Olipa valaiseva käynti lapsen koulussa!

Minusta tuossa vaarantuu vaiiolovelvollisuus ja oppilaiden yksityisyys!



Tiesitkö, että oppitunnit ovat periaatteessa avoimia kaikille? Tietty hyviin tapoihin kuuluu kysyä lupa mennä tuntia seuraamaan, opettajakollegatkin kysyvät, mutta periaatteessa sitä ei voi kieltääkään.

ymmärrettävistä syistä, ettei ole ihme jos opettaja ei tunne tapauksia. Vaitiolovelvollisuutta valvotaan todella tiukasti, ja edes opettajanhuoneessa ei saisi periaatteessa keskustella kenestäkään nimillä, vaikka näin kyllä tapahtuukin. Ulkopuolisille ei tietenkään kerrota mitään. Ja jos opettaja on uusi talossa tai pätkätyöläinen, ei hän välttämättä ole selvillä luokkansa oppilaiden asioista.



Opetan ammattiopistossa, ja piti kyllä itse ottaa selvää, mistä paikasta saan selville oppilaiden mahdolliset HOJKSit tai muut erityisjutut, jotka pitää ottaa huomioon opettaessa.

Suomessa ei vaan ole tapana tehdä mitään ilmaiseksi.

Siis niiden, jotka auttavat koulussa. Nämä vanhemmat auttavat monessa muussakin asiassa koulussa.

Terveisin

lahjakkaiden hyvin käyttäytyvien lasten äiti

Elikkä tosiaan ihan tarkennuksena näille, jotaka ymmärsivät minun jotenkin selittelevän lapsen käyttäytymistä lahjakkuudella tms: Kuten jo aiemmin kirjoitin, nämä asiat ovat olleet olemassa jo pidemmän aikaa. Jos lapseni on lahjakas ja älykäs, niin on. Se ei ole selitys vaan toteamus. Jos lapsellani olisi todettu hahmotushäiriö, sanoisin niin. Mutta ei ole. Tosin tietoa hänen tilanteestaan saadaan varmasti pian lisää, ja tämän talven aikana juttu varmaan nytkähtää johonkin suuntaan, kunhan koulussa keretään.



Luokassa on muitakin kympin oppilaita, he käyttäytyvät normaalisti. Luokassa on myös hyvinkäyttäytyviä lapsia, jotka eivät osaa lukea suomea. Ja kaikkea siltä väliltä.



Lapseni on kiva poika, kotona on kaikki sinänsä hyvin (aikuisten työvuoroasia repii kyllä arkea), ja juuri siksi on niin turhauttavaa, kun tämä oikeasti viksu ja mukava muksu on koulussa niin ääliö.



Toivon, että poikani saa pitää lahjansa elämässä eteenpäin. haluan tukea häntä siinä ja haluan löytää erilaisia keinoja, isompia ja pienempia, auttaakseni häntä (ja tiedän koko luokan hyötyvän siitä myös). Olisi kamalaa, jos hänestä tulisi ihmisistä vieraantunut toisia vähättelevä nilkki, joka ehkä joskus herkkänä hetkenä onnistuneen ryöstön jälkeen kertoo kavereille, että "pienenä mä luin aina kirjoja"



Hänestä ei tarvitse tulla neroa, mutta saisipa elää tasapainossa riitelemättä liikaa itsensä ja muiden kanssa.



Tänä iltana kotiin tullessani (aikaisemmin kuin eilen), sain pitkästä aikaa syliin pojan, joka käpertyi kainalooni ja asetti minun käteni päänsä päälle rapsutusasentoon. Siinä asennossa minä rapsutan hänen tukkaansa sieltä ja täältä, korvan takaa ja muista hyvistä paikoista. Välillä oli itkua ja murhetta, koska aika tiukkojakin sanoja tarvittiin, mutta enemmän oli verkkaista huokailua ja pikkuveljen touhuille nauramista.



Huomasin juttelevani ihan AA-tyylillä, ihan omasta päästä tosin... Muutos on pelottavaa, mutta tavoite onkin yksi päivä. Tänään toimin näin, tämä päivä on tällainen. Huomista ei tarvitse vielä miettiä, se tulee sieltä, huomiselle on oma päätös. Muutos pelottaa aikuisiakin, tottakai sen lapsellekin vaikeaa. Ei tarvitse heti huomisaamuna olla valmis ja täydellinen loppuelämää varten, koska jokainen päivä on uusi.



Sovittiin, että aloitetaan harjoittelu. Tarkistin, että se oikeasti sopii (ettei hän taas lupaa nopeasti, sitten äiti olisi hiljaa) hänelle. Sovittiin siis, että harjoitellaan huomisesta alkaen joululomaan saakka. Joka päivä on uusi harjoitus. Loman jälkeen katsotaan uudestaan.

