Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden on hyvin vaikea kuvitella itsensä vanhuksena
28.03.2026 |
Enkä minäkään ole nuori; yli viisikymppinen ja sairas. Silti vanhuuden ajatus - eläminen vanhuksena - on niin vieras, että ihan tosissani olen ajatellut omatoimieutanasiaa ennen seitsemääkymmentä - jos nyt vuodet sinne saakka edes kantaisivat, tuskin. Kyse ei ole yksistään muistisairauden/raihnaisuuden/avuntarpeen kammosta, tai siitä, että maamme vanhushoito on syvältä suolesta jos edes sieltä. Kyse on totaalisesta haluttomuudesta kokea vanhuutta. Jo keski-ikä on ollut outoa, ja olen elänyt kuin jonkun toisen elämää painajaisessa, johon aivoni ja mieleni eivät sopeudu. Ei sen puoleen, en minä nuoruudessanikaan viihtynyt. Lapsuuskin siinä ja siinä. Tässä nyt kuitenkin olen, raihnaisena keski-ikäisenä, ja tämä olkoon se viimeinen kauhukammio minun kohdallani.
Kommentit (25)
Olen 52 ja kyllä peilistä ei enää mikään nuori tyttö katsele. Viimeisen vuoden aikana tapahtunut vanheneminen osoittaa että suunta on alaspäin eli vanhuutta kohden. Vaihdevuodet ja stressi aiheuttaneet kyllä kulahtamista erittäin äkkiä. Kropassa myös. Pitää vain tunnustaa tosiasiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki alakuloisuudesta ja masentuneisuudesta käsrivät, kannattaa lopettaa tissuttelu, vaikka se vaikealta tuntuisikin. Alkoholi ei ole ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa saisi kuolla 70-vuotiaana viimeistään.
Samat sanat!
Joo tai siis en halua ajatella, koska se tulee olemaan jotain aivan kauheaa. Mun tuurillani siis koska olen ihan varmasti perinyt äidiltäni vanhuuteeni/terveyteeni vaikuttavat geenit.
Toisaalta ei tässä edes tarvitsisi kuvitella olevansa keski-ikäinen kun sitä on, mutta en jotenkin osaa sisäistää sitäkään vaan pidän nykyisin aivan automaattisesti itseäni 15-20 vuotta nuorempana mitä todellisuudessa olen.
Ja sekö estää terveet elämäntavat?