Mielenterveys alkaa olla äärirajoilla. Miten sinä selviät?

Psykoosiherkkänä olen alkanut välttää ihmisten kohtaamista. Ymmärrän ihmisiä aivan väärin ja kun mulle sanotaan päin naamaa, että "mee hoitoon" ni mä meen ihan romuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät elämäntavat auttavat. Aikaisin illalla nukkumaan, terveellinen ja säännöllinen ruoka, kevyttä liikuntaa, alkoholi pois. Tuota pitää jaksaa jatkaa pitkään, niin elämäntapojen voima alkaa näkymään. Ei se viikossa ehdi vaikuttaa niin, että sen huomaisi.

 

Kuinka kauan vielä? Minulla alkoi kuudes vuosi.

Ei se mielen sairauksia paranna. Mutta ap puhui henkisestä paineesta ja työkuormasta. Niihin elämäntavoilla voi vaikuttaa.

Up

Eipä sitä selviäkään. Jos en ole töissä, makaam sohvalla tai sängyllä kun ei muutakaan jaksa.

 Meditoin, teen hengitysharjoituksia ja vietän aikaa luonnossa. Yritän myös ottaa asenteen, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin ainakin pitkällä tähtäimellä.

Aku Ankan lukeminen rentouttaa.

Alkoholin jättäminen kokonaan kannattaa ehdottomasti, jos kärsii vähänkään ahdistuksesta. Ulkoilu on myös erittäin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Treenaa, liiku, syö terveellisesti ja hyvin. Muuta se paine jokskuu hyväks sitä kautta.

Ei ole aikaa enää töiden lisäksi treenata ja liikkua eikä varaa eikä aikaa syödä mitenkään erityisen hyvin, normaalia ruokaa vain jonka saa suht nopeasti tehtyä. Tuo esittämäsi ratkaisu toimii jos on hyvissä voimissa ja työpäivä vain se 8h eikä lapsia.

Minä en jaksanut, ja olen vaipunut alkoholismiin. Olin pitkään suorittaja kunnes uuvuin. Minua kenties paheksutaan koska olen heittänyt kansainvälisen työkokemuksen ja hyvän koulutuksen hukkaan enkä hypikään oravanpyörän mukaan, mutta mitä sitten. Itselle tätä elämää eletään, useat tämän unohtaa täällä Suomessa varsinkin.

Synnyttämällä pari lasta.Tuovat iloa elämään

Vierailija kirjoitti:

Se töissäkäynti antaa voimaa. Työaikana ei voi vatvoa niitä omia asioitaan, saa rauhoittua. Muutenkin säännöllisillä elämäntavoilla pärjää paremmin. Tiedän mistä kirjoitan, olen ollut melkoisessa suossa muiden ihmisten "ansiosta." Toisaalta tuosta suosta sai voimaa pistää omia rajoja rajustikin, ja lähteä etsimään ulospääsyä tilanteista. Päätin selvitä, ja selvisin. Oma apu paras apu on vanha sananlasku ja pätee kyllä monestikin.

Ei tässä elämässä enää oikein mikään auta kun kerran on havahtunut pohtimaan kaiken järjettömyyttä ja elämän rajallisuutta. Mikä järki siellä oravanpyörässäkin juosta tekemässä duunia josta ei itse edes pidä, vain että voisi jatkaa tämän turhan elämän rahoittamista.