Itse en tykkäisi ajatuksesta, että vanhemmat voisivat noin vain olla tunnilla. Onko pojalla jokin diagnoosi tai epäily aspergerille tai adhd:lle? Onko ehdotettu siirtoa eriityisluokalle tms?

Itse opettajana toivotan vanhemmat tervetulleiksi seuraamaan oppitunteja, joskin varsin harvoin vanhemmat käyttävät tätä oikeuttaan. Tämän syksyn aikana luokassa on ollut vasta kaksi vanhempaa, kolmannen kanssa katsastamme juuri parhaillaan sopivaa ajankohtaa vierailulle. Oppilaille en näistä visiiteistä tiedota etukäteen, ja yleensä vanhemman läsnäolo on rauhoittanut häsläreiden toimintaa. Vastaisuudessa oppilaat tietävät voivansa saada tunneille seurakseen vanhempansa...

Ap:n pojan osalta ongelmana saattaa todellakin olla turhautuminen liian helppoihin tehtäviin, eikä todellakaan syytä erityisluokalle siirtoon ole. Ilmeisesti pojalla on syntynyt kierre kerätä huomiota opettajalta kielteisellä kaavalla... Miten poika kotona yleensä käyttäytyy?

luin vasta nyt koko ketjun läpi.



Mieleeni tuli se tosiasia, että useampikin äiti täällä yllättyisi oman lapsensa käytöstä koulussa ja muualla, siis omien vanhempiensa näkökantaman ulottumattomissa.

Itse olen opettanut luokkia, joissa se häirikkö todellakin on ollut luokan parhaimpia oppilaita, eikä mikään ole tuntunut toimivan. Useimmiten oppilaalla kyllä onkin sitten ollut joku "syy" käytökselleen (ongelmia kotona, kavereiden kanssa tms.)



Ap, keskustele pojan kanssa koulupäivästä ja sen tapahtumista. Kysy pojalta itseltään miksi hän käyttäytyy kuvailemallasi tavalla, miltä hän kuvittelee toisista tuntuvan... Voisin kyllä kuvitella pojan todellakin tarvitsevan äitiään ja tämän huomiota. Varmasti tämä näkyy lopulta myös koulussa.

Jotkut jaksavat olla natisti paikallaan, toiset eivat. Todennakoisesti nama luokassa mekkaloivat fiksut tulevat parjaamaan elamassa loistavasti. Nama hiljaiset lahjakkaat jaavat todennakoisemmin huomiotta.

AP:n varmaan kannattaisi vieda lapsi psykiatrille, jotta esim. ADHD voidaan poissulkea. Ymmarran, etta on hankalaa yksin raahata lapsia harrastuksiin, joten ehka pitaisi teidan miettia tyokuvioita. Eihan teilla ole juuri perheen keskinaista aikaa ollenkaan. Lapsenne varmaan haluaisi enemman aikaa isan/aidin kanssa kaksin. Voisiko tama huomionhaku johtua siita?

Suomessa kaikki opetus on julkista. Eli lapsen luokkaan voi ymmärtääkseni mennä, jos siellä on oma lapsi opiskelemassa. Tietysti fiksua ilmoittaa opettajalle etukäteen, mutta kieltää siä ei opettaja ymmärtääkseni voi. Vai?

Hän on ihmisenä perushyväntuulinen lungi kaveri, hoitaa aika hyvin hommansa. Toimii usein välittäjänä veljen ja siskon riidoissa. Auttelee pienempiä kenkien laitossa ym. Rakastaa Harry Potteria ja Taru Sormusten Herrasta -tarinaa. Lukee ja piirtää sarjakuvia koko ajan.



Piirustukset ovat muuttuneet tänä syksynä. Jos hänen juonensa olivat aiemmin kekseliäitä ja oivaltavia "samaan aikaan toisaalla"-kiemuroita tarkasti piirretyllä jäljellä, on nykypäivän kuvissa lähinnä huolimattomasti väsyneellä kädellä sutaistuja karmeita taistelukohtauksia, joissa poikkeuksetta koulu on hyökkäyksen kohteena. Eijaksa enää värittää kuvia tai kirjoittaa dialogia.



Liimautuu helposti tietokoneelle. Olen havainnut hänessä jo aika pienestä sellaisen tosi voimakkaan syventymisen pelien maailmaan. Hän saattaa kertoaa laajasti ja yksityiskohtaisesti jonkin pelin tason läpiviemisestä luottaen siihen, että kuulijaa varmasti kiinnostaa. Rajoitamme siis pelaamista viikonloppuihn ja tuolloin tunti päivässä. Syksyn aikana poika ratkaisi ongelman siten, että lähti sallitun peliajan jälkeen kaverin luo - jatkamaan peliä siellä kaverin kanssa. Ihmetteli sitten kovasti, kun palasi myöhemmink kotiin silmät loimottaen, että mistähän äiti tiesi... Arki-iltojen kyläilut ovat nyt pannassa samasta syystä.



