Lue keskustelun säännöt.
HS lukijan mielipide: Työpaikka ei voi olla elämänkoulun ensimmäinen luokka
09.04.2026 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011930212.html
"Lukijan mielipide | Jos kotona ei ole voimia opettaa vastuunkantoa ja rutiinien sietämistä, työpaikasta tulee paikka, jossa nuori kohtaa todellisuuden ensimmäistä kertaa."
"Julkinen keskustelu vaatii työnantajilta jatkuvasti joustavuutta ja uudenlaista ymmärrystä, mutta yksi kysymys ohitetaan: onko nuorella työelämään tullessaan hallussaan elämän perustaidot?"
"Nuoren pitää töissä ehkä ensimmäistä kertaa sitoutua aikatauluihin ja jättää puhelin pukuhuoneeseen. Pitää tehdä tylsiä rutiinitöitä, ottaa vastaan ohjeita ja tulla paikalle silloinkin, kun väsyttää tai kaverit ovat vapaalla. Monelle työpaikka on ensimmäinen paikka, jossa pitää täyttää astianpesukone tai siivota vessa."
"Pelkään, että tässä ajassa kohta kukaan ei uskalla palkata nuoria, koska työnantajat eivät yksinkertaisesti jaksa ottaa enää sitäkin vastuuta - elämäntaitojen opettamista."
Nuorissa on tulevaisuus! Vai miten se oli?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulu voisi varmaankin ottaa koppia ongelmasta, onhan se nyt jumalauta tullut selväksi jo aikoja sitten ettei liian moni saa kotoa minkäänlaisia eväitä elämällensä.
Ei siitä voi mitään haittaa olla, että peruskoulussa oppisi jotakin hyödyllistäkin.
Suomessa on tuhansia lapsia, jotka eivät käy koulua ja ongelmat kärjistyvät usein yläkoulun aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No toi huono äiti on jotenkin täynnä itteään. Ja ukkoaan.
Heidän työntekijät ovat tuoneet esiin huonoa kohtelua, niin Helinin täytyy iskeä takaisin etukäteen,jos uudet sattuu taas valittamaan.
Kohta 50v enkä ole koskaan töissä tiskikonetta täyttänyt tai vessaa pessyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoren Pitää töissä ensikertaa sitoutua aikatauluihin?
Mitä helv..ttiä? Miten tämä on mahdollista? 😳Samaa ihmettelin.
Lapsi sitoutuu aikatauluihin jo päiväkodissa, ja viimeistään 7 v, kun hoitaa kouluun heräämiset ja menot ja harrastukset itse.
Päiväkoti-ikäinen lapsi sitoutuu vielä vanhempiensa aikatauluun. Esim sosiaalisinperustein päivähoidon piirissä olevia lapsia tuodaan ja haetaan sieltä ihan miten sattuu. Enkä jaksa uskoa, että tilanne paljoa paranee koulujen alettua.
Oppiminen on työnantajajärjestöjen ja apupuolueidensa Kok Ps jne toimesta siirretty kouluista sinne työpaikoille. Nyt ei sitten opetustyö maistukaan, eikä onnistu. Missä meni vikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat välittävät lapsistaan, varmasti opettavat lapsensa ahkeruuteen (koulutyöt, kotityöt, harrastukset) ja ihmisen käytöstapoihin: luotettavuus, kohteliaisuus, muiden auttaminen ja kunnioittaminen, ympäristön hoitaminen jne.
Kotona vähän turha opettaa, kun ministereiltä saa täysin vastakkaisen käytösopin mediasta joka päivä.
Aikoinaan oli nuorten tukityöpaikassa yksi neiti joka tuli myöhässä joka aamu jonkun vakiosyyn selityksellä,pomon kysellessä sanoi "Ei voi mitään".
Vastaus oli "Et voi missään työpaikassa sanoa ei voi mitään"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä ihmetellään julkisesti miksi nuoria ei palkata vaikka nämä ei osaa edes elämän perusasioita
Mäki ihmettelin kun kävin duunissa 15 vuotta, että mitenhän lapset pärjää kun työnantaja piti niin pientä minimiporukkaa työpaikalla ja toisinaan yksin tein monen ihmisen työt ja työpäivätkin venyi 11h ja mitään ylityölisiä ei tullut, ne olisi ollut tervetulleita että olsii voinut syödä terveellisemmin, mutta ei.
