Lue keskustelun säännöt.
Pienet valheet parisuhteessa, onko ok?
16.04.2024 |
Hyväksyttekö omissa parisuhteissanne ns. valkoisia valheita? Olen tähän astisessa elämässäni ajatellut, että kumppanin kanssa pitää voida olla ns. raadollisenkin rehellinen, eli että IHAN kaikesta täytyy olla rehellinen.
En näe pointtia siinä, että kaikista läheisimmän ihmisen kanssa tarvitsisi pantata mielipiteitä ja toiveita, tai valehdella pienistä asioista sen pelossa, että niistä joutuu käymään hieman epämukavalta tuntuvan lyhyen keskustelun.
Minulla on melko tuore suhde (vajaa vuosi), jossa olen toistuvasti törmännyt siihen, että mies valehtelee minulle pienistä ja merkityksettömältä tuntuvista asioista.
Kuuluuko ihmisen perusluontoon valehdella läheisilleenkin (pienistä asioista) vai olenko tässä mielessä poikkeava ajattelultani?
Taidan tietää vastauksen itsekin, mutta kysyn silti: katsoisitteko pieniä valheita läpi sormien, vai nostaisitteko kytkintä?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Jos valhe on tyyliltään "olet maailman kaunein nainen, kauniimpi kuin kukaan muu", niin ok, antaa palaa vaan. Mutta jos se on tyyliltään "pimitin 10 euroa kauppareissun yhteydessä ja tuhlasin sen röökiin, jonka vedin sinulta salaa", niin ei hyvä.
Hah tää mulla tuli heti mieleen. Itse siis ostin ja poltin salaa jonkun aikaa. Olin luvannut lopettaa mutta se oli niin paljon vaikeampaa kuin kuvittelin ja sattui siihen hetkeen vielä tosi stressaava pätkä töissä. En halunnut kertoa koska en halunnut edes itselleni myöntää miten heikko olin ja jotenkin häpesin sitä ihan hirveästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim. sanoo että on ollut tekemässä asiaa x, mutta myöhemmin on selvinnyt muuta kautta, että onkin ollut tekemässä asiaa y. Oletuksena, että kumpikin vaihtoehto on neutraaleja, esim. kaupassa käynti vs. pihatöiden tekeminen.
Ap
Miksi valehdella tuossa tilanteessa? Mitä hyötyä siitä edes potentiaalisesti saa?
Ollaanpas nyt nimenomaan ihan rehellisiä kaikki. Kuka voi sanoa olevansa aina ja joka asiassa aivan täysin rehellinen? Joskus on parempi hieman muunnella totuutta tai päästää pieni valkoinen valhe kuin esimerkiksi loukata toista. Jotkut asiat ovat niin pieniä ettei niistä kannata alkaa paisutella sen suurempia. Tuolla oli tuo "näytänkö tässä hyvältä" kysymys ja parempi siihen on vastata että kyllä kuin no nyt kun kysyit niin et oikeastaan koska ei tuo väri sovi sulle. Nuokin on mielipide asioita mutta voi jäädä toiselle päähän pyörimään eikä ehkä enää käytä sitten jotain väriä vaikka itse tykkäisi mutta tämä yhden toisen ihmisen mielipide tulee jatkossa aina mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. sanoo että on ollut tekemässä asiaa x, mutta myöhemmin on selvinnyt muuta kautta, että onkin ollut tekemässä asiaa y. Oletuksena, että kumpikin vaihtoehto on neutraaleja, esim. kaupassa käynti vs. pihatöiden tekeminen.
Ap
En suosittele jatkamaan suhdetta, selvästi haasteita kommunikoinnissa. Asperger?
Aspergerit eivät juuri valehtele.
Mutta olen vähän ap:n tilanteessa. Kumppani valehtelee ihan mitättömista asioista ja on vielä huono valehtelija, joten selittelee enemmän kuin tarvitsisi. Muuten en varmaan olisi kiinnittänyt asiaan huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valhe on tyyliltään "olet maailman kaunein nainen, kauniimpi kuin kukaan muu", niin ok, antaa palaa vaan. Mutta jos se on tyyliltään "pimitin 10 euroa kauppareissun yhteydessä ja tuhlasin sen röökiin, jonka vedin sinulta salaa", niin ei hyvä.
Hah tää mulla tuli heti mieleen. Itse siis ostin ja poltin salaa jonkun aikaa. Olin luvannut lopettaa mutta se oli niin paljon vaikeampaa kuin kuvittelin ja sattui siihen hetkeen vielä tosi stressaava pätkä töissä. En halunnut kertoa koska en halunnut edes itselleni myöntää miten heikko olin ja jotenkin häpesin sitä ihan hirveästi.
