Mitä voi tehdä, kun läheinen on vainoharhainen?

Kuulostaa kyllä alkavalta muistisairaudelta. Omalla vanhemmalla syytökset ja tarinat olivat todella lennokkaita. Huoli-ilmoitukset ja soitot olivat täysin turhia. Tilanne lähti etenemään vasta kun peloissaan ja harhoissaan pakeni asunnostaan ja löydettiin ulkoa harhailemasta. Onneksi oli kesäaika. Muistipolilin testien ja diagnoosin jälkeen tuli myös kotihoito kuvioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidät häneen yhteyttä että voit vielä tarpeen tullen hyötyä hänestä jotenkin?

Mitä tarkoitat? Todella ilkeää vihjailua. Minä en ole ikinä halunnut hyötyä kenestäkään, pois lukien tietysti lapsuusvuosista. Ihminen saa olla huolissaan läheisestä, joka ei erota todellisuutta harhakuvitelmasta. Tämä ei ole kiellettyä, eikä toista ihmistä saa hylätä, vaikka hän sairastuisi. Väitän, että sinun oma maailmasi on sitä, että yritetään hyötyä ihmisistä, jopa niistä lähimmästä. Onneksi suurin osa suomalaisista ei ole hyötyjiä, jotka ajattelevat, mitä vielä voi saada irti.

-ap

Anteeksi. Kysyin koska itseeni on yhteydessä henkilö kuka haluaa sitten hyötyä minusta. On myös kieltänyt minun kokemuksiani mitä hän on tehnyt. Välittämäsi että hyväksikäyttäisin ihmisiä, meni väärin. Pikemmin suojelen itseäni ja olen eristäytynyt ihmisistä. huonojen kokemusten takia. 

Alkavalta muistisairaudelta kuulostaa, oma äitini oireili Alzheimerin keskivaiheilla noilla harhoilla, onneksi lääkitys auttoi. Pitäisi saada hänet muistitesteihin.

Vierailija kirjoitti:

Alkavalta muistisairaudelta kuulostaa, oma äitini oireili Alzheimerin keskivaiheilla noilla harhoilla, onneksi lääkitys auttoi. Pitäisi saada hänet muistitesteihin.

Muistitestit paljastavat huonosti alkaneen muistisairauden. Lähinnä niillä pystytään seuraamaan keskivaikean muistisairauden etenemisen vaiheita. Aivojen kuvauksessa näkyy muutokset aivoissa, ja tämä vaatii Suomessa päästä neurologille. Vastoin tahtoa kuvauksia ei tehdä. Esimerkiksi Alzheimerin taudin muutokset aivoissa näkyvät selkeästi kuvissa. 

Meillä meni pitkään, että saatiin äiti suostumaan neurologisiin tutkimuksiin. Hän intti, että ei tarvitse sairaalaa, koska ei ole sairas. Hän oli hajamielinen, ajattelu ja puhe poukkoilivat, epäili ihmisiä. Hän saattoi pestä puhtaat pyykit uudestaan, koska ei uskonut, että ne olivat juuri tulleet pesusta. Hän kävi kaupassa jopa 2 kertaa päivässä ja. osti yleensä samat ostokset. Jos minä tai joku muu sanottiin, että ei tarvitse mennä kauppaan, koska sinä kävit jo, hän suuttui ja syytti valehtelijoiksi. 

Lopettaa sukulaisen vainoaminen ja huolikiusaaminen sekä hyväksyä se, että kun puu kaatuu luonnostaan, se ei ole koskaan kaunista ja siistiä. Vanhat ihmiset äärimmäisen harvoin menevät hautoihinsa täysjärkisinä ja mukavina. Ongelmakäytös alkaa omien havaintojeni mukaan n. 60v iässä ja sen jälkeen mennään lujaa kohti päin seinää tai huokailemalla hitaasti hautaan. Tätä täytyy vaan sietää ja suhtautua siihen empaattisesti, kuin vauvaam

Vierailija kirjoitti:

Ohjeissa sanotaan, että vie omainen lääkäriin. Tätä olen aina ihmetellyt, että miten vie? Miten sinne saa varattua ajan ja miten hänet saa sinne houkuteltua, jos ei itse ymmärrä olevansa sairas. Mielen sairauksissa on ihan yleistä sairaudemtunnottomuus.

Ainoa neuvo annetaan, on soittaa 112 ja ambulanssi hakemaan lääkärin arvioitavaksi. Mikäli nyt sitten suostuvat. 

tyypilstä myös kakaran käytöstä tuollainen muistuttaa, uhoaminen alkaa kun puututaan.

