Lue keskustelun säännöt.
Tyhjyyden tunne kun elämä on "valmis"
07.08.2026 |
Pitkä parisuhde ja molemmilla koulut käytynä ja hyväpalkkainen ja mielekäs työ. Mukava asunto hyvällä paikalla, raha riittää arjessa kaikkeen ja lomat tulee matkailtua. Kuitenkin jatkuvasti sellainen tyhjä olo, että tässäkö tää nyt sitten oli. Ei mitään enää sellaista saavutettavaa kuin opiskeluaikana.
Kommentit (59)
Vähän samat tunteet täällä ap.
Oon 35v mutta jotenkin semmone olo että oon jo ehkä kokenut sen hyvän mitä elämällä on antaa. Lapsia ei ome 10v yrityksistä meille tupsahtanut. Mitään erityisen hyvää ei ole juuri odotettavissa, ehkä vain shaissea kun maailma on menossa kokoajan jotenkin pelottavampaan ja välinpitämättömämpään suuntaan.
Melkein joutaisin jo pois.
Nämä ajatukset heräsi kun äskettäin 49v enoni kuoli yllättäen sairauteen. Hän eli kyllä täyttä elämää ihan satasella loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuvittelin nuorena, että elämä olisi jotenkin valmis ja olisin tyytyväinen saavutettuani tietyt haaveet. Kun se päivä lopulta koitti, minulla oli jo paljon uusia haaveita, joita kohti ponnistella. Näin elämä on pysynyt mielekkäänä vuosikymmenestä toiseen.
Antaisitko konkreettisia esimerkkejä? Siis niistä keski-iän haaveista ja tavoitteista.
Lapsia on, työelämässä ei enää pääse eteenpäin, asunto on. Harrastus on kuntoilu, muuhun ei ole nyt aikaa. Sinänsä huvittavaa, että jonkun ohje on hankkia vielä lisää tekemistä, esim. hevonen, kun aikaa ei ole nytkään. Kesämökin joskus haluaisin, mutta ei nyt kun lapset pieniä. Tuntuu että elän vain lasten kautta.
Miksi kaipaat tavoitteita, jos aika ei nytkään riitä mihinkään?
Koska on tyhjä olo ja ajattelen että tässäkö tämä nyt on.
Nuorena tavoitteena oli tietty tutkinto (saavutettu), hyvä parisuhde (on), tietynlainen omistusasunto (hankittu), tiettyyn työtehtävään pääseminen (saavutettu) ja lapset (hankittu).
Nyt ainoa tavoite on kasvattaa lapset mahdollisimman hyvin. Touhuan lasten kanssa, pyykkään, teen ruokaa, käyn töissä, kuskaan harrastuksiin ja ajattelen että tässäkö tämä nyt on.
Mitä siis oikein haluat, jotain päräyttävämpää kuin lapsiperhearki? Jos elää isojen etappien kautta elämäänsä niin tottakai ne joskus loppuu realistisesti ajatellen. Et voi enää kokea lapsen mukanaan tuomaa mullistusta uudelleen tai omistusasuntokaan ei enää päräytä samalla tavalla kuin sen hankinta. Toki voit kehittää koulutuksellisen tai ammatillisen ambition vaikka tohtoriksi väittelystä.
Itselläki ei ole juuri mitään noista, enkä muutoinkaan ajattele parisuhdetta ja perhettä tavoitteina, ja silti elämä on antoisaa ja mielenkiintoista. En ehkä pidä tärkeinä tavoitteita tai päämääriä, mitä elämän "kuuluisi" olla vaan elän uteliaasti kokeillen asioita. Tietenkin lapseton elämä tarjoaa mahdollisuuden kokeilla, siksi en lapsia hankkinut koska uumoilen että se ei olisi itselle mielekäs (tai riittävä, if you will) elämänsisältö.
En tiedä mitä haluan. Ainoa tavoite on kasvattaa lapset mahdollisimman hyvin, mutta sen teen lasten vuoksi. En tiedä mitä haluaisin itselleni.
