Mitä sanoa parille sukulaiselle, jotka aina ihmettelevät ja paheksuvat vilkkaan lapseni käytöstä
Kyseessä pari 5-6-ymppistä rouvaa, jotka aina sukujuhlissa alkavat ääneen ihmetellä 7-vuotiaan poikani käytöstä. Pojalla on diagnosoitu ADHD ja autismikirjon piirteet, jotka vaikuttavat hänen käytökseensä, mutta tätä (lapsen terveys tietoja) en noille omasta mielestäni huonokäytöksisille rouville halua tuoda tietoon, kertokoon lapsi itse aikuisena, jos haluaa. En kuitenkaan jaksaisi kuulla tuota ihmettelyä ja turhia neuvoja enää, miten ne saisi loppumaan?
Kommentit (97)
Sanot, että huomisesta alkaen alat kasvattaa lastasi ja pahoittelet ettet ole tähän mennessä ymmärtänyt lepsuilusi aiheuttamaa vahinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ADHD näkyy ilman että kertookaan. Outoa hävetä diagnoosia, teet karhunpalveluksen lapsellesi häpeämällä häntä, vaikka kaikki kuitenkin näkevät, mikä meininki.
Ei kyse ole häpeästä. Jos nuo moukat tietäisivät, että kyseessä on ADHD ja mitä siihen liittyy, eivät puhuisi noin ilkeästi lapsesta. Ei ole minun tehtäväni jakaa lapsen terveystietoja ihmisille, joita hän tulee mahdollisesti tapaamaan vielä aikuisena, koska ei hän välttämättä silloin haluaisi kenelle tahansa asiasta kertoa, ja sitten äiti olisikin jo kertonut.
He voivat tietää vain jos kerrot heille. Jos et kerro, he jäävät ihmettelemään ja kommentoivat jatkossakin. Ellet sitten uskaltaudu sanomaan, ettet halua kuunnella kun lastasi arvoatellaan.
Opetat lapsesi käyttäytymään,ei riehuminen sovi juhliin
Vierailija kirjoitti:
Joka viides kouluikäinen lapsi on ADHD-diagnosoitu. Siitä huolimatta moni ei ota diagnoosia vakavasti vaan ajattelee, että lapsen käytöstä voisi muuttaa kasvatuksen keinoin.
ADHD- luokitus ei ole kaiken kattava ratkaisu lapsen huonolle käytöksellä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, mä olen semmoinen täti, joka ei sano yhtään mitään toisten lapsista, mutta en kyllä jaksa yhtään olla samassa tilassa minkään mölyapinan kanssa. Käyttäytykööt tai olkoot tulematta ihmisten ilmoille. Ihmiset haluavat olla normaalien kanssa eikä tuommoisen joka varastaa koko shown.
Miksei näitä ollut mun nuoruudessa??
Toki niitä oli ennenkin, mutta koivuniemen herra taltutti ne nopeasti.
Ehkä osin. Mutta ei kai niitä missään kyläreissuilla piiskattu? Kyllä kai sana tehosi ihmisten ilmoilla?
No riippuu siitä onko sinun lapsesi se, joka ryntää avaamaan toisen synttärilahjat ja tunkee sormensa hääkakkuun, vai onko lapsesi lähinnä levoton tuolilla pyörijä.
Käytöstapoja ja toisten huomiointia oppii neuroepätyypillinenkin. Olen monta sellaista nähnyt ihan omassa elämässäni ja omassa perheessänikin on adhd-autisti, joka osaa kyläillessä käyttäytyä. Ennen tosin sai koko kylä kasvattaa eikä äiti rynnännyt heti puolustamaan Mikko-Maikkia, joka rohmusi koko karkkikipon.
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä onko sinun lapsesi se, joka ryntää avaamaan toisen synttärilahjat ja tunkee sormensa hääkakkuun, vai onko lapsesi lähinnä levoton tuolilla pyörijä.
Käytöstapoja ja toisten huomiointia oppii neuroepätyypillinenkin. Olen monta sellaista nähnyt ihan omassa elämässäni ja omassa perheessänikin on adhd-autisti, joka osaa kyläillessä käyttäytyä. Ennen tosin sai koko kylä kasvattaa eikä äiti rynnännyt heti puolustamaan Mikko-Maikkia, joka rohmusi koko karkkikipon.
Ennen jos lapsi käyttäytyi huonosti niin syytettiin lasta ja vaadittiin että lasta pitää rangaista.
Nykyään jos aikuinen rankaisee huonokäytöksistä lasta niin syytetään aikuista siitä että hän kohtelee lasta julmasti.
