Pienet valheet parisuhteessa, onko ok?

On. Ehdottomasti on. Kerran olin rehellisellä päällä ja sanoin avokille että hänen pitäisi laihduttaa 15-20 kiloa , ettei minun tarvitsisi aina hävetä häntä kun meillä käy minun kavereitani. Otti niin kauheat pultit , ettei ole leppynyt puoleen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Jos valhe on tyyliltään "olet maailman kaunein nainen, kauniimpi kuin kukaan muu", niin ok, antaa palaa vaan. Mutta jos se on tyyliltään "pimitin 10 euroa kauppareissun yhteydessä ja tuhlasin sen röökiin, jonka vedin sinulta salaa", niin ei hyvä.

Hah tää mulla tuli heti mieleen. Itse siis ostin ja poltin salaa jonkun aikaa. Olin luvannut lopettaa mutta se oli niin paljon vaikeampaa kuin kuvittelin ja sattui siihen hetkeen vielä tosi stressaava pätkä töissä. En halunnut kertoa koska en halunnut edes itselleni myöntää miten heikko olin ja jotenkin häpesin sitä ihan hirveästi. 

Vierailija kirjoitti:

Esim. sanoo että on ollut tekemässä asiaa x, mutta myöhemmin on selvinnyt muuta kautta, että onkin ollut tekemässä asiaa y. Oletuksena, että kumpikin vaihtoehto on neutraaleja, esim. kaupassa käynti vs. pihatöiden tekeminen. 

 

Ap

Miksi valehdella tuossa tilanteessa? Mitä hyötyä siitä edes potentiaalisesti saa?

Ollaanpas nyt nimenomaan ihan rehellisiä kaikki. Kuka voi sanoa olevansa aina ja joka asiassa aivan täysin rehellinen? Joskus on parempi hieman muunnella totuutta tai päästää pieni valkoinen valhe kuin esimerkiksi loukata toista. Jotkut asiat ovat niin pieniä ettei niistä kannata alkaa paisutella sen suurempia. Tuolla oli tuo "näytänkö tässä hyvältä" kysymys ja parempi siihen on vastata että kyllä kuin no nyt kun kysyit niin et oikeastaan koska ei tuo väri sovi sulle. Nuokin on mielipide asioita mutta voi jäädä toiselle päähän pyörimään eikä ehkä enää käytä sitten jotain väriä vaikka itse tykkäisi mutta tämä yhden toisen ihmisen mielipide tulee jatkossa aina mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. sanoo että on ollut tekemässä asiaa x, mutta myöhemmin on selvinnyt muuta kautta, että onkin ollut tekemässä asiaa y. Oletuksena, että kumpikin vaihtoehto on neutraaleja, esim. kaupassa käynti vs. pihatöiden tekeminen. 

 

Ap

En suosittele jatkamaan suhdetta, selvästi haasteita kommunikoinnissa. Asperger?

Aspergerit eivät juuri valehtele. 

Mutta olen vähän ap:n tilanteessa. Kumppani valehtelee ihan mitättömista asioista ja on vielä huono valehtelija, joten selittelee enemmän kuin tarvitsisi. Muuten en varmaan olisi kiinnittänyt asiaan huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos valhe on tyyliltään "olet maailman kaunein nainen, kauniimpi kuin kukaan muu", niin ok, antaa palaa vaan. Mutta jos se on tyyliltään "pimitin 10 euroa kauppareissun yhteydessä ja tuhlasin sen röökiin, jonka vedin sinulta salaa", niin ei hyvä.

 

Hah tää mulla tuli heti mieleen. Itse siis ostin ja poltin salaa jonkun aikaa. Olin luvannut lopettaa mutta se oli niin paljon vaikeampaa kuin kuvittelin ja sattui siihen hetkeen vielä tosi stressaava pätkä töissä. En halunnut kertoa koska en halunnut edes itselleni myöntää miten heikko olin ja jotenkin häpesin sitä ihan hirveästi. 

Et siis ole valmis parisuhteeseen kerta et voi olla rehellinen edes itsellesi, etkä suostu olemaan oma itsesi ja näyttää heikkouksiasi kumppanillesi.

Röökiin retkahtaminen hävetti, mutta hävettääkö valehtelu ja piilottelu?

Eksä valehteli samasta asiasta. En ollut painostanut lopettamaan ja itsekin poltin silloin tällöin, joten ei se minua häirinnyt. Tuin kuitenkin kun hän sanoi että haluaa lopettaa. Pari viikkoa myöhemmin hänen kavereiden seurassa menin kehaisemaan häntä että hyvin hän on tupakkalakon kanssa pärjännyt. Kaverit alkaa nauraa räkäsesti että kyllä se meidän seurassa röökaa kokoajan. Arvaa vituttiko. 

No ohhoh! Hävettihän se kun niin polleana olin jo ehtinyt kehua miten helposti lopettaminen on mennyt kuten alkuun menikin kunnes ei enää mennyt. En tiedä olisinko pystynyt lopettamaan ollenkaan jos olisin vain rehdisti jatkanut enkä silloin tällöin polttanut yhden kun oikein teki mieli. Tiedän ettei mieheni olisi ollut asiasta moksiskaan mutta kai tuo oli itselleni jotain luopumisen tuskaa:D

Vierailija kirjoitti:

No ohhoh! Hävettihän se kun niin polleana olin jo ehtinyt kehua miten helposti lopettaminen on mennyt kuten alkuun menikin kunnes ei enää mennyt. En tiedä olisinko pystynyt lopettamaan ollenkaan jos olisin vain rehdisti jatkanut enkä silloin tällöin polttanut yhden kun oikein teki mieli. Tiedän ettei mieheni olisi ollut asiasta moksiskaan mutta kai tuo oli itselleni jotain luopumisen tuskaa:D

Eikö hän olisi ollut moksiskaan, jos hän olisi kehunut sinua yhteiselle tutulle ja tämä tuttu toteaa hänelle että "heh, se on valehdellut sulle koko tän ajan ja on kyllä polttanut"? Se on eri asia jos pariskunta yhdessä selvittää asian jota toinen on piilotellut tms. kuin se että saa kuulla asiasta ulkopuoliselta ja tulee naurunalaiseksi. 

Ne teidän "valkoiset valheet" vaikuttaa muihin ihmisiin. Mutta jos teidän omat sen hetkiset fiilikset ja häpeän piilottelu on paljon tärkeämpää kuin kumppanin fiilikset ja parisuhteen luottamuksen säilyttäminen, niin ok, siitä vaan, valehdelkaa ja pilatkaa suhteenne.