Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään rintasyövästä selvinnyttä?
12.01.2026 |
2 viikkoa sitten sain diagnoosin ja odotan leikkaukseen pääsyä . Osapoisto tulee ja ennuste hyvä. Elämä silti muuttunut painajaiseksi. Se pahin pelko on tapahtunut ja tunne etten enää koskaan voi elää normaalia arkea vailla jatkuvaa pelkoa ja murhetta. Jos tää tällaista on loppuikä niin helpompaa olis kuolla. En voi tavata ketään kun tunnen katkeruutta siitä että miksi muut saavat elää vailla tällaisia ongelmia.
Kommentit (35)
Täällä selviäjä.
Rintasyöpä vei noin vuoden elämästäni rankkoine hoitoineen, ja sitten vielä viisi vuotta lääkitystä ennen kuin sain terveen paperit. Elämä sen jälkeen on palannut aivan normaaliksi, toki syvemmän elämänkokemuksen kera.
Paljon tsemppiä sinulle. Selviät tästä kyllä. Paska vuosi on edessä, mutta sitten taas elämä voi alkaa hymyillä. Prognoosisi on hyvä, ja nykyään rintasyöpää osataan hoitaa tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leikkaus, pala pois tissistä, muutama viikko saikkua ja elämä jatkuu samalla tavalla kuin aiemmin
Kunpa olisikin noin helppoa. Tuohon päälle rankkaa kemoterapiaa ja sädehoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Keskity siihen ajatukseen, että vaikka sairastuit, sairaus hoidetaan pois ja sitten se on ohi. Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta vakuutan, että palaat kyllä normaaliin arkeen. Mun syövästä on yhdeksän vuotta ja melkein yhtä kauan olen taas ollut aivan entiselläni. Ja mun sukulainen eli diagnoosin ja leikkauksen jälkeen normaalia arkea yli 50 vuotta ja kuoli 94-vuotiaana vanhuuteen.
Älä nyt saatana vähättele siellä. Rintasyöpään kuolee kuitenkin Suomessa joka vuosi 900 naista. Tuttu kahden pienen lapsen äiti kuoli siihen 40-vuotiaana.
Omalta siskoltani poistettiin molemmat rinnat viime kesänä, eikä hänkään voi vielä sanoa että on selvinnyt.
Syöpään on aina syytä suhtautua vakavasti.
Kälyni selvisi rintasyövästä mutta sairastui silmämelanoomaan ja osteopeniaan, jolle hormonilääkitys altistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity siihen ajatukseen, että vaikka sairastuit, sairaus hoidetaan pois ja sitten se on ohi. Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta vakuutan, että palaat kyllä normaaliin arkeen. Mun syövästä on yhdeksän vuotta ja melkein yhtä kauan olen taas ollut aivan entiselläni. Ja mun sukulainen eli diagnoosin ja leikkauksen jälkeen normaalia arkea yli 50 vuotta ja kuoli 94-vuotiaana vanhuuteen.
Älä nyt saatana vähättele siellä. Rintasyöpään kuolee kuitenkin Suomessa joka vuosi 900 naista. Tuttu kahden pienen lapsen äiti kuoli siihen 40-vuotiaana.
Omalta siskoltani poistettiin molemmat rinnat viime kesänä, eikä hänkään voi vielä sanoa että on selvinnyt.
Syöpään on aina syytä suhtautua vakavasti.
Nuorempien rintasyövät ovat aggressiivisempia, eikä nuorten oireita oteta aluksi edes vakavasti ja ennen kaikkea he eivät pääse seulonnan kautta hoitoon. Iäkkäämmät selviytyvät usein rintasyövästä paremmin, koska ne eivät ole niin aggresiivisia tauteja. Minäkin tunnen kaksi alle 45-vuotiaana rintasyöpään kuollutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity siihen ajatukseen, että vaikka sairastuit, sairaus hoidetaan pois ja sitten se on ohi. Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta vakuutan, että palaat kyllä normaaliin arkeen. Mun syövästä on yhdeksän vuotta ja melkein yhtä kauan olen taas ollut aivan entiselläni. Ja mun sukulainen eli diagnoosin ja leikkauksen jälkeen normaalia arkea yli 50 vuotta ja kuoli 94-vuotiaana vanhuuteen.
Älä nyt saatana vähättele siellä. Rintasyöpään kuolee kuitenkin Suomessa joka vuosi 900 naista. Tuttu kahden pienen lapsen äiti kuoli siihen 40-vuotiaana.
Omalta siskoltani poistettiin molemmat rinnat viime kesänä, eikä hänkään voi vielä sanoa että on selvinnyt.
Syöpään on aina syytä suhtautua vakavasti.
Taidat olla niitä mammoja joiden takia kukaan ei halua tulla kahvitauolle kahvihuoneeseen. Kaikki on pskaa ja me kaikki kuallaan ihan just heti.
