Siellä olis sitten aamulla töihin lähtiessä

Muistelen talvea 1987, jolloin tuollaista oli viikon verran. Selvisimme hengissä, kouluja ei suljettu eikä vanhuksia jäätynyt koteihinsa.

Minä menen pyörällä. Tarpeeksi vaan päälle.

Hyvä pointti tuo fillari. 

Kävin 1.nä jouluna katsomassa äitiä hoitokodissa fillarilla, mittari näytti -26 - sai alamäkeekin polkea :( Ikävä tunne, kun tuntui, et keuhkot ei enää riitä. Sinnittelin ylämäen ylös, kotiin päästyä huohotin kuin mikä. Päätin, et oli viimeinen kerta (niinkuin sitten oli). ... Fillari ulkotallissa ja kaikki rasvat ja vaseliinit kohmeessa, pyörä seisoi sen vierailun 2 tuntia ulkona.

Kylmä ei kyllä ollut. 

Pakastin.

Vierailija kirjoitti:

Muistelen talvea 1987, jolloin tuollaista oli viikon verran. Selvisimme hengissä, kouluja ei suljettu eikä vanhuksia jäätynyt koteihinsa.

Muistan ton talven! ratikkakuski huusi kesken matkaa Mannerheimintiellä: Nyt Tämä iglu jää tähän. Saatte kävellä loppumatkan.

Onneksi olin melkein perillä.

Jään kyllä etätöihin alkuviikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Muistelen talvea 1987, jolloin tuollaista oli viikon verran. Selvisimme hengissä, kouluja ei suljettu eikä vanhuksia jäätynyt koteihinsa.

Vuonna 87 ihmisillä taisi olla vielä uskoa tulevaan

Vierailija kirjoitti:

Muistelen talvea 1987, jolloin tuollaista oli viikon verran. Selvisimme hengissä, kouluja ei suljettu eikä vanhuksia jäätynyt koteihinsa.

Mä muistan myös! Semmoinen hämärä muistikuva on, että kylmyyttä oli pidempään kuin viikko. Siis noita -30c pakkasia ihan eteläisessäkin Suomessa. 

#3 jatkaa:

Kävin päivällä kävelylenkillä, luuhasin juna-asemalla vähän aikaa. Järkyttävän kylmä. Muistelin nuoruutta: faijan mukana olin töissä, oli kovempiakin pakkasia eikä vilustanut.

Kotiin tultua tajusin: Ikää mulla nyt 60, silloin olin 10, isä 40 - ikä on tehnyt tehtävänsä..... :(

.....

Huvitti joskus, kun pitkänmatkan bussia odotin (kotipaikkakunnalta omaan kotiin lähtö). Siihen tuli kanssamatkustaja, vanhempi mies. Kiroii, et kaikenlaisia ilmoja sitä pitää olla :) .... 

Nyt, vanhempana, ei naurata enää yhtään.

(mulla pieni annos sydänlääkitystä, tuntuu, et sormet jäätyy heti, kun ulos menee = verenkierto heikentynyt lääkkeen + iän myötä).

t. m60

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen talvea 1987, jolloin tuollaista oli viikon verran. Selvisimme hengissä, kouluja ei suljettu eikä vanhuksia jäätynyt koteihinsa.

 

Mä muistan myös! Semmoinen hämärä muistikuva on, että kylmyyttä oli pidempään kuin viikko. Siis noita -30c pakkasia ihan eteläisessäkin Suomessa. 

Totta oli yli 30 pakkasta noin viikon lukiossa katselimme ikkunasta kun autot ei lähtenyt käyntiin ollenkaan. 

Olen kipeänä, niin täytyy vaan ilmottaa etten tule töihin

Autokyyti ja Nadja. Mustat hiukset js valkoinen ruma pullea toppatakki. Mies kiertää pelkääjänpaikalle. Nainen haki töihin. Töihin. Pariskunta. 

Joskus kasarin lopulla yläastelaisena ajoin kesät talvet pyörällä, ja jossain vaiheessa jotakin oli 3-vaihteisen Torpedon takanavassa hajonnut kun meni talvipakkasellakin niin kuumaksi että kun heitti siihen lunta niin kuului vaan: "TSsssss..." kun suhahti höyryksi samantien xD

Vierailija kirjoitti:

Muistelen talvea 1987, jolloin tuollaista oli viikon verran. Selvisimme hengissä, kouluja ei suljettu eikä vanhuksia jäätynyt koteihinsa.

Olin tuolloin 15v ja päristelin pitkin kylää menemään pappatunturilla 

Kerrospukeutuminen ja päähän lämpimin ja isoin pipo (sellainen, joka suojaa helposti korvatkin). Sitten kaulahuivi peitämään kasvoja niin, että vain silmät näkyy. Käsiin ensin sormikkaat ja sitten siihen päälle lapaset. Kun tulee kuuma, voi poistaa toiset. Pitkä talvitakki, jos sellaisen omistaa. lämpimät sukat jalkaan ja kengät kunnolla kiinni ettei kylmä osu nilkkoihin. Sitten vain ripeätahtista kävelyä. Noilla pärjää.