Oletteko hyviä antamaan anteeksi

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaajilleni en pysty ikinä anta.aan anteeksi.

Miehelleni annan anteeksi loukkaavat sanat ja mun vähättelyn.

Miksi? Miksi annat miehellesi anteeksi vähättelysi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi pahaa minulle tehnyttä auttaa? Ymmärrän jos esimerkiksi oikea hätätilanne mutta muuten: Niin makaa kuin petaa.

En minä auttaisi edes hätätilanteessa. Esittäisin tyhmää (kun minua sellaisena pidettiin), etten ymmärrä ja poistuisin paikalta. 

Kukaan ei ole tullut pyytämään palvelusta, joten en tiedä. Tuskin. 

Olen kyllä pohtinut, millaista (tunne)elämäni olisi, jos lakkaisin pitämästä vihaa. Eräällä kävelylenkillä ymmärsin olevani riipuvainen jatkuvasta menneiden vatvomisesta ja siitä uskomuksesta, että olen vihoineni oikeassa ja oikeutettu vihaani ja MINUA kohdeltiin väärin eli olen UHRI. Haluan päästää irti, mutta olen vieläkin vihainen, vaikka tiedän, että rakkaus tuntuu paremmalta kuin viha tai välinpitämättömyys. 

Jos on toiminut vahingossa väärin ja pyytää anteeksi niin olen. Mutta jos on tarkoituksella ollut ilkeä niin en. Olen miettinyt välillä, mien jotkut varsinkin vanhat ihmiset uskaltavat olla ilkeitä, koska aivan varmasti edessä on tilanteita, missä eivät pärjää ilman apua.

Olen. Olen miettinyt itsemurhaakin monet kerrat elämässäni. Asiat saavat uudet mittasuhteet.

En anna anteeksi eräälle Tiinalle joka iski mieheni kauan sitten, paljastan hänet tyttärelleni ennen kuolemaa ja kerron kaiken, se on tyttären paras kaveri. Semmoinen käärme koko nainen, laiha ruikku ja iso nenä.

Olen. Pitkään. Jos ihminen aidosti pyytää anteeksi ja muuttaa toimintaansa paremmaksi, niin hyvä. Mutta, jos toistuvasti toimii samoin anteeksi pyytämisen jälkeen, tulee minulla raja vastaan. Kun tämä raja ylitetään, ei tätä ihmistä enää ole minun maailmassani.