Eihän se mitään huonoa käytöstä ja moukkamaisuutta ole, jos joku kommentoi lapsesi huonoa moukkamaista käytöstä :D
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös 7v lapsi, jolla Adhd + autismi ja olen kyllä saattanut kertoa pojan adhd:sta jos ollaan jossain kylässä ja lapsi käyttäytyy huonosti/riehuu.. harvemmin sitä hyvin käyttäydytään. Koska silloin muut ymmärtää paremmin lapsen käytöstä eikä niin paljon ihmettele tai mieti että onpahan huonosti kasvatettu lapsi / miksi ei ole opetettu että miten käyttäydytään.
Eli muiden pitää vaan ymmärtää ? Jos lapsi riehuu, lähdetään pois eikä pilata muiden yhdessä oloa. Siinä menee pieleen kun sallitaan kaikki
Sanot että Nicolla on Klutzbergerin syndrooma eikä hän mahda itselleen mitään. Lääkityksellä olette saaneet sentään pakonomaisen itsetyydytyksen hallintaan. Ovat sukulaiset sen jälkeen tyytyväisiä kun on vain vähän vilkas...
"Eli muiden pitää vaan ymmärtää ? Jos lapsi riehuu, lähdetään pois eikä pilata muiden yhdessä oloa. Siinä menee pieleen kun sallitaan kaikki "
Aina ei ole sellainen tilanne että voisi lähteä pois. Kaikkea toimintaa ei pysty perumaan tai jos pystyy niin perumisen hinta voi olla täysin kohtuuton.
Vierailija kirjoitti:
"Eli muiden pitää vaan ymmärtää ? Jos lapsi riehuu, lähdetään pois eikä pilata muiden yhdessä oloa. Siinä menee pieleen kun sallitaan kaikki "
Aina ei ole sellainen tilanne että voisi lähteä pois. Kaikkea toimintaa ei pysty perumaan tai jos pystyy niin perumisen hinta voi olla täysin kohtuuton.
No sukujuhlat eivät missään nimessä ole niitä, joissa kaikkien olisi välttämätöntä olla lapsineen läsnä. Voihan sitä vierailla erikseen pienemmällä porukalla mm. onnittelemassa päivänsankareita jos yksi adhd-pää ei osaa käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eli muiden pitää vaan ymmärtää ? Jos lapsi riehuu, lähdetään pois eikä pilata muiden yhdessä oloa. Siinä menee pieleen kun sallitaan kaikki "
Aina ei ole sellainen tilanne että voisi lähteä pois. Kaikkea toimintaa ei pysty perumaan tai jos pystyy niin perumisen hinta voi olla täysin kohtuuton.
No sukujuhlat eivät missään nimessä ole niitä, joissa kaikkien olisi välttämätöntä olla lapsineen läsnä. Voihan sitä vierailla erikseen pienemmällä porukalla mm. onnittelemassa päivänsankareita jos yksi adhd-pää ei osaa käyttäytyä.
No jos on tultu sukujuhliin vaikka 300 kilometrin päästä ja 5 minuuttia paikalle saapumisen jälkeen lapsi aloittaa riehumisen, niin aika harva on siinä tilanteessa valmis pakkaamaan kimpsut ja lähtemään takaisin kotiin.
Jos lapseni ei kelpaa juhlavieraaksi, en tule itsekään.
Myönnän, et itse toisinaan häpeän lapseni käytöstä.
Ja eri keinoin koetan välttää hankalia tilanteita. Pienempänä lapsi jäi hoitajan kanssa kotiin, kun muu perhe lähti sukujuhliin. Mut ei kouluikäisen kanssa niin voi oikein toimia; hän kuuluu sukuun kuten muutkin.
Mut olemme tehneet esim niin, et itse olen lapsen kanssa juhlissa vain hyvin lyhyen aikaa ja sitten poistumme; muu perhe jää jatkamaan juhlia (olen sopinut asian etukäteen juhlien järjestäjän kanssa, ja muille asia ei kuulu).
Aivan lähipiirissämme on ihminen, joka ei ollenkaan kyennyt ymmärtämään, miksi nuorin lapsemme 'ei osaa käyttäytyä'. Hänelle selitin, että nuorimmalta lapseltamme puuttuvat kuvainnollisesti ikään kuin jalat. Jaloistaan amputoidulle on turha sanoa, että lähdepä nyt vaan kävelemään tai juoksemaan. Hän voi saada proteesit, joiden avulla hän voi alkaa harjoitella ensin vaikkapa seisomista, mutta harjoittelu ottaa aikansa. Ei toimi ehkä kaikilla, mutta meillä tämä lähipiirin ihminen tuntui lopulta ymmärtävän tuon kielikuvan avulla.
Aivokemia sanelee nepsyn käytöksen.
Vai täyttyi se tämäkin keskustelu sitten idioottien jankkaamisesta