Siksi minä pyysinkin konkreettisia esimerkkejä, kun monilla tuntuu olevan vaikka kuinka haaveita ja tavoitteita.
Tohtorin tutkinnon joku mainitsi, mikä on ihan hyvä esimerkki. Moni keski-ikäinen väittelee, vaikka siitä ei ole mitään hyötyä uran kannalta eli selkeästi tuota tehdään muista syistä. Itseäni se ei kiinnosta. En ole tutkijatyyppi ja maisterin paperit oli minulla vain välitavoite, joka täytyi hoitaa, jotta voisi tavoitella uratavoitetta (joka siis on jo saavutettu).
Vierailija kirjoitti:
Ala tavoitella taloudellista riippumattomuutta. Lopeta rahan tuhlaaminen ja pyri jäämään liian kiireisestä työelämästä pois. Sitten seuraavaa tavoitetta tulille.
Tykkään työstäni enkä halua jäädä työelämästä pois. Se veisi tilannetta vain huonompaan suuntaan.
Ap
No, odotapa, kun työttömyys iskee toiseen tai molempiin, eikä uutta työtä olekaan nurkan takana, niin siinäpä sulla/teillä ei olekaan se elämä enää valmis ja saat kaipaamaasi(?) haastetta 😏
Vierailija kirjoitti:
Nuo saavutetut tavoitteet ovat suoraan hyvän ihmisen käsikirjasta. Pohdiskele, mitä olisit itse oikeasti halunnut. Mökin autiosta saaresta? Omavaraisen puutarhan? Yksinkertaisen työn, josta saa vain riittävästi palkkaa?
Sehän siinä onkin, että olen elänyt itseni näköistä elämää. Jätimme lapset hankkimatta emmekä halua niitä vieläkään, vaikka hyvän ihmisen käsikirja olisi ehkä eri mieltä. Olen saavuttanu työelämässä sen aseman minkä olen halunnutkin eikä tästä subjektiivisessa mielessä voi enää parantaa. Opiskeluaikana oli jatkuvasti lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteita ja ihmisiä jakamassa niitä. Nyt tavoitteet on saavutettu ja kaverit ovat pääosin perheytyneet.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo saavutetut tavoitteet ovat suoraan hyvän ihmisen käsikirjasta. Pohdiskele, mitä olisit itse oikeasti halunnut. Mökin autiosta saaresta? Omavaraisen puutarhan? Yksinkertaisen työn, josta saa vain riittävästi palkkaa?
Mietin myös että voiko näissä jutuissa olla taustalla jossain määrin irtaantuneisuus oman näköisestä elämästä ja toiveista, jolloin tyhjyys ei johdukaan suoranaisesti tavoitteiden loppumisesta vaan siitä ettei ole ehkä alunperinkään tehty elämässä sitä mistä on aidosti itse haaveillut. Jos toteuttaa valmista mallia ei ole prosessoinut sitä että entä jos olisinkin oikeasti halunnut ja haluan muuta. Ulkoapäin tulevat valmiit sapluunat ja arvostetut tavoitteet toki voi saada tietyntyyppiset ihmiset liikkeelle ja pysymään liikkeessä kunnes se tavoite on saavutettu, mutta jos se ei ole omaa aitoa elämää niin se tuntuu tyhjälle.
On loputtomasti saavutettavaa.
Mutta se tuskin on elämän tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eipä sekään auta. Tiedän paljonkin entisiä kotiäitejä, joiden elämä muuttuu merkityksettömäksi kun lapset lentää pesästä ja sitten ei ole muuta tekemistä kun yrittää kontrolloida niitä aikuisia lapsia mahdollisine perheineen."
Ne ovat juuri niitä samoja joiden elämä olisi ollut tyhjää jo 20 vuotta aikaisemmin ilman niitä lapsia. Eli oli niillä elämänsisältöä nyt ainakin sen ajan kun lapset olivat kotona.
