Uskovainen,oletko kokenut jotain vastaavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, itse olen miettinyt puhuuko Pyhä Henki myös noin. Ne kappaleet on sellaisia, joita ei ole välttämättä edes kuunnellut aikoihin.  Yksi tällainen oli todella pahassa tilanteessa, Ultra Bra:n .."minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä, ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi"

Ei ole hyvä idea ruokkia sellaista ajatusta, että tässä nyt Pyhä Henki puhuu minulle, kun päässä soi jokin kappale. Kannattaa ajatella vain, että jaaha, muistin tällaisen kappaleen nyt ja se soi mielessäni. Ei ole hyvä alkaa ylitulkitsemaan asioita. Kaikki sellaiset ajatukset, jotka liittyvät siihen, että alkaa kuvittelemaan itselleen tapahtuvan jotain yliluonnollista, ovat vähän kyseenalaisia ja täysin tarpeettomia. 

 <

Mene muualle

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin kerran diskoteekkiin 70-luvulla ja nyt soi jytämusiikki päässä edelleenkin.

Tämä oli kyllä hauska :)

Tuollaiset ajatukset ovat niin henkilökohtaisia, ettei niihin ulkopuolinen mitään tyhjentävää pysty helposti sanomaan. Yleisellä tasolla alitajunta ruokkii tietysti ajatuksia, ja jos jokin aihepiiri on toistuva niin se voi kieliä siitä sitä voisi yrittää prosessoida. Miksi alitajunta puskee noita lauluja toistuvasti mieleen? 

Syitä voisi olla esim reaktio, vastareaktio, uteliaisuus, vastenmielisyys, kaipuu, halu unohtaa. Lauluissa on sellainen ihmeellinen voima, että niiden lohduttava tai voimaa antava sanoma voi tuntua hyvältä vaikka sanat eivät tuntuisikaan millään tavalta omalta. Laulun sävy tarttuu. Eihän kaikessa hienossa musiikissa ole aina edes laulua taikka sanoja. 

"Ei ole hyvä idea ruokkia sellaista ajatusta, että tässä nyt Pyhä Henki puhuu minulle, kun päässä soi jokin kappale. Kannattaa ajatella vain, että jaaha, muistin tällaisen kappaleen nyt ja se soi mielessäni. Ei ole hyvä alkaa ylitulkitsemaan asioita. Kaikki sellaiset ajatukset, jotka liittyvät siihen, että alkaa kuvittelemaan itselleen tapahtuvan jotain yliluonnollista, ovat vähän kyseenalaisia ja täysin tarpeettomia. "

"Eli anteeksi mutta oletko oikein joku asiantuntija kun osaat muille kertoa mitä mistäkin ajatella, veikkaanpa että et, joten voit pitää suusi kiinni, ole hyvä Jännä että triggeröidyt muiden ajatuksista ja kokemuksista, kuten ne uhkaisivat sinua. Ole vain aivan rauhassa. :)"

Aloittaja tässä: Voit varmasti olla itsekin täysin rauhassa triggeröitymisestä puhuja, sillä itse en yleensä triggeröidy muiden ajatuksista,enkä soisi sitään kenellekään muullekaan.

Kiitos tervejärkisestä ja asiallisesta vastauksesta sinulle,joka sanoit " Kaikki sellaiset ajatukset, jotka liittyvät siihen, että alkaa kuvittelemaan itselleen tapahtuvan jotain yliluonnollista, ovat vähän kyseenalaisia ja täysin tarpeettomia. -autoit laittamaan asioita perspektiiviin omalta osaltasi.

Toivottavasti tästä syntyy mielenkiintoinen ketju, tahtoisin vilpittömästi tietää,onko paljonkin ihmisiä jotka ovat kokeneet tällaisia lieveilmiöitä oman uskonsa,oli se sitten mennyttä tai nykyistä uskoa, seurauksena vai onko kyse vain normaalista psykologisesta ilmiöstä.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset ajatukset ovat niin henkilökohtaisia, ettei niihin ulkopuolinen mitään tyhjentävää pysty helposti sanomaan. Yleisellä tasolla alitajunta ruokkii tietysti ajatuksia, ja jos jokin aihepiiri on toistuva niin se voi kieliä siitä sitä voisi yrittää prosessoida. Miksi alitajunta puskee noita lauluja toistuvasti mieleen? 