Tuntuu kuin kaveriporukka vain ajelehtisi kodista toiseen etsimässä jotain kivaa tekemistä. Mutta mihinkään eivät malta kuitenkaan ryhtyä. Olen sanonut aina, että meille voi aina tulla (meillä kun on aina joku kotona ja tykätään lasten kavereista) joksus vielä tämä kelpis, mutta kun kaveritkin huomasivat, että pelikielto on päällä, ei meidän kämppä enää kiinnostanutkaan.



Kaverit ovat sinänsä kivoja poikia, ja tunnettu on monia vuosia jo. Jotain selviä eroja tyyleissä alkaa kyllä jo nousta esille. Pari lasta saa pelata k18-pelejä, "kun ne kerran osaa vetää ne läpi", Yksi lapsi valvoo joka ilta puolille öin eikä epäröi määrätä äitiään hakemaan huoltikselta aamuksi colaa - ja äiti menee. Yksi on jäänyt muutaman kerran kiinni myymälävarkaudesta ja tuotu kotiin poliisin kanssa, tämä poika lähtee aamuisin kouluun ja palaa kotiin joskus iltamyöhällä, aterioi lähinnä kavereiden luona. Nämä asiat poika on kertonut meille useita kertoja.



Tällaisen porukan kanssa poika kulkee. Aiemminkin on poikien touhuja päätä puistellen katsottu, mutta tällä viikolla päätimme mieheni kanssa, että kaveriasioissakin tarvitaan muutosta. Kun oikein muistelimme kaikkia pojan kavereita, emme saaneet mieleemme yhtäkään ns. tavallista tasapainoista lasta. Kaikilla heistä on jokin vääntö menossa, ja niitä diagnoosejakin löytyy. Pikkupoikina ollessaan nuo jutut eivät ehkä tulleet niin esille, mutta nyt kun alkaa ikävuosia tulla, alkaa olla vähän grouvimmat otteet.



Emme halua puuttua kaverisuhteisiin, mutta säännöt muuttuvat. Missä kuljetaan, mitä tekemässä? Saa mennä yhdessä kirjastoon, mutta kauppakeskukseen ei. Saa olla meillä, kuten aina ennenkin, mutta kavereille ei ole menoa toistaiseksi. Ehkä joululoman jälkeen (loma-ajan olemme poissa).



Lapset janoavat meidän aikuisten paikallaoloa. Pojat tykkäävät jutella meille kaiken maailman jutuistaan, moni käy minua moikkaamassa työpaikalla (siellä ostarilla9 viikon aikana. Kun vain rahkeet riittäisivät...

Ylivilkkaille on olemassa erityisiä tuolia joissa voi heilua ja keikutella ja lisäksi sellainen stressipallo käteen jota voi hiplata jatkuvasti.



Selvää on että poika liikkuu joka tapauksessa ja mitään paikallaan olijaa hänestä ei tule.



Erityisopettajan pitäisi tietää ja hankkia tällainen tuoli lapsellesi ja itse voitte hankkia sen pallon ja sopia opettajan kanssa että lapsi saa sitä käyttää, ei heitellä mutta puristella jne.



Tyttöni luokassa on ollut sellainen poika joka teki käsillä jatkuvasti jotain ja on myös nyt mutta kyseessä eri lapset. Näistä on oikeasti apua. Selkeästi kyse on jostain neurologisesta erilaisuudesta.



Auttaa lasta olemaan paikallaan ja pystyy keskittymään paremmin ja muiden häiritseminen vähenee.

tervetulleeksi luokkaan seuraamaan opetusta.

Opettaja, joka ei halua vanhempia sinne, herättää ajatuksen, että hänellä on jotain salattavaa.

Tulin äsken töistä, ja istahdan vielä hetkeksi tähän.



Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut tänne tästä meidän pojan jutusta, silloin hän oli ekaluokkalainen. Silloin syksyllä koulun kuraattorin ja rehtorin mielestä asiassa ei ollut mitään erityistä, normaalia ensimmäisen vuoden kypsymättömyyttä jne.



Tänään opettaja sanoi, että hän on puhunut kuraattorin (eri henkilö kuin aikaisemmin) ja koulupsykologin kanssa sekä oppilashuoltoryhmässä, ja erityisopettaja on käynyt seuraamassa luokan tuntia meidän pojan ja erään toisen lapsen asiassa. Ja kunhan rehtori palaa lomaltaan, on taas palaverin paikka... Saapa nähdä.



