Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidit, aloitko rakastaa lastasi heti syntymän jälkeen?
22.02.2026 |
Tai jo raskausaikana, vai tuliko tunne vasta myöhemmin? Kuinka kovasti olit toivonut raskautta/lasta etukäteen? Entä miten voimakaita rakkaudentunteita olet tuntenut muissa läheisissä suhteissa, esim. parisuhteissa tai perheenjäseniä kohtaan? Kiinnostaisi tietää, onko lasta kohtaan tunnetun rakkauden voimakkuudella ja äitiyden halun voimakkuudella, tai yleisellä tunteiden voimakkuudella yhteys.
Kommentit (21)
En. Puoliso rakasteli. Minusta olisi ollut outoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastin siitä hetkestä lähtien, kun tiesin olevani raskaana.
Itkin onnesta kun hän oli syntynyt, ja sitä on jatkunut nyt 30 vuotta
Muistan lukeneeni tutkimuksen, jonka mukaan vaikea synnytys ja erityisesti vauvasta synnytyksen jälkeen eroon joutuminen hidastaa äidinrakkauden tunteiden kehittymistä. Itselläni tämä pitää paikkaansa, lapsia siis useampia.
Kiinnostava kysymys.
"Rakastin" potentiaalisia lapsia jo nuorena, kun tiesin heitä haluavani :) Siis se ajatus äitiydestä oli vahva aina, eli olin rakastanut sitä ajatusta niin kauan kuin muistan.
Vasta n. 30-vuotiaana kuitenkin sain ensimmäisen, koska ei löytynyt aiemmin miestä ja hetki kesti raskautua. Omaa lapsuudenperhettäni olen myös rakastanut paljon aina, ja miestäkin. Eiköhän se ole niin, et jos kykenee rakkauteen, niin sitten kokee sitä eri ihmisiä kohtaan helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, meni useampi viikko. Tämä on ihan yleistä, vaikka siitä ei puhuta. Kiintymyssuhde tulee kyllä👍
Rakastin häntä eniten maailmassa jo raskaana ollessani ja olisin ollut valmis kuolemaan hänen vuokseen synnytyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta sen jälkeen kun muutti omilleen.
En esikoisen kohdalla. Vauva tuntui alkuun vieraalta ja oma äidin rooli vieraalta. Pää oli pökkyrässä ja olo epätodellinen. Hoidin vauvaa toki lämmöllä, mutta rakkaus tuli hiljalleen. Nuorempia rakastin heti, kun he syntyivät. Eivät he enää mullistaneet minua kuten esikoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa olisi jossei rakastaisi omaa lastaan syntymän jälkeen, se on niin tunnevaltainen tapahtuma. Itsellä on 2 lasta ja rakastin heitä heti syntymän jälkeen ja aina
Tämä on itseasiassa aikamoinen tabu maailmassa.
Mielestäni millään aloittajan tekemällä mahdollisella korrelaatiolla ei ole mitään tekemistä syy-seuraus-suhteen kanssa. Äidinrakkauden syntyminen on todella yksilökohtaista jokaisella naisella. Lisäksi olisi hyvä erottaa mitä sillä tarkoitetaan.
Minulla on kolme lasta. Kahta ensimmäistä kohtaan olen kokenut jo heti raskauden alettua lähes eläimellistä suojelun tarvetta, mutta kummankin kohdalla varsinainen tunne, rakkaus, vauvaan syntyi vasta pikkuhiljaa viikkojen aikana hänen syntymän jälkeen. Eli vaikka olin valmis kuolemaan heidän puolestaan jo raskausaikana, en voi sanoa tunteneeni rakkaudentunteita vasta kun jonkin ajan kuluttua heidän syntymästään. Kyse oli enemmän äärimmäisen vahvasta biologisesta vietistä, suojella omaa vauvaa kaikin mahdollisin tavoin. Nuorimman kohdalla oli samanlainen suojeluntarve, mutta rakkaus syntyi jo parin päivän sisällä hänen syntymästään. Hänen kohdallaan koin ns. rakastumisen tunteen, mitä kahden vanhemman kohdalla en kokenut, vaan rakkaus tunteena tuli kuvioon hitaasti mutta varmasti.
Kaikki lapset olivat tekemällä tehty. Ja kaikkia heitä rakastan eniten tässä maailmassa. Tasapuolisesti.
Ja selvyyden vuoksi todettakoon, että minulla oli erittäin läheinen suhde oman äitini kanssa. Ja luojan kiitos hän kertoi minulle, ettei se hollywood -tarina rakastumisesta vauvaan syntymän hetkellä ole mikään fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin vahingossa raskaaksi 21-vuotiaana emmekä kumppanin kanssa halunneet pitää lasta. Tein abortin, enkä hetkeäkään harkinnut, että pitäisin lapsen. Silti se rakkauden määrä oli aivan mieletön. Niin puhdas voimakas viaton rakkaus ehti ihan niiden alkuviikkojen aikana puhjeta.
Ja minulla on tosi vaikeat traumat lapsuusperheestä eli rakkaus oli vielä tuohon aikaan hyvin vieras käsite minulle, vasta 30+ aloin oppia rakkaudesta jotakin.
Se rakkaus ja suojelemisen halu tai oikeastaan tarve syntyi sinä hetkenä, kun tiesin olevani raskaana. Lapsen syntymä on elämäni onnellisin hetki ja se rakkaus ,mitä tunsin/tunnen lasta kohtaa oli ja on aivan valtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 4 lasta. Rakastan vain yhtä. Toisia siedän ja hoidan. Näin se nyt vaan on.
Sellainen punertava katkarapu kääröissä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 4 lasta. Rakastan vain yhtä. Toisia siedän ja hoidan. Näin se nyt vaan on.
Olisi mielenkiintoista kuulla tästä enemmän, sillä se on minulle hyvin vieras asia. Miten omaa lasta pystyy olemaan rakastamatta? Itse rakastan kaikkia lapsiani äärettömästi, vaikka yhden kanssa olen eniten samalla aaltopituudella ja yksi on minulle hieman outo lintu. Ja välillä en edes pidä heistä, mutta rakastan silti, halusin tai en.
Aluksi vain vitutti joka hetki koko vauva. Synnytys oli raskas, silloinen parisuhde oli raskas. Vähitellen aloin rakastaa. Nyt lapsi on 8-vuotias ja jo vuosia olen hänelle sanonut monta kertaa päivässä että hän on maailman rakkain aarre.
Vieläkin tekee mieli suihkuttaa Raidia kun lapsi tulee lähelle, mutta ehkä tämä tästä joskus helpottaa.
Mielestäni aivan ensin tulisi määritellä mitä rakkaudella tarkoitetaan. Tunnetta, suojeluntarvetta, vai mitä?
Alue: Aihe vapaa
Halusin äidiksi, kun vauva syntyi se oli siinä, suurin rakkauteni. Ehkä rakastin jo häntä kun oli vielä vatsassa. Olen hyvin tunteellinen ihminen, välitän myös sisaruksistani tosi paljon.