Ihmettelin miten lapset oppii mitään, kun isänä tulen vain kotiin nukkumaan ja lähden taas klo 5 töihin. Työantajakin ihmetteli että ei nykyään edes perhe syö yhteistä päivällistä yhdessä. Kello taisi silloin olla noin 17 ja yleensä päivällistä tekisi mieli jo silloin. Aika hikistä oli päästä päivähoitoaikana töistä normaaliin aikaan hakemaan ennen kllo 17.30 muistaakseni. Siitä on jo aikaa. En oikeastaan muista edes lasten lapsuutta.
Samapa se muijalla itseasiassa hänkin teki vain duunia.
Niin nyt sen näkee, että lapset ei oikein osaa mitään. Huoneet on ihan saastaisia ja naurattaa kyllä se vuokralainen joka saa mun kakarat ristikseen. Tosi vaikeaa tehdä myöhemmin teini-ikäisten kanssa ryhtiliikettä etenkin, jos työelämässä ei ole sitä 8h päivää ja jää muutakin ihmeteltävää. Sen verran työelämä sekoitti nuppia että menetin oman persoonallisuuden. Se katosi ja aina kotona ihmettelin että kuka mää oikein oon ja mitä nää täällä oikein on ja tekee.
Kun lähdin työelämään, niin olisin vain halunut normaalin työpäivän ja elää perheen kansssa.
Niin en saanut sitä ja mitään säästöjä ei jäänyt 10e palkalla työskentelystä. Kaikki tämä meni ja elämä meni hukkaan. Perhe meni ja hajosi.
Minä pistän vahngon kiertämään ja lapset ei tosiaan osaa mitään. Viikonloppu meni mulla totaalisesti sohvalla levätessä maanantaita odotellessa. En voi oikein katua yhtään mitään mitä tein tai jätin tekemättä, paitsi työnteko. Älkää tehkö töitä, jos se ei taloudellisesti kannata!
Mulla ei ole suhteitakaan omiin lapsiini ja ne ei osaa mitään. mull ei ole mitään.
t. Simppa 51
Olen oppinut työelämästä kaiken minkä osaan. Täsmälliseksi en ole oppinut sielläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Business Finlandin koronatuet jo käytetty, voiko huono äiti-bisnes nyt huonosti?
Vierailija kirjoitti:
Sari Helin on täysin oikeassa. Hän nosti kissan pöydälle.
Toivottavasti pitää työntekijöillään sen 888 päivän ettei synnytä lisää kierrettä kehiin.
Kaikki mitä yhteiskunnassa on pielessä lähtee työnantajista ja heidän vaatimuksistaan työntekijöille jotka sattuu olemaan vanhempia ja muiden lapsia ja heillä on läheisiä.
Riistämällä työntekijää varastat hänet perheeltä ja ystäviltä.
Halvalla usein.
Kun henkilö on täysin kulutettu, niin hänestä jää jäljelle vain kuoret. Ne kuoretko niitä lapsia kasvattaa ja opettaa asioita?
Elämässä on tietty määrä tunteja päivässä ja jos työntekijää riepotellaan työpaikalla ylitöissä ja vieläpä ilman ylityölisiä, niin miten se työntekijä voi antaa kenellekään muulle yhtään mitään? Ainoat asiat on ne unet mitkä hän saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin työelämä on täyttä hevonpskaa. Miksi vaivautua?
Niin. Menköön joku muu että saat tukirahat. Eikös niin?
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorista ei ole töihin kun eivät osaa käyttäytyä tai edes tehdä mitään. Vanhemmat ovat kasvattaneet lapsensa kelaloisiksi eli sellaiseksi mitä ovat itsekin. Ei ihme että tässä maassa kaikki menee päin hlvettiä. Työnteko ei enää arvosteta kun on opittu että oleskeluyhteiskunta mahdollistaa ikiaikaisen loisimisen.
Työnantajat on pedanneet tämän ihan itse pitämällä liian pientä väkeä töisä työpaikoilla ja venyttämällä työpäivien tunteja reilusti yli 7.5h.
Kuka siinä sitten enää kasvattaa lapsia illalla kun ei hädintuskin kerkeä päivällistä laittaa klo 21 illalla. Hyvä jos joku on käynyt kaupassa edes. Tämä on ihan realismia siitä mitä käy kun pidetään ihmisiä liian pitkään töissä ja ei palkata tarpeeksi työväkeä. Vanhemmat väsyy.
Nyt halutaan väsyttää jo pienet lapset ihan heti elämän alkuvaiheissa... Sairas maailma ja missä ammattiliitot on?
Työmaat on ihan laittomia suurilta osin. Harmaata aluetta on paljon ja näissä työskentelee juuri äsken lapsuuttaan viettäneitä ihmisiä.
Ihmisiä! Halavalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin työelämä on täyttä hevonpskaa. Miksi vaivautua?
