Onko Niuvanniemi surullisin ja ahdistavin mahdollinen paikka?
En ole yliherkkis mutta tosi karua. On jo valmiiksi hankalaa, jos on stigmatisoiva mielisairaus ja sitten menee tappamaan jonkun. Voisiko kuka tahansa joissakin oloissa seota noin vai onko pakko olla psyykessä jotain lapsuudesta saakka hajalla, että psyykensairaus aiheuttaa väkivaltaa? Ja miten tuollaisessa paikassa pystyy työskentelemään vai onko kaikki ihan rauhallisia kun on vahva lääkitys?
Kommentit (6)
Ei. Niuva on oikea riemun pesä. Hullujen Hoplop.
Sellaisiahan vaarallisia rikollisia potilaita hoitavat suljetut mielisairaalat yleensä ovat.
Niuvanniemen rakennukset ovat jylhiä. Sisätilat aika vanhan oloiset Pihaa on paljon ja järvi maisema on kaunis. L akkautettu Nikkilän mielisairaala on aikalailla samanlainen. Olin kuukauden Niuvassa miesten suljetulla osastolla siivoojana. Potilaat oli hyvin tönkkönä ja lääkitettynä. Saatoin joskus juoda kahvinkin heidän kanssa yhteisesä tilassa siivoamisen ohessa. Pari vähän pelkäsin. Huone oli aika kaukana mutkan takana karkuun sieltä ei niin vain olisi päässyt. Ikkunoita pesin ja yksi vuode potilas lauloi koko ajan minulle. Erikoisin työ paikka kyllä tuo minulle on ollut On kyllä väärin että kaikista laitos paikoista on vähennetty. Täällä lähinnä Keuruun Juurikka ja Jyväskylän Kangasvuori. Tarvetta noille paikoille kyllä olisi paljon.
Ei läheskään kaikki mielenterveysalan työntekijät pysty vankimielisairaalassa työskentelemään. Kuitenkin sekin onlaitos, jonka tarkoitus on parantaa ihmisiä. Ei se nyt läpensä surullista ym.voi olla, vaikka monia sinne joutuvia kyllä se surukin seuraa tekojen ja niitten karman muodossa.
Niuvassakin taitaa olla lähinnä yksi osasto, jossa on ne kaikkein vaarallisimmat tapaukset. Jotka on niitä, joilta voi sielläkin odottaa mitä tahansa tempausta. Muut osastot ei kai niin kovin paljon eroa "normaalista" mielisairaalaolosta, jonne tosiaan tullaan, että saataisiin parhaat mahdollisuudet parantua.
Kuka tahansa "voi varmasti seota" kun olosuhteet on oikeat, ja elämässä tulee vastaan asioita, joita ei pitäisi tulla kenellekään, jos yhteiskunta olisi oikealla tavalla tasapainoinen. Mutta kyllähän lapsuus ja kasvatus, kasvuolot yleensä vaikuttaa paljonkin siihen, miten paljon mahdollista käsitellä elämässä vastaantulevia vaikeitakin asioita. Sikäli "äkisti" sairastuneita lienee hyvin vähäinen määrä.
Toki olot työntekijöillekin on tuollaisissa oloissa tehtävä sellaisiksi, että tapauksia voi ennakoida mahdollisimman paljon. Siksi erilaiset potilaat täytyy laitokseen tullessa arvioida ja luokitella tarkkaan, johon liittyy paljon myös kanssapotilaitten ja henkilökunnankin turvallisuuteen.
Kuitenkin psyyken on oltava normaalia vahvempi noissa oloissa, sillä tilanteita tulee, joissa potilaita on pakko rauhoitella myöskin fyysisesti, kun tilanteessa ei muukaan auta. Ei esim.Niuva ole ensimmäinen paikka, jonne pääsee opiskelijat "kylmiltään" harjoittelemaan. Mutta sellainen tämä yhteiskuntamme edeleen on, että se varjoistaan vielä tuottaa erilaisia ihmiskohtaloita. Täydellisessä maailmassa emme todellakaan vielä elä !!!