Lue keskustelun säännöt.
Oletko nähnyt kuolleen? Miltä tuntui?
30.03.2011 |
Minä näin kuolleen ihmisen. Onnettomuus oli kyseessä ja ruumiin päällä liina. Ei minusta ollut erityisen kamalaa. En tiennyt kuolleesta mitään. Siinä vaan makasi liinan alla kuolleena. Ei sen kummempaa. TOisaalta mietin että siellä oli joku, ehkä joku odotti häntä. Miten kävi hänen unelmiensa, tavoitteidensa. Muistaako häntä enää kukaan.
Kommentit (110)
Tuo on muuten ihan roskaa että kasvoille jäisi jotain irvistyksiä tai muita ilmeitä kuoleman jälkeen. Ei jää, kun kuollessa kaikki lihakset rentoutuu, kun mikään hermostossa ei enää ole ylläpitämässä niiden toimintaa. Silmät jää usein silleen puolihämysti auki, samoin suu, eikä niitä välttämättä saa suljettua ilman mitään apuvölineitä. Kuoleman jälkeen kuolleelta yleensä sidotaan side päänympärille mikä pitää leuat kiinni, silmille laitetaan laput. Jos on tarkoitus että omaiset käy katsomassa tai esimerkiksi arkku on auki hautajaisissa, niin niitä silmiä suuta voidaan toki yrittää sulkea, jotta kuollut olisi luonnollisemman näköinen. Suomesta en tiedä, mutta joissain maissa käytetään tähän apuna jopa liimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaalassa olen hyvästellyt äitini ja isäni. Näytti että he vain nukkuvat... viileä iho... ja kovasti surua... Minulle oli tärkeää päästä hyvästelemään heitä sairaalaan. Sen jälkeen en ole enää halunnut nähdä heitä arkussa...
Olen nähnyt kuolleita venäläisiä Ukrainan (slava!) kuvaamissa sotavideoissa. Tuntui hyvältä, mies. Jokainen niistä kuolleista rysssissstä on yksi lisää, joka ei enää pysty uhkaamaan meitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on muuten ihan roskaa että kasvoille jäisi jotain irvistyksiä tai muita ilmeitä kuoleman jälkeen. Ei jää, kun kuollessa kaikki lihakset rentoutuu, kun mikään hermostossa ei enää ole ylläpitämässä niiden toimintaa. Silmät jää usein silleen puolihämysti auki, samoin suu, eikä niitä välttämättä saa suljettua ilman mitään apuvölineitä. Kuoleman jälkeen kuolleelta yleensä sidotaan side päänympärille mikä pitää leuat kiinni, silmille laitetaan laput. Jos on tarkoitus että omaiset käy katsomassa tai esimerkiksi arkku on auki hautajaisissa, niin niitä silmiä suuta voidaan toki yrittää sulkea, jotta kuollut olisi luonnollisemman näköinen. Suomesta en tiedä, mutta joissain maissa käytetään tähän apuna jopa liimaa.
Kasvoille todellakin jää irvistyksiä ja kaikkea muuta kammottavaa, jotka kertovat viimeisistä hetkistä.
Nuo poistuvat vasta myöhemmin, mutta silloin ruumis on jo aloittanut hajoamisensa eli mätänemisensä. Ei tosin se mätänemistilassa oleva ruumiskaan mikään esteettinen nautinto ole.
Kuolema harvoin on kaunis, vaan kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on muuten ihan roskaa että kasvoille jäisi jotain irvistyksiä tai muita ilmeitä kuoleman jälkeen. Ei jää, kun kuollessa kaikki lihakset rentoutuu, kun mikään hermostossa ei enää ole ylläpitämässä niiden toimintaa. Silmät jää usein silleen puolihämysti auki, samoin suu, eikä niitä välttämättä saa suljettua ilman mitään apuvölineitä. Kuoleman jälkeen kuolleelta yleensä sidotaan side päänympärille mikä pitää leuat kiinni, silmille laitetaan laput. Jos on tarkoitus että omaiset käy katsomassa tai esimerkiksi arkku on auki hautajaisissa, niin niitä silmiä suuta voidaan toki yrittää sulkea, jotta kuollut olisi luonnollisemman näköinen. Suomesta en tiedä, mutta joissain maissa käytetään tähän apuna jopa liimaa.
Kasvoille todellakin jää irvistyksiä ja kaikkea muuta kammottavaa, jotka kertovat viimeisistä hetkistä.
Nuo poistuvat vasta myöhemmin, mutta silloin ruumis on jo aloittanut hajoamisensa eli mätänemisensä. Ei tosin se mätänemistilassa oleva ruumiskaan mikään esteettinen nautinto ole.
Kuolema harvoin on kaunis, vaan kaikkea muuta.
Kerropa sitten miten niitä irvistyksiä jää, kun irvistyksiin tarvitaan kasvojen alueen lihaksia, mutta nämä lihakset eivät enää kuoleman jälkeen toimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appiukon ruumiin ruumishuoneella.
Näytti kuin vain nukkuisi.
Mutta kun häntä kosketti niin tajusi että on kuollut.
Mieleeni jäi lähinnä se kuvottava kalman haju.
Vaikka muut paikalla olleet väittivät, että kuvittelin sen hajun? 💁💁
Ainakin kolme kertaa olen nähnyt kuolleen lähiomaisen, samoin töissä varmaan pari kolme kertaa. Kuolleen isäni kävin hyvästelemässä kappelissa, näytti levolliselta ja jotenkin oikeaa kokoansa pienemmältä. Siskon mies kuoli syöpään ja kävimme hänetkin hyvästelemässä, sen käynnin olisi voinut jättää väliin. Vainajan silmät olivat puoliksi auki ja kasvoilla oli todellakin kärsivä ilme, jäi mieleen pitkäksi aikaa. Oli vahamaisen näköinen ja silmissä todella tyhjä katse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kymmenvuotiaana todistin ikätoverini kuolemaa, kun hän tippui korkealta. Juoksin viereen katsomaan, hän oli ihan hiljaa. Juoksin lähimpään taloon pyytämään apua.
Tuolloin en ollut järkyttynyt ruumiista itsestään, vaan siitä, että hän oli tippunuy ja kuollut.
Toisen kerran joskus kymmenvuotiaana näin aikuisen kuolevan, hain silloinkin apua. Ruumis vaan oli ruumis. Oli kiehtovaa seurata elvytysyrityksiä.
Sukulaisten kuolemista olen sitten aikuisena nähnyt ukin, mummun, isäni, anopin, ex-appiukon ruumiit. Olivat levollisia kuoria. Kuin tutun ihmisen käärepapereita. Tiedät, ettei sisällä ole enää se ihminen. Silloin olen pohtinut, mihin energia on mennyt.
Kaksi sukulaismiestä. Molemmat aivan itsensä näköisiä. Mutta ei kuollut ole enää ihminen, ei ole enää eläjäksi. Kovin kauaa ei jaksa katsella kuollutta, koska elämän värinä ja levottomuus on poissa. Se, mikä elämään kuuluu. Kuollut on niin täysin paikoillaan ja hiljaa. Arvokas ja rakas haudattava, mutta muuten ei enää mikään.