Kuulostaa samalta kuin mun läheinen. Vääristelee asioita mikä aiheuttaa muureja ja epäluuloisuutta ihmisten välille. On vakuuttava puheissaan. Ei olla tällä hetkellä tekemisissä. Vuosia ihmettelin, miksi tuttavansa käyttäytyivät mua kohtaan kuin olisin 100% ilmaa, vaikka en ole tehnyt heille mitään. Haukkui myös selän takana mitättömistä seikoista, vaikka olen auttanut häntä säännöllisesti. En tiedä, auttaako tuohon mikään. Senkin jälkeen kun hänelle on selkeästi osoitettu hänen olleen väärässä, niin hän vain jatkaa itsensä tai jonkun muun puolustelua, kuin olisi oikeassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa samalta kuin mun läheinen. Vääristelee asioita mikä aiheuttaa muureja ja epäluuloisuutta ihmisten välille. On vakuuttava puheissaan. Ei olla tällä hetkellä tekemisissä. Vuosia ihmettelin, miksi tuttavansa käyttäytyivät mua kohtaan kuin olisin 100% ilmaa, vaikka en ole tehnyt heille mitään. Haukkui myös selän takana mitättömistä seikoista, vaikka olen auttanut häntä säännöllisesti. En tiedä, auttaako tuohon mikään. Senkin jälkeen kun hänelle on selkeästi osoitettu hänen olleen väärässä, niin hän vain jatkaa itsensä tai jonkun muun puolustelua, kuin olisi oikeassa. 

Sama. Itkenyt nyt jouluna sukulaisille, kun me ei käydä. Käytiin aatonaattona 23.12. Se ei ole mitään, koska ei ollut joulu. Mulle sanoi eräs sukulainen, että täytyy pitää parempaa huolta tästä läheisestä. Olin niin hämmästynyt, etten tiennyt, mitä vastata. Pitää parempaa huolta, kun toinen satuilee, draamailee, keksii juttuja. Päin vastoin menee halu olla yhteyksissä. Kaikessa jotain negatiivista, hyvää ei näe missään asiassa. Hän oli jopa sanonut tälle sukulaiselle, että tuskin asun mieheni kanssa. Kysyin läheiselläni suoraan, miksi hän on mennyt sellaista sanomaan. Vastaus oli, että ethän sinä asu. Olin vielä enemmän hämmästynyt ja tiuskaisin, että kyllä asun edelleen, ollaan asuttu yli 20 vuotta saman katon alla eikä ole suunniteltu muuttoa erilleen. Hän väitti kuulleensa juorun, ettei asuta yhdessä. Kysyin, kuka sellaista puhuu, mutta ei pystynyt vastaamaan. Ei kukaan siis, eiköhän tuo lieve oman päänsä sisäistä kuvitelmaa. 

Näitä on vaikea tietää, mistä jutut tulee. Mä itse olen miettinyt, että siinä on ehkä jokin persoonallisuushäiriö. Muistisairaudessa olisi muitakin oireita, enkä ole huomannut muistissa vikaa. Laskunsa maksaa itse, tietää tarkasti, mikä päivä on yms.  

Mahtaisiko se auttaa, jos ei kiinnitä juttuihin yhtään mitään huomiota. Alkaa keskustella jostain ihan toisesta asiasta.

Olen ollut tuossa tilanteessa, josta joku kertoi. Että sukulainen on levitellyt juttuja, ettei toinen asu puolisonsa kanssa. Näin minullekin kävi. Olin kesämökillä viikon yksin, kun mies oli töissä, ja siitä oli vedetty johtopäätös, ettei asuta enää saman katon alla. Ei edes kysytty erosta, vaan suoraan vaan juoru levitykseen. 

Minun pojan on väitetty myös keskeyttäneen opintonsa. Hänellä oli pari viikkoa etä-opetusta, minkä perusteella tämä lähisukua oleva ihminen oli kertonut ympäriinsä, että eihän se poika enää opiskele ja oli väittänyt pojan saaneen potkut koulusta. Onpa fiksua käytöstä levitellä omasta perheestä ja suvusta ilkeitä juoruja. 

Toisesta sukulaisista hän kertoi meidän perheelle, että sillä on syöpä. Olin tietysti pahoillani ja soitin tiedustellakseni, kuinka hän voi ja voinko auttaa jotenkin. Syöpää ei ollut. Oli keliakia, joka on melko lailla eri asia kuin syöpä. Soitin lähisukulaiselleni, joka sanoi, että kyllä se syöpään viittaa, mutta ei halua vain kertoa. Silloin sanoin napakasti, että kuule, eiköhän lääkäri tiedä paremmin, onko syöpä vai keliakia. Hän vastasi, että lääkärit ei tiedä mitään, eikä ne potilaalle kerro, kun ei ole yhteiskunnalla varaa hoitaa.  Kuulemma diagnoosit salataan ihmisiltä, ettei ihmistä tarvitse hoitaa. Joskus ihan tosiaan tullut mieleen, onko hän enää järjissään. Kuka sairas ihminen levittelee juttua, että jollain on syöpä, vaikka lääkäri on diagnosointi keliakian?