Vanhemmat, millaisia aikuisia haluatte lapsistanne kasvattaa?

Sellaisia pärjääviä ihmisiä, jotka osaavat huolehtia itsestään elämässä. Ihan tavallisia ihmisiä, jotka löytävät oman tapansa pärjätä elämässä ja toivottavasti myös oman tapansa nauttia elämästä. Olkoon se oma tapa sitten mitä tahansa. Jo nyt noista nuorista näkee, että heidän oma polkunsa on ihan erilainen kuin itse olisn ajatellut, mutta antaa olla kun ovat itse asiaa pohtineet. Toinen jo asuu omillaan ja lupaavalta näyttää, että osaa huolehtia itsestään ja raha-asioistaan järkevästi. Osaa sopivasti yhdistää velvollisuudet, hauskanpidon ja liikunnallisen elämän. 

Sellaisen, joka ei ole enää riippuvainen kummastakaan vanhemmasta, kun on täysi ikäinen. Ettei esim äiti aina passaa joka asiassa, esim ruoan haussa. Sellainen on jo häpeällistä. Sitä voi odottaa lapselta, vammaisestakin, muttei aikuiselta vammaiselta ! Jos ei ole täysin halvaantunut.........siis jos niitä olisi mulla.......mutta muuten ! 

Voisitko vielä avata mitä tarkoitat "tavallisuudella"?  Tarkoittaako se esim. korkeakoulututkintoa?  Monessa maassa korkeakoulututkintoon täytyy vanhempien säästää pitkä, pitkä aika jo lapsen lapsuudesta alkaen.  Niin ja mitä tarkoitat "erilaisella polulla"?  Siitäkin olisi mukava kuulla lisää, että miten se poikkeaa omasta lapsuudestasi/nuoruudestasi.  Kiitos vastauksestasi.

Minulla on kolme poikaa, jotka kaikki ovat erilaisia persoonia ja olleet sitä pienestä saakka. Joukossa on introverttia ja ekstroverttia, urheilullista ja taiteellista. En usko, että minun tai mieheni kasvatus heidän persooniaan muokkaa. Enemmän merkitystä on mallioppimisella, eikä vain meiltä vaan myös sisaruksilta ja kavereilta.

Olen pyrkinyt siihen, että lapset näkisivät työnteon olevan mielekästä muutenkin kuin rahan puolesta, sisäisen motivaation olevan ulkoista tärkeämpää, katkeruuden olevan täysin turhaa ja elämän kauniin turhuuden olevan tärkeää.

Jostakin luin, että lopulta lapsi valitsee joka tapauksessa itse ammattinsa ja arvonsa, joten kasvattaja voi panostaa vain siihen, pysyykö hän väleissä aikuisen lapsensa kanssa. Eli tärkeintä on olla reilu ihminen lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia pärjääviä ihmisiä, jotka osaavat huolehtia itsestään elämässä. Ihan tavallisia ihmisiä, jotka löytävät oman tapansa pärjätä elämässä ja toivottavasti myös oman tapansa nauttia elämästä. Olkoon se oma tapa sitten mitä tahansa. Jo nyt noista nuorista näkee, että heidän oma polkunsa on ihan erilainen kuin itse olisn ajatellut, mutta antaa olla kun ovat itse asiaa pohtineet. Toinen jo asuu omillaan ja lupaavalta näyttää, että osaa huolehtia itsestään ja raha-asioistaan järkevästi. Osaa sopivasti yhdistää velvollisuudet, hauskanpidon ja liikunnallisen elämän. 

Tämä meilläkin. Nuorinkin nyt jo 24v

Kouluttautuneita, työssäkäyviä, perhekeskeisiä, toiset huomioivia ja ihania kaikki 4! 

Eipä me olla kuin esimerkillä kasvatettu siihen mikä on oikein tai väärin, miten selvitään omilla rahoilla ja mikä on perheen merkitys. Jokainen valinnut tiensä itse ja ne vanhemmat olemme hyvin tyytyväisiä, ei valittamista

Toivoisin että hän eläisi elämän jossa on iloa, eikä joutuisi kokemaan liian raskaita asioita, vaikka huumeriippuvuutta. 

Muut asiat hän saa päättää itse, ja universumi. Elämä vie hänet sinne minne vie.

Toivoin lapsistani onnellisia, itsenäisiä, kriittisiä, optimistisia pärjääjiä ja - hups! - sellaisia he ovatkin nyt. 
Ihanaa, että tällaisessa tärkeässä olen onnistunut 😊

Ei lapset ole tyhjä taulu jotka voisi kasvattaa sellaiseksi kuin haluaa. Lapsella on omat kiinnostulsen kohteet kasvatti heitä tai ei. Parhaimmillaan kasvattaminen onkin lapsen tukemista löytämään itsensä. Harvoin huumeita käyttävä nuori oli hän kumpaa sukupuolta tahansa on löytänyt itsensä tai tietää itsekään kuka on.

Lapsen kuuluu kapinoida. He eivät elä maailmassa jossa me olemme eläneet. Lapsia ei voi kasvattaa siihen elämään ja maailmaan mitä me olemme eläneet. Heidän on kyettävä elämään omaa elämäänsä ja jos ja kun hr siihen kykenevät olen tyytyväinen myös siihen miten olen heidät kasvattanut.

Nykyään pojista kasvaa kansalliskonservatiivejä ja tytöistä taas punavihreitä. Sukupuolet eriytyvät yhä enemmän toisistaan, ja arvomaailmojen ollessa täysin erilaiset myös pariutuminen onnistuu yhä heikommin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään pojista kasvaa kansalliskonservatiivejä ja tytöistä taas punavihreitä. Sukupuolet eriytyvät yhä enemmän toisistaan, ja arvomaailmojen ollessa täysin erilaiset myös pariutuminen onnistuu yhä heikommin.

Niin onko se pariutuminen edes tarpeellista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään pojista kasvaa kansalliskonservatiivejä ja tytöistä taas punavihreitä. Sukupuolet eriytyvät yhä enemmän toisistaan, ja arvomaailmojen ollessa täysin erilaiset myös pariutuminen onnistuu yhä heikommin.

Niin onko se pariutuminen edes tarpeellista?

Riippuu halutaanko Suomeen lisää valkoisia vauvoja. Kansalliskonservatiivit niitä yleensä toivovat mutta punavihreät eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään pojista kasvaa kansalliskonservatiivejä ja tytöistä taas punavihreitä. Sukupuolet eriytyvät yhä enemmän toisistaan, ja arvomaailmojen ollessa täysin erilaiset myös pariutuminen onnistuu yhä heikommin.

Niin onko se pariutuminen edes tarpeellista?

Riippuu halutaanko Suomeen lisää valkoisia vauvoja. Kansalliskonservatiivit niitä yleensä toivovat mutta punavihreät eivät.

Siihen mä en pysty vaikuttamaan haluaako seuraava sukupolvi mikään värisiä vauvoja, enkä edes halua vaikuttaa. Heidän on löydettävä oma elämänsä siinä ajassa jota elävät. Eikä vauvojen hankkimiseen edes nykypäivänä tarvita parisuhdetta... ja ihan hyvä niin.