Nuoremmilla sukupolvilla on parempi empatiakyky

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei ole joutunut pettymään, kokemaan mielipahaa niin piloille hemmotellun lapsen on hyvin haastavaa pärjätä ja ratkaista ongelmia.

Pettymyksiä täytyy oppia käsittelemään, se on totta. Mutta vanhempi joka tarkoituksella aiheuttaa lapselle mielipahaa, on mielisairas sadisti.

Kieltämättä nuoret suhtautuvat empaattisemmin ainakin henkisen puolen asioihin ja haluavat ymmärtää niitä.

Mielestäni nuorilla ei ole yhtään parempi empatiakyky. Päinvastoin he ovat itsekeskeisempiä. Se että "antaa armoa itselleen" eli toisin sanoen ei tehdä mitään jos ei huvita, ei kerro empatiasta vaan narsismista joka taas on empatian pahin vihollinen. Nuorilla ei myöskään ole mitään kiinnostusta hyväntekeväisyyteen tai ylipäänsä mihinkään mistä ei makseta hirmuista palkkaa. Kaukana on ne ajat kun lääkärit meni vapaaehtoisesti esim pultsareita auttamaan ja loivat lakeja joilla puolustettiin heikompiosaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä nuoret suhtautuvat empaattisemmin ainakin henkisen puolen asioihin ja haluavat ymmärtää niitä.

Omissa tunteissa vellominen ei ole sama asia kuin empatia. 

Nuorilla ei ole erityisen voimakasta empatian halua, ellei kohde jotenkin trendaa ja nosta omaa statusta.

Näin se vain menee. 

Jatkan vielä: isää kävin katsomassa, hänen kotona. Kysyin, et niinkö tämä taas menee, etten minäKIN (X-sukupolvelaisena) joudun kokemaan ne samat sodan kauhut ja pelot, niinkuin sinä, nuorena?. .... Isä vastasi siihen - niin kait sitten.

....

Ukraina menestyi, ja sanoin isälle - hyvinhän ne painelee tuolla Idässä. Isä naurahti - niinhän ne tekee.

Vierailija kirjoitti:

Suomi oli rauhallisempi aikaisempien sukupolvien aikana. Nyt viimeisten 15 vuoden aikana kaaos on vain lisääntynyt, kun nuoriso haistattelee toisilleen ja heitä vanhemmille ihmisille. Vapaa kasvatus on tuottanut pahaa hedelmää. Pisa-tutkimuksen huonontuminen näkyy selvemmin ja selvemmin.

Kun minä katson tämän päivän aikuisia, niin aika vähän näen kunnioitettavaa. Ja olen itsekin siis jo 53-vuotias. Miksi nuorison pitäisi kunnioittaa aikuisvauvoja?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nuorilla ei ole yhtään parempi empatiakyky. Päinvastoin he ovat itsekeskeisempiä. Se että "antaa armoa itselleen" eli toisin sanoen ei tehdä mitään jos ei huvita, ei kerro empatiasta vaan narsismista joka taas on empatian pahin vihollinen. Nuorilla ei myöskään ole mitään kiinnostusta hyväntekeväisyyteen tai ylipäänsä mihinkään mistä ei makseta hirmuista palkkaa. Kaukana on ne ajat kun lääkärit meni vapaaehtoisesti esim pultsareita auttamaan ja loivat lakeja joilla puolustettiin heikompiosaisia.

Ne eivät kyllä silloinkaan olleet nuoria, koska nuoret ovat harvoin lääkäreitä ja päättäjiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä nuoret suhtautuvat empaattisemmin ainakin henkisen puolen asioihin ja haluavat ymmärtää niitä.

Omissa tunteissa vellominen ei ole sama asia kuin empatia. 

Nuorilla ei ole erityisen voimakasta empatian halua, ellei kohde jotenkin trendaa ja nosta omaa statusta.

Näin se vain menee. 

Erilainen kokemus minulla. Nuoremman väen kanssa pystyy jakamaan asioita, haluamme kuunnella toisiamme ja olla tukena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nuorilla ei ole yhtään parempi empatiakyky. Päinvastoin he ovat itsekeskeisempiä. Se että "antaa armoa itselleen" eli toisin sanoen ei tehdä mitään jos ei huvita, ei kerro empatiasta vaan narsismista joka taas on empatian pahin vihollinen. Nuorilla ei myöskään ole mitään kiinnostusta hyväntekeväisyyteen tai ylipäänsä mihinkään mistä ei makseta hirmuista palkkaa. Kaukana on ne ajat kun lääkärit meni vapaaehtoisesti esim pultsareita auttamaan ja loivat lakeja joilla puolustettiin heikompiosaisia.

Ne eivät kyllä silloinkaan olleet nuoria, koska nuoret ovat harvoin lääkäreitä ja päättäjiä. 

Esim Marraskuun liikkeen lääkärit oli alle kolmekymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nuorilla ei ole yhtään parempi empatiakyky. Päinvastoin he ovat itsekeskeisempiä. Se että "antaa armoa itselleen" eli toisin sanoen ei tehdä mitään jos ei huvita, ei kerro empatiasta vaan narsismista joka taas on empatian pahin vihollinen. Nuorilla ei myöskään ole mitään kiinnostusta hyväntekeväisyyteen tai ylipäänsä mihinkään mistä ei makseta hirmuista palkkaa. Kaukana on ne ajat kun lääkärit meni vapaaehtoisesti esim pultsareita auttamaan ja loivat lakeja joilla puolustettiin heikompiosaisia.

Ne eivät kyllä silloinkaan olleet nuoria, koska nuoret ovat harvoin lääkäreitä ja päättäjiä. 

Esim Marraskuun liikkeen lääkärit oli alle kolmekymppisiä.

Eli aikuisia.

Empatian ja hyvesignaloinnin väliin ei voi laittaa yhtäläisyysmerkkiä.

Empatia ei ole myöskään sama asia kuin käyttötavat. Joku törkyturpa voi olla empaattisempi kuin hienosti sanansa asetteleva.