Niin. Menköön joku muu että saat tukirahat. Eikös niin?
Menköön ne jotka kannattaa työntekoa. Näyttämään esimerkkiä tekemään töitä reilusti pienemmällä palkalla mihin on tottuneet ja ottamaan työn mikä ei heidän koulutukselleen sovi. Kyllä.
Ennenvanhaan oli Kisälli - Oppipoika systeemi ja Patruunat olivat tyytyväisiä. Nykyajan pörssiPatruunoille ei riitä mikään.
Kuljen lähijunalla töihin, ja harmittelen penkeillä lojuvia nuoria, jotka pitää likaisia kenkiä penkillä. Näillä nuorilla on muutenkin likaiset tukat ja resuiset vaatteet. Sitten kuitenkin on aina se yksi nuori, joka on siististi pukeutunut ja pitää muille asemalla ovea auki. Silloin ajattelen, että toivoa vielä on.
Likaisuuden miellän siis johtuvan kotioloista. Lapsen vaatteita ei pestä eikä häntä opeteta peseytymään. Käytöstapoja kuten junamatkustamisen sääntöjä ei opeteta. Elämänhallinta on hukassa.
Nythän todellisuus näyttää kasvonsa ja kertoo että työpaikka voi hyvinkin olla ja nähtävästi pitääkin olla hyvin joustava. Se on muuttunut entistä joustavammaksi nollatuntisopimusten tultua työmaailmaan.
Nollatuntia molempiin puoliin. Kun ei enää tehdä työsopimuksiakaan, niin se on nyt tätä. Asioista pitää jatkuvasti sopia ja riidellä, kun se ei näy kirjallisena paperilla! Mää vähän yritin varotella tästä, mut eii. Eii. Ei kuunneltu eii.
Vierailija kirjoitti:
Kuljen lähijunalla töihin, ja harmittelen penkeillä lojuvia nuoria, jotka pitää likaisia kenkiä penkillä. Näillä nuorilla on muutenkin likaiset tukat ja resuiset vaatteet. Sitten kuitenkin on aina se yksi nuori, joka on siististi pukeutunut ja pitää muille asemalla ovea auki. Silloin ajattelen, että toivoa vielä on.
Likaisuuden miellän siis johtuvan kotioloista. Lapsen vaatteita ei pestä eikä häntä opeteta peseytymään. Käytöstapoja kuten junamatkustamisen sääntöjä ei opeteta. Elämänhallinta on hukassa.
Tämä on juuri tämä!
Meidän lapsilla on eriparisia sukkia. Nytkin otin salaa kahvitauon joka on lallinen työpaikalla, muttta kun ei muka kerkeä. Kerkeää sen tauon pitämän kun vain pitää sen.
Niin ei kotona kerkeä tekemään ja opastamamaan lapsia mitenkään kun työpäivät on niin pitkät. Tulen vasta klo 20 kotiin. Kukaan ei ole syönyt mitään. Ei ole ruokaa ja kaupassakaan ei ole käyty. Kaikki on levällään. Mies heräilee ja lähtee vuorotyöhön.
Ei työelämä anna mitään järjestystä tai mahdollisuutta edes pitää laillisia taukoja enää. Toisekseen viikonloput mene ihan lepoon. Ei jaksa yhtään käydä linnanmäessä tai missään lasten kanssa. Pelaavat vain sisällä pelejään. Jaahas kahvitunti loppui. Olin minuutin yli tauolla.
Vierailija kirjoitti:
Kuljen lähijunalla töihin, ja harmittelen penkeillä lojuvia nuoria, jotka pitää likaisia kenkiä penkillä. Näillä nuorilla on muutenkin likaiset tukat ja resuiset vaatteet. Sitten kuitenkin on aina se yksi nuori, joka on siististi pukeutunut ja pitää muille asemalla ovea auki. Silloin ajattelen, että toivoa vielä on.
Likaisuuden miellän siis johtuvan kotioloista. Lapsen vaatteita ei pestä eikä häntä opeteta peseytymään. Käytöstapoja kuten junamatkustamisen sääntöjä ei opeteta. Elämänhallinta on hukassa.
Pitäiskö olla paremmat palkat vanhemmilla että heillä olisi varaa ostaa pesukone tai korjata vanha jos hajoaa heti. Vaatteitakin olisi kiva ostaa lapsille tai antaa käyttörahaa. Aika heikko ostovoima on kyllä. On ihme että edes jotkut lapsia nykyään tekee edes. On niin surkeat palkat olleet ja raskaana oleva nainen on kauhistus työelämässä.
Mä olin jo ekaluokasta lähtien myöhässä lähes joka aamu.