Lue keskustelun säännöt.
Voi miksi mulla on niin huono itseluottamus miehen lapsuudenperheen suhteen?
17.01.2026 |
Ei olla tekemisissä kuin pakon edessä, jossain suvun juhlissa monen vuoden välein. Mieskään ei siis ole tekemisissä heidän kanssaan. Syynä se, että he eivät hyväksy minua. Mieheni siis valitsi minut. En pyytänyt valitsemaan vaan katkoi välit itse.
Mutta välillä heidän paikkakunnalla käydessä törmätään jossain kaupassa sattumalta näihin "sisaruksiin" eli isäpuolen lapsiin. Ja alkavat jutella. Ja minä murenen siihen paikkaan, tunnen olevani ihan kamala, kuten heidän mielessään olenkin. He ovat parempaa väkeä, mielestään, monella tapaa. Viimeinen kerta kun kävivät meillä, haukkuivat kaiken. Myös mieheni ulkonäön. Myöhemmin uhkasivat minua väkivallalla, jne.
MITEN pääsen tästä eroon? Kun en näe heitä, he ovat minulle ilmaa. Olen mieheni valittu, meillä menee hyvin, olemme onnellisia. En koe lainkaan olevani heitä huonompi, kuten en tietenkään olekaan. En koskaan edes ole käyttäytynyt niin törkeästi ketään kohtaan, kuin he käyttäytyivät minua kohtaan.
Mutta kun nähdään, kaikki tämä murenee. Apua?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että sukupuoli vaikuttaa millään tavalla. Myös naisen lapsuudenperhe voi olla vaikea.
Jos uhkaavat väkivallalla niin eivät ole parempaa väkeä.
Parempaa väkeä? Eivät kertomasi mukaan osaa edes alkeellisia käytöstapoja. Älä nyt ainakaan kotiisi moisia juntteja enää päästä.
Kirjoitinkin että omasta mielestään parempaa väkeä. Ja eivät onneksi tule enää meille koska eivät tiedä missä asumme. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette romaneja?
En keksi yhtäkään syytä sille, miksi kävisin kaupassa lapsuuskotini lähellä, jossa voisin tavata sukulaisia sattumalta. (suku on ihan mukavaa, käydään kylässä, mutta kauppoja on täällä omankin kodin vieressä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehen isäpuolen lapset edes sukua?
Vierailija kirjoitti:
Olette romaneja?
En keksi yhtäkään syytä sille, miksi kävisin kaupassa lapsuuskotini lähellä, jossa voisin tavata sukulaisia sattumalta. (suku on ihan mukavaa, käydään kylässä, mutta kauppoja on täällä omankin kodin vieressä).
No ei olla romaneja. Ja kun asutaan maalla, on joskus tarve mennä kaupunkiin, koska kaikkea ei pienestä kyläkaupasta saa. Samassa ostoskeskuksessa on tullut heitä nähtyä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko miehen isäpuolen lapset edes sukua?
Eivät tietenkään ole. Mutta ovat he lapsuudenperhettä. Ap
Ethä sinä heille velkaa ole. Vai oletko? Miksi myönnyt näkemään itsesi roskana heihin nähden, onko niin sama ajatusmaailma kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ethä sinä heille velkaa ole. Vai oletko? Miksi myönnyt näkemään itsesi roskana heihin nähden
No tätähän minä juuri itsessäni ihmettelen tässä. Ap
"Myöhemmin uhkasivat minua väkivallalla."
Nyt on aika sakeaa settiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain psykopaatti pystyy torjumaan kaikki tunteet. On ihan kohtuutonta vaatia itseltään sitä, että kaikki on koko ajan ihanaa, upeeta ja mahtavaa. Tunteet pitää tuntea. Siksi niitä ei pidä torjua vaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, nyt sattuu.
.