töissä, joten tein harjoittelijan töitä vapaapäivinäni ja koko kesälomani!!!
 

Syksyllä sain kutsun työhaastatteluun. 

 

Mun unelmatyöt on sellaisia, että ihan helposti tai toisen työn kaveri järjesti. 

Mutta käytännössä ne työt ei ole olleet unelmatöitä eli helpompiakin töitä olisi. 

En tiedä oliko se unelmatyö mutta hain paperitehtaalle töihin armeijan jälkeen. Sain heti työpaikan koska niillä oli tarve työntekijälle. Palkka oli aluksi noin 2000 euroa mutta 3 kk päästä palkka nousi 3700 euroon nettona. Olin siellä töissä 13 vuotta. Säästin paljon rahaa 13 vuoden aikana säästin yli 200000 euroa. Ostin säästöillä tämän asunnon velattomasti missä olen nyt asunut 20 vuotta. Maksoin tästä 75000 euroa. Vastike on 175 euroa. Hyvä taloyhtiö tässä ollut hyvä asua.

Työpaikan löytyminen vaatii tietoa, taitoa ja tuuria. Itse en osaa mitään piilotyöpaikkoja hakea, mutta ilmoittelen kyllä kylillä ja somessa, että olen käytettävissä. Näin olen yhden työpaikan saanut. Muuten keskityn hakemaan paikkoihin, joihin todella etsitään työntekijää, pl. henkilöstövuokrausfirmat. Ne on vähän sellainen taho, jotka hakevat tekijöitä vaan koska se kuuluu rutiiniin. 

Sitten hakemus ja CV kuntoon. Todellakin tiivistin CV:ni kahteen sivuun ja siitä tuli paljon helpommin luettava ja fiksumman näköinen. Ja kuvan laitoin siihen myös. Hakemuksessa persoonan näkyminen on mielestäni hyvä idea, koska näin kemiat kohtaa varmemmin. En halua töihin minnekään seipään syöneiden firmaan. 

Ja taitoa tarvitaan tietty myös työssä, sen esittäminen hakemuksessa on ilman muuta "pakko".

Sitten se vaikein osuus, mihin ei voi itse vaikuttaa. Tuuri. Nyt pääsin määräaikaiseen tehtävään, koska haastattelija vaan kerta kaikkiaan "haistoi" että sovin joukkoon. Niinkuin sovinkin! Valitettavasti vaan sen sijaan että tästä tulisi jatkoa on työpaikalle tulossa yt:eet. Että kohta olen tuossa työnhaun järkyttävässä suossa taas toivoen toista onnenkantamoista. Ei taida kahta kertaa napsahtaa kohdalle..

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan löytyminen vaatii tietoa, taitoa ja tuuria. Itse en osaa mitään piilotyöpaikkoja hakea, mutta ilmoittelen kyllä kylillä ja somessa, että olen käytettävissä. Näin olen yhden työpaikan saanut. Muuten keskityn hakemaan paikkoihin, joihin todella etsitään työntekijää, pl. henkilöstövuokrausfirmat. Ne on vähän sellainen taho, jotka hakevat tekijöitä vaan koska se kuuluu rutiiniin. 

Sitten hakemus ja CV kuntoon. Todellakin tiivistin CV:ni kahteen sivuun ja siitä tuli paljon helpommin luettava ja fiksumman näköinen. Ja kuvan laitoin siihen myös. Hakemuksessa persoonan näkyminen on mielestäni hyvä idea, koska näin kemiat kohtaa varmemmin. En halua töihin minnekään seipään syöneiden firmaan. 

Ja taitoa tarvitaan tietty myös työssä, sen esittäminen hakemuksessa on ilman muuta "pakko".

Sitten se vaikein osuus, mihin ei voi itse vaikuttaa. Tuuri. Nyt pääsin määräaikaiseen tehtävään, koska haastattelija vaan kerta kaikkiaan "haistoi" että sovin joukkoon. Niinkuin sovinkin! Valitettavasti vaan sen sijaan että tästä tulisi jatkoa on työpaikalle tulossa yt:eet. Että kohta olen tuossa työnhaun järkyttävässä suossa taas toivoen toista onnenkantamoista. Ei taida kahta kertaa napsahtaa kohdalle..

Tämä on niin masentavaa luettavaa. Miettikää meidän äitejä ja isejä, jotka tekivät koko katkeamattoman 40-vuotisen työuransa 1-2 työnantajalla! Olen aina ihmetellyt ja kadehtinut tuota energistä ja aikaansaavaa sukupolvea, joissa on ollut sellainen rauha ja huolettomuus. No kyllä kai, kun ei ole tarvinnut sekuntiakaan uhrata ajatuksia töiden riittämiseen. 

