epävakaa persoonallisuushäiriö

Vierailija kirjoitti:

Mulla on toi diagnoosi. Neuroottisia oireita ja ahdistusta. Olen eristäytynyt ulkomaailmasta melkein kokonaan. Mielialat heittelee, ja tuntuu ettei ole "minua". Tuntuu turhalta. Mieliala saattaa tosiaan vaihtua vaikka jostain tv-ohjelmasta mikä vaikuttaa jotenkin tunteisiin tai muistuttaa jostain. Saatan olla aika dramaattinen, mutta sillon musta oikeasti tuntuu niin pahalta tai pahemmalta kuin yleensä ulospäin näytän.

Just toi että minua ei ole olemassa. Kehoni on vieras, ajatukseni on jonkun toisen. Nimeni on vieras, peilikuva on vieras.

Keskittymiskyky vaihtelee ihan kauheasti. Ei tarvitse olla edes mitään ulkopuolista tai laukaisevaa tekijää. Yhtäkkiä vaan kadotat päästäsi sen koko rakennelman mitä työstät ja alat sekoilla. Ihmiset uusilla työpaikoilla ihmettelee, miten välillä homma toimii rasvattu ja välillä olen ihan kujalla. Ärsytän ihmisiä tietämättä, miten.

Nuorena menin ihan suunniltani, jos tutut ihmiset käyttäytyi jotenkin yllättävästi. Välien katkeaminen poikaystävän kanssa tuotti ihan hysterian. Onnistuin roikkumaan yhdessä tyypissä ties kuinka kauan. Vaikken edes välittänyt ko.tyypistä.

Menen minä nykyäänkin helposti ihan suunniltani, mutta olen vetäytynyt läheisistä kontakteista. Lapsia ei onneksi ehtinyt tulla. Yritän peitellä tunnemyrskyjäni, mutta olen sitten muuten epämääräinen ja sekava.

Joskus mietin, että olisiko monta minua. Olen yrittänyt jutella muiden minujen kanssa, mutta ei minua taida olla kuin tämä yksi. Yleensähän monipersoonaiset kuitenkin tietää toisten persoonien olemassaolosta.

Ei ole diagnoosia, mutta pari kertaa olen päätynyt psykiatrin pakeille väsymys-ja keskittymisoireiden vuoksi. Ekalla kerralla minusta yritettiin tehdä masentunutta. Tokalla kerralla ei tullut mitään diagnoosia, vaikka jotain autismikirjon piirteitä löydettiin (niitä voi olla kellä vaan). Psyka sanoi, että mulla on hyvä intuitio, mistä yllätyin. Olen aina luullut, että minulla nimenomaan ei ole sitä. 

Epävakaat ihmiset ovat sekopäisiä. Elämästä heidän kanssaan tulee liian vaikeaa. Elämä ei perustu pysyvyyteen vaan sekoilun ja ilkeilyyn. Ei tule mitään. Juokse karkuun kun vielä voit. Pilaat elämäsi epävakaan kumppanina.

Vierailija kirjoitti:

Keskittymiskyky vaihtelee ihan kauheasti. Ei tarvitse olla edes mitään ulkopuolista tai laukaisevaa tekijää. Yhtäkkiä vaan kadotat päästäsi sen koko rakennelman mitä työstät ja alat sekoilla. Ihmiset uusilla työpaikoilla ihmettelee, miten välillä homma toimii rasvattu ja välillä olen ihan kujalla. Ärsytän ihmisiä tietämättä, miten.

Nuorena menin ihan suunniltani, jos tutut ihmiset käyttäytyi jotenkin yllättävästi. Välien katkeaminen poikaystävän kanssa tuotti ihan hysterian. Onnistuin roikkumaan yhdessä tyypissä ties kuinka kauan. Vaikken edes välittänyt ko.tyypistä.

Menen minä nykyäänkin helposti ihan suunniltani, mutta olen vetäytynyt läheisistä kontakteista. Lapsia ei onneksi ehtinyt tulla. Yritän peitellä tunnemyrskyjäni, mutta olen sitten muuten epämääräinen ja sekava.

Joskus mietin, että olisiko monta minua. Olen yrittänyt jutella muiden minujen kanssa, mutta ei minua taida olla kuin tämä yksi. Yleensähän monipersoonaiset kuitenkin tietää toisten persoonien olemassaolosta.

Ei ole diagnoosia, mutta pari kertaa olen päätynyt psykiatrin pakeille väsymys-ja keskittymisoireiden vuoksi. Ekalla kerralla minusta yritettiin tehdä masentunutta. Tokalla kerralla ei tullut mitään diagnoosia, vaikka jotain autismikirjon piirteitä löydettiin (niitä voi olla kellä vaan). Psyka sanoi, että mulla on hyvä intuitio, mistä yllätyin. Olen aina luullut, että minulla nimenomaan ei ole sitä. 

Et kuulosta epävakaalta. Tunnemyrskyjä voi kokea kuka tahansa. Jos handlaat ne ilman kummempia draamoja sinulla on aivan terveet keinot käsitellä tunteita. On ihan normaalia ettei pidä muutoksista ja säikkyy tuntematonta. Ei se ole häiriö.