33 vuotta sitten osapoisto ja säteet, uusi 3:n vuoden kulutta ja poistettiin koko rinta. Nyt olen terve yksirintainen 77-vuotias! Tsemppiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahanilmanlinnut sitten valtasivat tämänkin ketjun, jossa juuri sairastunut kaipaa rohkaisua. Kivoja ihmisiä olette.
Ihan eri suhtautuminen asiaan itsellä. Rinat poistettu kokonaan, ja sitä nyt yhdessä miehen kanssa mietitään, jaksanko vielä uutta rintaa ja leikkausta. Haluaisin nyt sitten kun kesäkin tulossa ja tyttären häät, edes voida pukeutua kuten nainen..
Mutta pahin kauhistus on itselle, että lähes koko seksin himo ja upeat kovat orgasmit kadonneet lähes kokonaan. Kovasti seksiä ja miestäni rakastaneena, se on vaikea paikka kyllä.
Onko näin muillakin? Eli seksiä ei oikein nyt haluta, kun se orgasmi on tosi vaikeeta ja jos saakin, mutta se on laimea.
Olen ajatellut nyt , että ennemmin jätän sen hirveän estolääkkeen pois, ja haluan estrogeenin takaisin, jotta voin olla taas kukoistava nainen.
Onko kellään samanlaisia tunteita, vai olenko ainoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenollut nyt 16 v ns terve rintasyövän jälkeen. Oli hormoni pos.
Silloin sai itse valita osa vai koko poiston. Valitsin koko, sillä pelkäsin uusiutumista liikaa ja pienirintaisena osapoisto olisi ollut järjetön mielestäni.
Korjausleikkaus tehtiin pari vuoden päästä rinnan poistosta. Vatsamakkarasta tehtiin uusi rinta.
Tsemppiä ap, suurin osa meistä paranee ja moni elää tosi pitkään, vaikka syöpä ei kokonaan paranisi.😍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkaus, pala pois tissistä, muutama viikko saikkua ja elämä jatkuu samalla tavalla kuin aiemmin
Kunpa olisikin noin helppoa. Tuohon päälle rankkaa kemoterapiaa ja sädehoitoa.
Ei välttämättä. Mulla ei ollut kemoa eika sädehoitoa, vain 5 v antiestrogeenipillereitä. Jokainen tapaus on omanlaisensa. Sulla kuvaamasi ja mulla eriainen. Nyt 16 ollut terveenä. T.hoitsu evp
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kälyni selvisi rintasyövästä mutta sairastui silmämelanoomaan ja osteopeniaan, jolle hormonilääkitys altistaa.
Osteopeniaan saa tiputuksena muutaman kerran lääkkeen, ainakin ennen sai, jos ei sille ole vasta-aiheita. Näin kävi ainakin omalla kohdallani ja nyt luuntiheys on todella hyvä. T.hoitsu evp.
Vierailija kirjoitti:
Ihan eri suhtautuminen asiaan itsellä. Rinat poistettu kokonaan, ja sitä nyt yhdessä miehen kanssa mietitään, jaksanko vielä uutta rintaa ja leikkausta. Haluaisin nyt sitten kun kesäkin tulossa ja tyttären häät, edes voida pukeutua kuten nainen..
Mutta pahin kauhistus on itselle, että lähes koko seksin himo ja upeat kovat orgasmit kadonneet lähes kokonaan. Kovasti seksiä ja miestäni rakastaneena, se on vaikea paikka kyllä.
Onko näin muillakin? Eli seksiä ei oikein nyt haluta, kun se orgasmi on tosi vaikeeta ja jos saakin, mutta se on laimea.
Olen ajatellut nyt , että ennemmin jätän sen hirveän estolääkkeen pois, ja haluan estrogeenin takaisin, jotta voin olla taas kukoistava nainen.
Onko kellään samanlaisia tunteita, vai olenko ainoa?
Estrogeenin tappajalääkkeet ovat tärkeitä hengissä pysymisen kannalta. Olisi todella typerää jättää ne pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On totta, että se elämä ei muutu enää yhtä huolettomaksi. Sille ei vain voi mitään, mutta siihen tottuu. Aivot tarvitsevat aikaa prosessoida isoja muutoksia.
Minusta kuulostaa, että tarvitset nyt jonkun jolle puhua ja pyörit ympyrää omissa ajatuksissasi. Ja siis tarvitset keskustelua ammattilaisen kanssa tai vertaistukea. Ota sairaslomaa, jos työssä oleminen tuntuu liian raskaalta.
Minulla todettiin rintasyöpä 32-vuotiaana. Molemmat rinnat poistettu, sytostaatit koettu... Tästä on nyt 13 vuotta ja ihan kivasti menee.
Äidillä oli rintasyöpä 63 vuotiaana, täyttää kohta 86 vuotta