Syitä voisi olla esim reaktio, vastareaktio, uteliaisuus, vastenmielisyys, kaipuu, halu unohtaa. Lauluissa on sellainen ihmeellinen voima, että niiden lohduttava tai voimaa antava sanoma voi tuntua hyvältä vaikka sanat eivät tuntuisikaan millään tavalta omalta. Laulun sävy tarttuu. Eihän kaikessa hienossa musiikissa ole aina edes laulua taikka sanoja. 

Kiitos hienosta vastauksesta. Kohdallani kyse on tosiaan lähinnä traumoja ja ahdistavia uskonnollisia asioita pintaan nostavasta toistuvasta "korvamatoilusta". Tiedän,että kohdallani on kyse pitkällä aikajanalla syntyneestä "uskonnollisesta/henkigellisestä traumasta",mutta myös muuta erittäin vakava traumaa liittyy uskonnolliseen ajanjaksoon elämässäni,jota kesti sentään yli kaksikymmentä vuotta vakavine seurauksineen. Olen vain niin kyllästynyt kuulemaan päässäni aivan yhtäkkisesti näitä kappaleita ja asioita,joita en halua ajatella en kuulla,enkä muistaa. 

Kuinka tällaista voi edes käsitellä,jos psykologit ja psykiatrit ovat täysin tietämättömiä siitä,mitä uskonto ja uskovaisuus voi vääristyneimmilläään tuoda mukanaan? Tiedän oikein hyvin, että uskovat pitävät tällaista jonkinlaisena "henkisen" herkkyyden ilmentymänä ja luontevanakin osana näkymätöntä todellisuutta,mutta itselleni sellainen ajatusmalli oli tuoda pakkohoitopätöksen mielisairaalaan. Eli jokin muu syy tai ratkaisu on löydyttävä näihin "musiikillisiin oireisiin", kuten niitä itse kutsun. Kaikki tieto on tervetullutta.

"Mene muualle"

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset ajatukset ovat niin henkilökohtaisia, ettei niihin ulkopuolinen mitään tyhjentävää pysty helposti sanomaan. Yleisellä tasolla alitajunta ruokkii tietysti ajatuksia, ja jos jokin aihepiiri on toistuva niin se voi kieliä siitä sitä voisi yrittää prosessoida. Miksi alitajunta puskee noita lauluja toistuvasti mieleen? 

Syitä voisi olla esim reaktio, vastareaktio, uteliaisuus, vastenmielisyys, kaipuu, halu unohtaa. Lauluissa on sellainen ihmeellinen voima, että niiden lohduttava tai voimaa antava sanoma voi tuntua hyvältä vaikka sanat eivät tuntuisikaan millään tavalta omalta. Laulun sävy tarttuu. Eihän kaikessa hienossa musiikissa ole aina edes laulua taikka sanoja. 

Kiitos hienosta vastauksesta. Kohdallani kyse on tosiaan lähinnä traumoja ja ahdistavia uskonnollisia asioita pintaan nostavasta toistuvasta "korvamatoilusta". Tiedän,että kohdallani on kyse p

Eri

Minä olen se, jonka mielestä on täysin tarpeetonta kuvitella kokemuksensa olevan yliluonnollista. Tuo, mitä koet, ei ole henkistä herkkyyttä tai luonteva osa näkymätöntä todellisuutta. 

Minä olen se, jonka mielestä on täysin tarpeetonta kuvitella kokemuksensa olevan yliluonnollista. Tuo, mitä koet, ei ole henkistä herkkyyttä tai luonteva osa näkymätöntä todellisuutta. 

 

Jatkan tätä kommenttia vielä vähän. Katolilaiset taitavat olla erikoistuneita näihin asioihin. Heillä on ilmeisesti eksortisteja.