Muistatteko kasari-lerput?

Mun ihan ekat 5,25 tuuman lerput olivat 3M:n. Vuosi oli kai 1985. Sen verran kalliita olivat nuo 3M:n lerput (taisivat olla vähintään 25mk/kpl), että aloin aika pian ostaa kaikista halvimpia random-lerppuja, jotka nekin olivat kappalehinnaltaan kalliimpia kuin keskiverto aikakauslehti, joka siihen aikaan maksoi alle 10mk. Pelejä vartenhan niitä lerppuja tietenkin ostettiin.

Eka tietokone mitä käytin oli Luxorin abc-100. 100kiloa muistia kaksi lerppuasemaa.

Lerput teillä korput on housuissanne :)

Muistan hyvin. Heikin erektio lopahti aina siinä vaiheesa, kun penis olisi pitänyt viedä sisään. Tämä tapahtui aina Pirjon kanssa.

Olin iloinen kun pääsi eroon noista suurista hitaista, äänekkäistä levyasemista. Oli laatikko täynnä noita 5,25". Oli se kehitystä siihen kasettiasemaan verrattuna jolla kestä 5min käynnistää peli. Löytyy vielä joku 10kpl diskettejä kaapista, en ole heittänyt pois kun siellä voi olla jotain lapsuuden aikasia juttuja. Me ohjelmoitiin qbasicilla omia pelejä. Noilla disketeille on vieläkin kysyntää koska osa laitteista esim. sairaalat, lentokoneet vaatii diskettiaseman ohjelmiston päivityksiin ja järjestelmän muutoksiin.

Mukava katella nostalgisesti Commodore 1541 aseman yms. kuvia. Tuli vastaan myös lapsuudesta tuttu hopeinen, pahvinen 3M-lerppuboksi. DS,DD. Näyttäisi 10kpl maksavan 25 euroa.

Mulla oli c64:ssa vain kasettidekki olisin halunnut pelata Giana Sisterssiä, niin aina kaverin luona jolla lerppuasema.. 

Olin aikanaan mielestäni onnekas ja sain myytyä pois C64:n, levyaseman, disketit ja muutamat alkuperäiset pelit. Sain jotain 1500mk ja käytin tuon rahan ostaakseni uunituoreen Amigan. Sitten kun tultiin vuoteen 2000, viitisen vuotta vanhasta PC:stä ei saanut oikein mitään... eli siinä mielessä C64 oli vielä hintansa väärti.

Asiasta puheenollen Miten se turbo-ohjelma vaikutti itse pelin koodiin? Mulla kasetit oli turbolla kaikki kopsattuja ja vaativat turbon ensin ennen kuin pystyy lataa pelin kasetilta? Se oli joku koodi joka nopeutti pelien lataamista? Pakattuja?

Vierailija kirjoitti:

Olin aikanaan mielestäni onnekas ja sain myytyä pois C64:n, levyaseman, disketit ja muutamat alkuperäiset pelit. Sain jotain 1500mk ja käytin tuon rahan ostaakseni uunituoreen Amigan. Sitten kun tultiin vuoteen 2000, viitisen vuotta vanhasta PC:stä ei saanut oikein mitään... eli siinä mielessä C64 oli vielä hintansa väärti.

Mulla on c64 yksikkö vieläkin tallessa 😁 ikävä kyllä kasettidekki kadonnut ja pelit

 Oi sitä onnen päivää, muistan vieläkin, kun avasin nelivuotiaana jouluna ison paketin ja siellä oli c64!

Lerppuja ja pelejä ostettiin pikkupaikkakunnilla jostain kirjakaupoista ja kodinkoneliikkeistä. Ensimmäiset postimyynti-lerppupelini hommasin Komentokeskuksesta. Oli oululainen firma. Mitähän ne maksoi? Veikkaisin, että yli 100mk/kpl. Mutsi suostui maksamaan vain jotain They Sold A Million -tyyppisiä kokoelmia. Mulla taisi olla niistä osat 1 ja 3.

