Äiti on 80v ja dementoitunut. Sellainen vanha höppänä. Asuu yksin. Käymme siskoni kanssa kerran viikossa yhdessä hänen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen pidettiin hyväkuntoisistakin ikäihmisistä huolta jos ne halusi jotain apuja. Kotiavustajat ja kodinhoitajat kävi aina kun ikäihminen halusi. Nykyään tahtoo huolenpito jäädä sukulaisille. Nämä asiat oli ennen paremmin.

Hoitajista on pulaa ja asiakkaita liikaa. Tervetuloa töihin jos haluat kantaa kortesi kekoon.

Ennen oli sellaisia kodinhoitajia, jotka ei olleet ihmisen hoitajia. Kävivät auttamassa taloustöissä. Terveydenoitaja oli kiertävä erikseen. Terveyssisar siihen aikaan. Seurakuntasisar kävi sitten juttelemassa ja auttoi pienissä asioissa. Näitä ei enää ole mutta siivoustöihin saa apua jos pystyy ja haluaa maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapuritalossa tällainen "hyvin pärjäävä" mummo oli kaatunut ja lieden levyt päällä. Oli sattumaa, että lapsensa sattui paikalle eikä mummo jäänyt liekkeihin. Asunto tuhoutui täysin. Nyt ap järki päähän.

Eli neuvot? Miten ap laittaa järjen päähänsä?

Äidille voi hankkia ainakin turvarannekkeen millä hälyttää apua jos kaatuu. Henkilöavustajan voi saada ja kotihoito.  Oma äitini ei kotihoidosta tykännyt koska komentelivat. Piti nousta sängystä, pukea ja syödä silloin kuin kotihoitaja sanoi. Kyllä omassa kodissaan saa kymmeneen nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Ette voi käydä eri päivinä niin tulisi 2xviikko?

Itsellä aikanaan matka katsoman dementoitunutta äitiä kesti 1h15min ja ei silloin voi edes viikoittain vierailla. Kyllä hoito ja tuki on tultava muualta silloin.

Varsin pitkään päivittäisen kotihoidon kanssa hän selvisi,

Siis suuntaansa

Entäs kun vanhus ei huoli kotihoitoa tai muita vastaavia palveluja vaan vaatii että lapsen pitäisi muuttaa asumaan hänen kanssaan hänen hoitajakseen?

Minusta ei valitettavasti ole vanhuksen hoitajaksi.

Nämä vanhusten ja muiden hoiva asiat olivat vielä 15-20 vuotta sitten huomattavasti paremmin hoidettu. Nyt on astunut uusi ja pirun koppavan ahne sukupolvi päättäviin asemiin ja meno on julmaa. 

Joo

Aha

Käykää eri päivinä, niin hänellä käy useammin vieras.

Meillä iäkäs äiti (80v.) ei huoli mitään apua. Eikä kyllä sitä saakaan, vaikka huoli-ilmoituksia ollaan tehty useita. Muisti pätkii, on harhaisuutta ja pelkotiloja. Mutta pärjää fyysisesti "liian" hyvin, eikä siksi mitään apua tule. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä vanhusten ja muiden hoiva asiat olivat vielä 15-20 vuotta sitten huomattavasti paremmin hoidettu. Nyt on astunut uusi ja pirun koppavan ahne sukupolvi päättäviin asemiin ja meno on julmaa. 

Sillon oli Nokia oli rahaa, nyt ei ole rahaa on paljon muualta siirrettyä porukkaa, jotka Suomi elättää. Näin ovat ihmiset valinneet.

Omakohtainen kokemus. Äitini sairastui Alzheimeriin, myönsi sen ja söi muistilääkkeensä. Hän luuli kuitenkin pärjäävänsä ihan hyvin kotonaan. Palvelutarpeen arviointi käytiin tekemässä mutta kun äitini kieltäytyi ulkopuolisesta avusta, homma tyssäsi siihen. Muistisairaan itsemääräämisoikeus on vahva. Äitini mm. kulki kaupungilla yöaikaan "ruokaostoksilla". Ambulanssi ja poliisi kuskasivat hänet välillä kotiin, välillä sairaalaan mistä kävin hänet noutamassa. Äiti olisi voitu määrätä muuttamaan palveluyksikköön vain, jos hän olisi ollut selkeästi vaaraksi itselleen tai muille esimerkiksi tulipaloja sytyttelemällä. Sossu ja hoitajat lohduttelivat minua, että yleensä muistisairas jossain vaiheessa ei enää tajua kieltäytyä avusta ja sitten äidin luona voi alkaa käydä kotihoito ja hommata ovivahti, joka hälyttää, jos ulko-ovi avataan yöllä. Ennen kuin näin kävi, äiti sitten kuoli ihan muuhun kuin muistisairauteen.