"Mietin myös että voiko näissä jutuissa olla taustalla jossain määrin irtaantuneisuus oman näköisestä elämästä ja toiveista, jolloin tyhjyys ei johdukaan suoranaisesti tavoitteiden loppumisesta vaan siitä ettei ole ehkä alunperinkään tehty elämässä sitä mistä on aidosti itse haaveillut."
Voi hyvin olla. Tai sitten ihminen nauttii enemmän siitä itse tekemisestä kuin saavuttamisesta. Monestihan sanotaan että matka on tärkeämpi kuin päämäärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sehän siinä onkin, että olen elänyt itseni näköistä elämää."
Ehkä oman näköistäsi elämää olikin juuri se tavoitteita kohti ponnistelu, ei se elämä jonka sitten sait?
No ainakaan taitelijana ei oo koskaan valmis koska koko ajan kehittyy paremmaksi ja taide muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sehän siinä onkin, että olen elänyt itseni näköistä elämää. Jätimme lapset hankkimatta emmekä halua niitä vieläkään, vaikka hyvän ihmisen käsikirja olisi ehkä eri mieltä. Olen saavuttanu työelämässä sen aseman minkä olen halunnutkin "
Oman näköisesi elämä oli se suorittajan elämä, ei se elämä jonka olet suorittamalla saanut. Et ole siis ponnistellut sitä kohti jota todella halusit vaan ponnistellut ponnistelun vuoksi. Siksi elämä tuntuu nyt tyhjältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuvittelin nuorena, että elämä olisi jotenkin valmis ja olisin tyytyväinen saavutettuani tietyt haaveet. Kun se päivä lopulta koitti, minulla oli jo paljon uusia haaveita, joita kohti ponnistella. Näin elämä on pysynyt mielekkäänä vuosikymmenestä toiseen.
Antaisitko konkreettisia esimerkkejä? Siis niistä keski-iän haaveista ja tavoitteista.
Lapsia on, työelämässä ei enää pääse eteenpäin, asunto on. Harrastus on kuntoilu, muuhun ei ole nyt aikaa. Sinänsä huvittavaa, että jonkun ohje on hankkia vielä lisää tekemistä, esim. hevonen, kun aikaa ei ole nytkään. Kesämökin joskus haluaisin, mutta ei nyt kun lapset pieniä. Tuntuu että elän vain lasten kautta.
Kun mikään ei riitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sehän siinä onkin, että olen elänyt itseni näköistä elämää."
Ehkä oman näköistäsi elämää olikin juuri se tavoitteita kohti ponnistelu, ei se elämä jonka sitten sait?
Varmasti juuri näin ja siksi pitäisi keksiä jotain mielekkäitä tavoitteia, mutta kun en oikeastaan halua enää mitään. Kaikki on jo saatu, mitä saada voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommaa lemmikki. Tai hevonen, siinä menee mukavasti aika aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Pitää hommata kaksi hewoista kun yksin ei heppa saa enää olla !
Totta. Tai kannattaa hommata koko lauma, sitten ei varsinkaan ole aikaa miettiä tai tehdä muuta kuin lapata paskaa ja kantaa heinää ja vettä hummille päivät pääksytysten.
Elämän tarkoitus on paskan lappaminen?!
Noin käy ihmisille jotka tarvitsevat jatkuvaa ulkopuolelta tulevaa ohjausta elämäänsä. Mitään ei enää osatakaan tehdä itse kun on jo perusasiat saavutettu.
Olet keskittynyt saavuttamaan ulkoisia ja materialistisia asioita. Ei ihme, että tyhjä olo. Nyt onkin tilaa sille henkiselle kehitykselle. Aloita vaikka eri filosofioista.
Hmm... mutta mitä sä oikeasti haluat? Itse en kaipaa materiaa vaan henkistä kasvua, elämäniloa, uuden oppimista, läheisten kanssa vietettyä aikaa jne. N34