Pulpettikirja, oma projekti - kalaöljykapseleitakin käytetään.



Luulen, että meidän perheemme suurin ongelma on meidän vanhempien työaikakuvio. Molemmat olemme vuorotyössä, joten miltei aina iltaisin meistä toinen on poissa. Arki-iltojen harrastaminen on vähän hankalaa, meillä on kolme lasta, ja nuoremmat eivät pärjää yksin kotona. Toisaalta, kuten opettaja huomautti, meillä on siis aina joku kotona. Onhan se niinkin, joku on aina kotona, lasten ei tarvitse kossaan olla yksin. Mutta kyllä meillä aika levotonta on välillä, kun kaikki kolme ottaa kaiken irti tästä yhdestä vanhemmasta, joka on paikalla.



Yhtä kaikki, tässä tarinassa on niin monta puolta, että en jaksa kaikkea kirjoittaa. Tämän päivän oivallus oli minulle tärkeä. Teen sen, minkä pystyn, ja ehkä siitä tulee jotain. En osaa odottaa mitään tiettyä tulosta, kuten että pojan ilme kirkastuu , kolina lakkaa, työrauha palaa luokkaan. Katson parin viikon työvuorot eteenpäin, mitkä aamupäivät sopisivat tähän hommaan, kerron ne pojalle ja opettajalle, ja se siitä. Katsotaan, mitä tapahtuu. Ei se ota, jos ei annakaan, niinkuin sanotaan.



Ainakin itse saan lisää tietoa luokan arjesta. Pystymme sitten puhumaan pojan kanssa ihan oman kokemuksen pohjalta. Reissuvihkossa on silloin tällöin maininta päivän tilanteista, mutta tänään ymmärsin, että opettaja ei ole tosiaankaan jaksanut kirjoittaa kaikesta, ja todellisuus on ollut ankea jo pidempään.



Ja mistäkö sain päähäni mennä luokkaan istumaan. No tuota... Kun olin lapsi, se oli 70-luvulla se, oma äitini marssi myös minun luokkaani tuntia seuraamaan. Silloin oli rehtori ensin vaatinut koululautakunnan antamaa lupaa vierailuun, mutta äiti luki rehtorille lakia ja istui sitten hiljaa luokassa.

Ihmettelen opettajan jaksamista sekä lasten luokkatovereiden. Erityisluokkaan siirto olisi paikallaan muiden työrauhan turvaamiseksi.



Kerrot lapsesi olevan älykäs, ok joissain asioissa on mutta ei niissä tärkeimmissä jotka ovat sosiaaliset taidot ja toisten kunnioittaminen.



Omat lapsetkin ovat älykkäitä muttei häiriköitä. Tekevät tehtävänsä ja kokeista suurin osa on kymppejä muut ysi alkuisia. Matikka 10 kielet 9 tai 10.



Lisäksi kädentaidot on kohdallaan toisen käsityö numero 9 toisen 10 samoin on piirtämisessä. Todistukset keskiarvoltaan yli 9.



Joten ei akateemisissa taidoissa pärjääminen poissulje muutakaan osaamista voi olla yleislahjakkuus ja lisäksi vielä klaarata sen käyttäytymisenkin. Lahjakkaiden lasten äitinä ottaa päähän että häiriökäyttäytymistä puolustetaan lapsen älykkyydellä ja turhautumisella.



Väitän että lapseltasi puuttuu muutama tärkeä ruuvi pääkopasta tai häntä ei ole osattu kasvattaa. Jokainen on yksilö ja tämä yksilö olisi tarvinnut kovempia otteita jo lapsena ettei olisi päsmäri ja päällikkö ja kuvittelisi olevansa maailman napa joka saa tehdä ihan mitä itseään huvittaa.



Lapselle pitää opettaa kotona mikä on soveliasta käyttäytymistä ja lapsi on tyhmä jos ei tätä ymmärrä.



Ota lapsi pois koulusta toisten kiusana olemasta tai pyydä erityisluokkapaikkaa tuollainen lapsi ei kuulu normaaliluokkaan normaalien lasten seuraan.



Neurologisiin tutkimuksiin ja kyllä vika löytyy ja se ei ole älykkyys.

Kumma kun nämä ongelmaoppilaat ovat aina näitä "huippulahjakkaita ja huomattavasti keskivertoa älykkäämpiä, TURHAUTUNEITA lapsia" - ainakin äitiensä mielestä... ;) (Paitsi että tietysti kaikki maailman opettajat ja lääkärit ja psykiatrit ja ties mitkä ovat ihan samaa mieltä, ja ainakin parista naistenlehden testistä on tullut sellaisia pisteitä)

Mitä helvvettiä