Pitkän työttömyyden jälkeen olin oikeutettu palkkatukeen. Laitoin sähköpostia alan järjestöön mikä kiinnosti ja pääsin 10kk töihin unelma-alalle mitä en ollut vielä edes opiskellut. Tuon pätkän aikana tein samalla vähän opintoja avoimessa,hain AMK:n jne..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin vastaan yksittäisiä työvuoroja, sain jalan oven väliin ja aikanaan vakinaistettiin.

Tyttärellä sama juttu, tosin sai vakipaikan  jo ennen valmistumista.

Otit vastaan? Siis työnantaja soitteli sinulle että otatko työvuoroja vastaan? Mistä hän tiesi kysyä juuri sinua?

Muutin  perheeni kanssa uudelle paikkakunnalle, soitin ja kysyin töitä. Ammattikuntani on sen verran pieni, että ammattitaitoisia henkilöitä ei ollut muita tarjolla. Eikä silloinkaan heti ollut töitä. Sitten pikkuhiljaa kysyttiin töihin ja otin myös niitä yksittäisiä työvuoroja. Aloittaessani olin kotihoidontuella , siitä oli helppo lähteä varsinkin,kun lapsi hoidettiin kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkän työttömyyden jälkeen olin oikeutettu palkkatukeen. Laitoin sähköpostia alan järjestöön mikä kiinnosti ja pääsin 10kk töihin unelma-alalle mitä en ollut vielä edes opiskellut. Tuon pätkän aikana tein samalla vähän opintoja avoimessa,hain AMK:n jne..

No kuinka tämä päättyi? Saitko jatkoa sieltä? Valmistuitko uuteen ammattiin?

Ei se, että ihminen ole koskaan ollut työtön, ole mikään tae siitä, että hän olisi hyvä työntekijä. Liian hyvät suosituksetkin voi olla merkki siitä, että tyypistä halutaan eroon. Paras suosittelija onkin sellainen, joka on työkaverina ollut jossain aiemmalla työpaikalla. Minulla on myös ollut niin surkeita pomoja, että jos saisin heidän suosittelemansa hakijan, lukisin paperilta että ojaahas, tässä on hyvä ahterin nuolija, sivuun. 

Itsekin olin työtön. Se, että moni työnantaja ei nähnyt potentiaaliani, on heidän tappionsa. Kun sain töitä, olen ollut pidetty ja kehuttu työntekijä. Minä pääsin kyllä haastatteluihin aika hyvin, mutta minulla on hento ääni ja olen pienikokoinen, joten luulen, että minua pidettiin lapsellisena. Olin mm. ensimmäinen varalla yms. joten ihan huono en haastatteluihin kutsuttujen mielestä ollut. Kerran hävisin hiuskarvan verran koulutuksessa, toinen oli valmistunut ja minulla vielä muutama kurssi jäljellä. Työnantaja sanoi suoraan, että tämä oli syy, muuten olisi vetänyt arvalla.  

Ennen kuin vakinaistuin, tein erinäisiä pätkätöitä. Jatko oli kiinni rahoituksesta tai sitten projekti loppui ja eipä sitä voinut vanhoja työntekijöitä heittää pihalle vaikka kerran pomo sanoi että täällä on muutama jonka korvaisi mielellään sinulla. Yksi työkavereista oli kouluajoilta tuttu samoista valinnaisaineista. Huippuarvosanat, mutta töissä onneton. Ei osannut mitään, mihin ei kirjasta löytynyt tietoa. 

Ap:lle: olen jo vanhempaa polvea, joten minun vinkkini ei enää toimi. Poikani sai nollatuntisopimuksen kautta, vähitellen lisää tunteja ja lopulta vuokrafirma jäi välistä sekä hänet ns.  vakinaistettiin toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella.   Suhteilla iso osa on saanut, mitä tiedän. Joko suoraan tai välillisesti. Välillisesti sillä tavalla, että on jonkun suvun nimeä. Täällä meidän alueella Svensson on parempi sukunimi kuin Virtanen. 

Kaikki mahdolliset keinot otettava käyttöön. CV kuntoon ja soitat hakemuksen perään, ei saa ujostella. Ja jos sulla on jotain erikoisosaamista, soita suoraan firmaan ja kysy töitä.