Et siis ole valmis parisuhteeseen kerta et voi olla rehellinen edes itsellesi, etkä suostu olemaan oma itsesi ja näyttää heikkouksiasi kumppanillesi.
Röökiin retkahtaminen hävetti, mutta hävettääkö valehtelu ja piilottelu?
Eksä valehteli samasta asiasta. En ollut painostanut lopettamaan ja itsekin poltin silloin tällöin, joten ei se minua häirinnyt. Tuin kuitenkin kun hän sanoi että haluaa lopettaa. Pari viikkoa myöhemmin hänen kavereiden seurassa menin kehaisemaan häntä että hyvin hän on tupakkalakon kanssa pärjännyt. Kaverit alkaa nauraa räkäsesti että kyllä se meidän seurassa röökaa kokoajan. Arvaa vituttiko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ohhoh! Hävettihän se kun niin polleana olin jo ehtinyt kehua miten helposti lopettaminen on mennyt kuten alkuun menikin kunnes ei enää mennyt. En tiedä olisinko pystynyt lopettamaan ollenkaan jos olisin vain rehdisti jatkanut enkä silloin tällöin polttanut yhden kun oikein teki mieli. Tiedän ettei mieheni olisi ollut asiasta moksiskaan mutta kai tuo oli itselleni jotain luopumisen tuskaa:D
Vierailija kirjoitti:
No ohhoh! Hävettihän se kun niin polleana olin jo ehtinyt kehua miten helposti lopettaminen on mennyt kuten alkuun menikin kunnes ei enää mennyt. En tiedä olisinko pystynyt lopettamaan ollenkaan jos olisin vain rehdisti jatkanut enkä silloin tällöin polttanut yhden kun oikein teki mieli. Tiedän ettei mieheni olisi ollut asiasta moksiskaan mutta kai tuo oli itselleni jotain luopumisen tuskaa:D
Eikö hän olisi ollut moksiskaan, jos hän olisi kehunut sinua yhteiselle tutulle ja tämä tuttu toteaa hänelle että "heh, se on valehdellut sulle koko tän ajan ja on kyllä polttanut"? Se on eri asia jos pariskunta yhdessä selvittää asian jota toinen on piilotellut tms. kuin se että saa kuulla asiasta ulkopuoliselta ja tulee naurunalaiseksi.
Ne teidän "valkoiset valheet" vaikuttaa muihin ihmisiin. Mutta jos teidän omat sen hetkiset fiilikset ja häpeän piilottelu on paljon tärkeämpää kuin kumppanin fiilikset ja parisuhteen luottamuksen säilyttäminen, niin ok, siitä vaan, valehdelkaa ja pilatkaa suhteenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen joutunut miettimään samaa, kun olen huomannut tässä pitkässä avioliitossa, että puolisoni valehtelee aika paljon. Juurikin tuollaisia että missä on ollut tai että ei ole polttanut röökiä. On vielä niin huonomuistinen, että unohtaa ne valheensa saman tien ja sitten sekoaa sanoissaan. Hänellä on persoonallisuushäiriödiagnoosi. Elelee aika lailla kyllä muutenkin usein jossain omissa fantasioissaan. Luulen, että valheiden taustalla on usein jotain häpeän välttelyä tai sitten halua kontrolloida todellisuutta ja sitä, miltä näyttää muiden silmissä.
Jatkuva valehtelu on patologista liittyen usein narsismiin. Kannattais kysyä asiasta mieheltä itseltään ja nimenomaan sillä kulmalla, että miten ja miksi hän valehtelee. Mut sulla on silloin oltava (narsismin varalta) listata konkreettisia esimerkkejä. Narsisti kääntää aina asian sun syyksesi (kts. Huoris).
Mun ex valehteli kuukausia, että käy töissä, vaikka oli työtön ja tuloton eikä ollut älynnyt hakea päivärahaakaan. Lopetin suhteen. Autoin hakemaan päivärahaa ja potkin pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin pitää määritellä mitä valehtelu on. Itse en pidä sitä valehteluna, jos välttää sanomasta loukkaavia asioita toiselle eli ns. valkoisia valheita. Se joka laukoo ns. totuuksia toiselle, on yleensä halukas loukkaamaan muutenkin. ellei sitten ole nepsy-ongelmaa.
Jos valehtelee oikeasti niin siinä pätee: jos valehtelee pienissä asioissa, valehtelee suurissakin. Liioittelu kuuluu samaan sarjaan. Minulla on useampikin entinen ystävä, jolla on tämä taipumus. Se on pitemmän päälle raskasta, vaikka kuinka ymmärtäisi, että heillä on tarve esittää itsensä paremmassa valossa jne. Menee kunnioitus ihmiseen, vaikka valheet eivät olekaan minua vahingoittavia, vaan vahingoittivat ainoastaan heitä itseään eli se on noloa ja naurettavaa. Ilmeisesti valehtelijat eivät itse tajua sitä miten tuollainen vaikuttaa kuvaan heistä.
