Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin vakava sairastuminen ja seksittömyys
23.07.2026 |
Kumppanini sairastui vakavasti vuoden alussa, jonka jälkeen seksiä on ollut kerran seitsemän kuukauden aikana. Aiemmin meillä oli toimiva ja aktiivinen seksielämä, joka on nyt sairastumisen myötä hiipunut täysin.
Kumppanini on rakas ja tärkeä, seison hänen rinnallaan sairaudessa tukien. Ymmärrän, ettei seksuaalisuus kukoista tässä tilanteessa, eikä ole hänellä mielessä sairauden keskellä. Itselläni halut on kuitenkin tallella, seksi ja seksuaalisuus on ollut tärkeää minulle. Masturbointi ei aja asiaa pitkässä juoksussa, vaikka toki olen päästellyt paineita säännöllisesti masturboimalla tämän ajan.
Nyt seitsemän kuukauden lähes täydellisen seksittömyyden kohdalla halut alkavat olla niin pinnassa, että mietin, mitä voin tehdä tässä tilanteessa? Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että kaipaan niin kovasti miestä, kunnon seksiä ja laukeamista miehen ”sylissä”, että seuraavien mahdollisten kuukausien odottelu tuntuu mahdottomalta.
Miten te muut mahdollisesti samassa tilanteessa olleet olette ratkaisseet seksuaalisuutenne toteuttamisen puolison sairastuessa vakavasti?
En vielä tässä kohtaa elämässä haluaisi luopua seksielämästä, enkä olisi valmis siihen, että parisuhde muuttuisi pelkäksi hoivasuhteeksi. Enkä pysty myöskään sammuttamaan halujani.
N49
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Puoliso on ollut muutenkin kylmä ja määrännyt asiat niin arvostaako edes jos toinen pidättäytyy seksistä myös muiden kanssa ja on uskollinen?
Tämä ei ollut Ap:n kommentti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni sairastui vakavasti kolmisen vuotta sitten. Seksi loppui kuin seinään, ymmärrän kyllä, ettei syöpäsairaalla libido voi toimia normaalisti. Myös kaikki muu fyysinen läheisyys on väliltämme kadonnut täysin. Minä kyllä tahtoisin edelleen halata ja nukkua vierekkäin, mutta puolisoni ahdistuu vain läheisyydestä nykyään.
Raskastahan tämä on. Edelleen sitä kaipaisi rakastamansa ihmisen kosketusta ja olla puolisolleen haluttava.
Eli siis, asiaa ei ole hoidettu mitenkään. Elämme selibaatissa. Minä masturboin silloin, kun paine kasvaa liiaksi. Käytännössä siis lähinnä ovulaation aikoihin.
N 36Tuohan kuulostaa siltä että jollain tasolla yhden ihmisen sijasta kuoleekin kaksi.
Suurinta rakkautta onkin joskus itselleen kuolemista. Kun molemmat asennoituvat näin, niin siinä se rakkaus vain kasvaa <3
Ihme marttyyriasenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni sairastui vakavasti kolmisen vuotta sitten. Seksi loppui kuin seinään, ymmärrän kyllä, ettei syöpäsairaalla libido voi toimia normaalisti. Myös kaikki muu fyysinen läheisyys on väliltämme kadonnut täysin. Minä kyllä tahtoisin edelleen halata ja nukkua vierekkäin, mutta puolisoni ahdistuu vain läheisyydestä nykyään.
Raskastahan tämä on. Edelleen sitä kaipaisi rakastamansa ihmisen kosketusta ja olla puolisolleen haluttava.
Eli siis, asiaa ei ole hoidettu mitenkään. Elämme selibaatissa. Minä masturboin silloin, kun paine kasvaa liiaksi. Käytännössä siis lähinnä ovulaation aikoihin.
N 36Tuohan kuulostaa siltä että jollain tasolla yhden ihmisen sijasta kuoleekin kaksi.
Elämä on kuolemista, vaikka kovin nuorena sitä ei vielä ymmärräkään.
Voi keskittyä itseen ja siihen, mitä kaikkea ihanaa ja nautintoa jää paitsi. Tai sitten koittaa miettii, miten rakkaus toimii. Jos tilanne olisi toisin päin, toivoisitko että puoliso tyydyttää tarpeensa vieraiden kumppanien kanssa, vai haluaisitko että tämä jättää?
Suhteen ja rakkauden laatu punnitaan just silloin, kun itse jää vaille täydellisiä hetkiä, jopa vuosia.
Tälle ajalle on tyypillistä, että ihmiset luulevat, että elämän kuuluisi olla helppoa, ja että aina pitäisi saada haluamansa juuri tässä ja nyt.
Olen itse kokenut niin monia suuria menetyksiä, että ei ole mitään harhaluuloja siitä, mitä minulle elämässä kuuluu. Jos on saanut kokea rakkauden, niin sellaista ihmistä jaksaa kannatella. Seksin puute on rakkauden puutteen rinnalla pikkujuttu.
Jos rehellisesti ajattelette tällaista tilannetta omalle kohdallenne, niin olisiko asia muitta mutkitta ok, vaikka se kestäisi esim. kaksi vuotta? Seksitön elämä kestäisi sen ajan, eikä se tuntuisi teistä miltään? Jaksaisitte ja hyväksyisitte asian, eikä siinä olisi mitään ongelmaa? Parisuhteesta ei puuttuisi mitään olennaista elementtiä?
Tälle ajalle on tyypillistä, että ihmiset luulevat, että elämän kuuluisi olla helppoa, ja että aina pitäisi saada haluamansa juuri tässä ja nyt.
Olen itse kokenut niin monia suuria menetyksiä, että ei ole mitään harhaluuloja siitä, mitä minulle elämässä kuuluu. Jos on saanut kokea rakkauden, niin sellaista ihmistä jaksaa kannatella. Seksin puute on rakkauden puutteen rinnalla pikkujuttu.