Mitkä tv-sarjat ovat tehneet sinuun lähtemättömän vaikutuksen?

Ratsutilan nuoret, oli myös kirjana Hevoshoitola Varsanjalka. Sain kirjan lahjaksi yhdeksänvuotiaana vuonna 1974, kun tykkäsin niin kovasti tv-sarjasta ja omistan kirjan vieläkin. Tv-sarja tuli mieleen pari viikkoa sitten, kun sarjan tunnussävelmä Lightning Tree tuli minulle YouTuben suositeltuihin. Ai kun tuli muistoja mieleen! 

Mikä olikaan se Vietnamin sotaan sijoittuva sarja, .... Beach? China Beach? 

Toisen maailmansodan vastarintaporukoista kertova Colditz. 

Onnen päivät.

Ruuvit löysällä (The Fast Show).

Kotimaisista Velipuolikuu, Tankki täyteen, Julmahuvi

Vastaan että O.C. joka tuli joskus 2000 luvun puolessa välissä muistaakseni. Ja muistan kuinka teininä ajattelin, että IKINÄ ei tuu maailmassa parempaa tv-sarjaa enää tulevaisuudessa :D Ja totta se osaltaan onkin, sillä samaan teinin tunneskaalaan ja tunteiden vahvuuteen on vaikea päästä enää teini-iän jälkeen. Miten silloin kaikki tunteet kokeekin niin voimakkaana ja ainutlaatuisena (mikä onkin musta kerrassaan mahtavaa ja suloista). Silloin kun fanittaa jotain niin sellaiselle tunteenpalolle ei kyllä maailmasta löydy vertailukohtaa :D Kaikki kaudet tietysti omistan mut vaan kerran oon katsonut ne sarjan päättymisen jälkeen. Eihän mulla ole edes mitään millä katsoa dvd:tä :D Oi aikoja, oi nuoruutta ja muistoja. N34

Farscape

Tätä pitikin oikeasti miettiä. Olen tv-sukupolvea ja olen katsonut varmaan kaikki vähänkin ylistetyt sarjat. Mutta moni on jäänyt unholaan sitten loppujen lopuksi. 

- Minä, Claudius  - katsoin lapsena ja siitä lähtien olen ollut Rooma-fani, loistava käsikirjoitus, loistavat brittinäyttelijät, nykykatsojan silmin purkitettua teatteria, ulkoilmakohtaukset ovat minimissä, mutta minua ne eivät haittaa. 

-Solveigin laulu - 50-luku oli pinnalla 70-luvun alussa ja tämä iski siihen nostalgianälkään, Leena Uotilan läpimurtorooli, hauskaa, että hän näyttelee edelleenkin (mm. Mummola, Ehtoolehto), Liisa-Maija Laaksonen todella muistettava roolisssaan äippänä.

-Mennyt maailma - brittilaatua eli näyttelijöiden taso on huikea, nuorena tämä vaikutti yllättävän paljon, tuli ahmittua samantyyppistä kirjallisuutta ja dandy-tyyli tarttui pukeutumiseen.

-Cracker - tämäkin on brittisarja, älykästä dialogia, rosoa tarpeeksi, Robbie Coltrane karismaattinen köntymäisyytensä kanssa. Edeltäkävijä, näitä sarjamurhaajasarjoja on sitten kopioitu ja kopioitu ja ....

-Järvet - ja edelleen brittiä, yllättävää, poliittisesti epäkorrektiakin, herätti runsaasti ajateltavaa, silti saarnaamaton.

-Epäilyksen polttopiste - näin jälkeenpäin katsottuna tämä oli sellainen virstanpylväs monessakin mielessä: naispääosa (Helen Mirren) ja vielä sellainen, joka ei ollutkaan besserwisser ja Aina Oikeassa ja hirmu kaunis ja älykäs, vaan naistutkija, jolla oli vikansa, uskallettiin kirjoittaa päähenkilö, josta katsoja ei välttämättä pitänyt, joka oli yhtä kunnianhimoinen kuin vastaavat mieskollegat. Tätä konseptia on sitten kopioitu ja kopioitu ja kopioitu...

-Myrskyluodon Maija - nostalgiaa, saariston historiaa, amatöörinäyttelijät häiritsi hieman, kotoruotsia.

-Tankki täyteen - kyllä tämä edelleen on täysosuma kaikin puolin. Kestänyt erittäin hyvin aikaa mielestäni.

-Fawlty towers - ja brittivastine, Monty Pythonit on tietysti oma lukunsa, mutta erityisesti tykkään tästä Closen omasta jutusta. Naurattaa aina vain. Close teki vain kaksi kautta, joten sarja ei väljähtänyt.

-Elämänmenoa - ihanan elämänmakuista elämää stadissa, Helsingissä, Saision teksti saatiin eloon, Ritva Oksanen elämänsä roolissa, myös muut näyttelijät (mm. Seela Sella, Irma Martinkauppi, Kalevi Kahra, Erkki Pajala) erinomaisia.

-Pokka pitää - muistan ajatelleeni aikoinani, että tämä on brittien ns. kakkostuotantoa, mutta siltikin huippukomiikkaa. Nyt sitä 'kakkosluokkalaisuutta' ei edes huomaa, koska on katsonut niin paljon kaikkea huonosti tuotettua roskaa. Ihan helmihän tämä on. Tämäkin sarja lopetettiin ajoissa, kun alkoi olla toistoa. Amerikkalaiset tekisivät varmaan kausia vieläkin, niin kauan kuin rahnaa joko antaisi.

-Absolutely fabulous - kyllä tämä pesee kaikki muut komediat sitten kuitenkin ja inspiroi esim. kotimaista Kumman kaa- sarjaa, joka on ihan ok.

Tahdon asia - erinomaisesti kirjoitettu, hyvin näytelty.

Julmahuvi - monta klassikoksi päätynyttä juttua

Raid - aikansa tapaus tämäkin, nykyään tämäkin tiivistettäisiin puoleen siitä mitä se aikoinaan oli, mutta siinä hitaudessa on puolensa: sivuhahmoista ehtii silloin kehkeytyä rakastettavia ja tunnistettavia hahmoja (futisfani, perse-Arska, tunaritappajakaksikko jne).

Dallas.

Lapsena katsoin sitä silmät ymmyrkäisinä.

Vastasin jo jotain, mutta muistin nyt sarjan Lola, qui es-tu Lola? (en muista suomenkielistä nimeä). Se jäi jostain syystä aika vahvasti mieleen. Sijoittuu Monacoon, mihin saapuu taideopiskelijaksi hakematta hyväksytty Lola, joka alkaa selvittää, mitä ja kuka on.

Forsytein taru / The Forsyte Saga vuodelta 1967. Se perustuu John Galsworthyn samannimiseen romaaniin ja osaksi myös sen jatko-osaan Nykyaikainen komedia / Modern Comedy. Vaikka sarja on musta-valkoinen, se on aivan erinomainen.

Forsytein tarusta on tehty myös uudempi sarja vuosina 2002 - 2003, mutta se on lyhyempi ja muutenkin pidän enemmän vanhasta sarjasta. Olen katsomassa sitä uudelleen DVD:llä.