Vierailija kirjoitti:
Esim. sanoo että on ollut tekemässä asiaa x, mutta myöhemmin on selvinnyt muuta kautta, että onkin ollut tekemässä asiaa y. Oletuksena, että kumpikin vaihtoehto on neutraaleja, esim. kaupassa käynti vs. pihatöiden tekeminen.
Ap
Jos tuota tapahtuu useasti, miettisin, onko hän ehkä patologinen valehtelija, joka keksii ihan päättömiä satuja. Ystäväni seurusteli vuosia sellaisen miehen kanssa, joka kertoi tehneensä milloin mitäkin, ja kaikki muut naureksivat asialle selän takana, koska jutut eivät olleet selvästikään totta. Oma avopuolisoni kertoo silloin tällöin valkoisia valheita tekemisistään, mutta (toistaiseksi) ei ole ollut kyse vakavista asioista. Huomasin hänen taipumuksensa hyvin pian suhteemme alettua, kun hän soitti teini-ikäisille lapsilleen, että sää on niin huono, ettei voi ajaa kotiin, vaikka halusi vain jäädä minun luo yöksi, säässä ei ollut vikaa. Syöhän se vähän luottamusta suhteessa, kun ei tiedä, mistä kaikesta hän on valmis valehtelemaan. Olemme kuitenkin olleet lähes 10 vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. sanoo että on ollut tekemässä asiaa x, mutta myöhemmin on selvinnyt muuta kautta, että onkin ollut tekemässä asiaa y. Oletuksena, että kumpikin vaihtoehto on neutraaleja, esim. kaupassa käynti vs. pihatöiden tekeminen.
Ap
No onhan tuo ihan valtava red flag. Valkoinen valhe esim näytänkö lihavalta tässä paidassa on vielä ok, mutta tuollainen valehtelu on kyllä häiriintynyttä. Itse en katselisi tuollaista, valehtelee ihan varmasti myös ei-niin-neutraaleistakin asioista sujuvasti.
Lähinnä minulla herää kysymys, että mikä saa ihmisen valehtelemaan merkityksettömistä asioista?
Ap
En tiedä, mutta kerran täällä joku kertoi tekevänsä niin ja kirjoitti, että se saa tunteen, että muilla ei ole otetta häneen. Että siten hän tietää vähän enemmän kuin muut ja se toi hänelle jotain paremmuuden, kontrollin, hallinnan tunnetta tms suhteessa muihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. sanoo että on ollut tekemässä asiaa x, mutta myöhemmin on selvinnyt muuta kautta, että onkin ollut tekemässä asiaa y. Oletuksena, että kumpikin vaihtoehto on neutraaleja, esim. kaupassa käynti vs. pihatöiden tekeminen.
Ap
No onhan tuo ihan valtava red flag. Valkoinen valhe esim näytänkö lihavalta tässä paidassa on vielä ok, mutta tuollainen valehtelu on kyllä häiriintynyttä. Itse en katselisi tuollaista, valehtelee ihan varmasti myös ei-niin-neutraaleistakin asioista sujuvasti.
Lähinnä minulla herää kysymys, että mikä saa ihmisen valehtelemaan merkityksettömistä asioista?
Ap
Jotkut persoonaallisushäiriöt aiheuttaa tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun serkku on valehdellut pienestä asti. Ihan pienistä mitättömistä asioista, ja joista jää vielä helposti kiinni. Esim kävin eilen Prismassa ja ostin omenoita. Vaikka oikeasti kävi Citymarketissa ja osti banaaneja. Olen miettinyt, jos muistaa vain asiat väärin, ja kertoilee satuja, joilla ei niin ole väliä. Hämmentää vaan kun on ollut vaikka itse mukana ja kuuntelee kun hän selostaa ihan kummallisia asioita jollekin toiselle.
Iso red flag (punainen lippu/varoitusmerkki) jos valehtelee asioista, mistä ei edes tarvitse valehdella.
Myös mistä tiedät valehteleeko myös isommista asioista, jos valehtelee jo olemattomista pienistä?
On. Ehdottomasti on. Kerran olin rehellisellä päällä ja sanoin avokille että hänen pitäisi laihduttaa 15-20 kiloa , ettei minun tarvitsisi aina hävetä häntä kun meillä käy minun kavereitani. Otti niin kauheat pultit , ettei ole leppynyt puoleen vuoteen.