Vierailija kirjoitti:

Asiasta puheenollen Miten se turbo-ohjelma vaikutti itse pelin koodiin? Mulla kasetit oli turbolla kaikki kopsattuja ja vaativat turbon ensin ennen kuin pystyy lataa pelin kasetilta? Se oli joku koodi joka nopeutti pelien lataamista? Pakattuja?

Niin ne varmaan oli pakattuja. Ainakaan niissä ei ollut latauskuvia jne, eli paljon jätetty pois. Nehän oli aina cräckättyjä. Nuoli ja L ja oikea kohta kasettiasemassa, niin alkoi ladata.

Muistan. Itellä oli C-64 vain kasettiasemalla, mutta kavereilla oli se kalliimpi levykeasemalla varustettu. Ja äidin työpaikalla olin jo ennen Commodoren saamista päässyt näkemään lerppuja, äidin osastolla oli sentään yksi ihan oikea tietokone kaikkien päätteiden lisäksi.

Läksin yliopistolle v. 1991. Siellä näin paitsi noita 5,25 tuuman lerppuja, myös niitä vielä vanhempia, taisivat olla 8 tuumaisia, huvittavan isoja joka tapauksessa.

Kerään, kunnostan ja vaalin vanhoja kuolleita tai liki kuolleita formaatteja. Olen semmosella alalla missä lentää toimivaa elektroniikkaa suoraan pyttyyn eikä aina kärsi katsoa. Joku päivä tulee vielä jolloin jonkun firman kellarista tai jonkun höppänän sedän vintiltä löytyy kassillinen nauhoja tai levykkeitä eikä ole laitetta jolla tutkia mitä sisältää. Tätä ennakoiden ja muutenkin historiallisen tekniikan harrastuksena tätä puuhaan. Konvertointi ja digitointi onnistuu jossain määrin mutta mekaanisia vehkeitä pitää myös muutenkin aika ajoin käyttää. Pelastin viime hetkellä nipun Video2000-kasetteja ja niille on nauhuri, samoin kuin vhs- ja mini dv -nauhoille. C-kasetti luonnollisesti, CD/DVD sekä vinyyli. Beta puuttuu tällä hetkellä. Kirppareilta otan talteen 8-raitakasetteja joille on automankka 12 v muuntajalla. Kaikkien kokojen muistikorttiadapteri löytyy. Disketit, sekä lerput että korput ovat tuttuja ja pitäis hommata asemat. Samaten levykekotelot kummallekin, semmonen lukittava olis aito asia. Korppuasemia on jopa USB-liitännällä mutta lerpuissa kytkeminen PC.hen tietää vissiin tenkkapoota. Siihen pitänee vissiin hommata se Commodore ja putkitelkkari. Aika intensiivistä. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan. Itellä oli C-64 vain kasettiasemalla, mutta kavereilla oli se kalliimpi levykeasemalla varustettu. Ja äidin työpaikalla olin jo ennen Commodoren saamista päässyt näkemään lerppuja, äidin osastolla oli sentään yksi ihan oikea tietokone kaikkien päätteiden lisäksi.

Olisko ollut ns. Mainframe, johon siis kaikki työasemat olivat kytketyt. Tästä johtuu vissiin elokuvista tuttu magneettinauha-aseman nykivä käyttö kun kukin puuhaa omaa hommaansa, lukee ja tallentaa. Magneettisia muistiasemia myi vielä joku aika sitten jopa Verkkokauppa, aika isolla kapasiteetilla ja olisko olleet aika kalliita. Kallista oli myös koko CPU-aika ylipäänsä tyyliin 70-luvulla, jenkkiyliopistolla piti varata aika koneelle ja yöaikaan oli edullisempia slotteja.......päiväaikaan oli valjastettu arvokkaampaan käyttöön.

Hyvin muistan, olin varahenkilö niiden vaihtamiseen.