Miten te yksinasuvat huolehditte sosiaalisesta elämästä?

En tarvitse sosiaalisuutta, koska haluan olla omassa seurassani. Virtuaalinen sosiaalisuus riittää silloin tällöin. 

Olen työpaikalla ylisosiaalinen. Sitten kun osa taas tulee hakemaan työpaikalle omaa tilaa, koska kotona on aina härdelli niin saan näiden vihat niskaani. Ei saisi hymyillä tai ylipäätään olla iloinen....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä. Saatan jutella pihalla naapureille ja kaupassa ihmisille. Vierailen iäkkäiden vanhempieni luona. Jos oikein on yksinäistä, laitan miesystävän. 

Laitat miesystävän? Mihin? Ikkunaan koristeeksi vai kenties kylmäksi?

No, muotoillaan sitten niin, että hankin sellaisen. 

Keskustelen X:ssä ja LINE:ssä nettikavereiden kanssa, joista osan olen tavannut IRL. Ja mulla on myös kissa. M29

Vierailija kirjoitti:

Soittele äidilles viikoittain. Keksi ideoita missä olisi ihmisiä sulle. Mikä kiinnostaa ja keiden seurassa siedät olla.

hirveästi oon pyörinyt järjestöissä, pajoilla ja tapahtumissa. Käykin niin et saatan olla ainut joka tulee ja juttelen sit ohjaajien kanssa. Tai sit jengi tulee omien kavereiden kanssa. Näistä ei oikein saa mitään hedelmällistä.

Hirveästi kyselen tutuilta, entisiltä työkavereilta kuulumisia mut joko ei vastata tai jää vaan pari lauseeseen.

Tapaa kavereita, sukulaisia, käy harrastuksissa, juttele naapurin mummon kanssa jne 

Käyn vapaaehtoistyössä arkisin. Viestittelen ystävien kanssa ja soittelen äidilleni. -Dandere

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mistä huolehtia. Aikani yritin, mutta ei sosiaalisia suhteita voi yksinään ylläpitää eikä myöskään luoda uusia joten nykyisin ei ole ketään kenen kanssa voisi edes satunnaisesti sen muutaman sanan vaihtaa. 

Mulla sama. Ei oo mitään merkityksellisiä ihmisuhteita elämässä. Viikonloput on pahimmat. Työt ja opiskelutkin kärsivät tästä kun ei oo vastapainoa arjessa.

Pelailen online-pelejä, jossa jutellaan samalla muille ihmisille.

Itse aina toivoisin saavani yksinoloa ja kotona rauhoittumista huomattavasti enemmän, mutta kun kyllästyn siihen aina lähes heti... 😂 Ei jouda eikä oikein haluakkaan kaikilta riennoilta kotona käydä juuri muuta kun nukkumassa niin minkäs teet. Aikanaan naimisissa ollessa oli sosiaalinen elämä ihan onnetonta. Tuli nyhjättyä puolison kanssa kotona ihan liian kanssa. Siinä mitään sosiaalista elämää ollut. Toisin on nykyään.

Mä en voisi ikinä asua yksin. Ihan mahdoton ajatus, eikä tähän mennessä ole tarvinnutkaan.

Netin keskustelupalstat. Ei huvita vääntäytyä kotoa minnekään.

Yhteys sisaruksiin ja heidän lapsiinsa on vahva. Viestitellään lähes päivittäin ja nähdäänkin usein. Sisarusten lapset käyvät täällä tätilässä yökylässä.

Autan taloyhtiöni seniorikansalaisia ja lapsiperheiden äitejä oikeastaan päivittäin.

Asun yksin ja työni on hyvin itsenäistä, jopa yksinäistä. Vapaa-aikana on siis sosiaalisempaa.

Töissä on satunnaisia juttutuokioita ja vapaalla viestittelyä parin kaverin kanssa. Kyläilyä silloin tällöin. Enimmäkseen on kuitenkin hiljaiseloa. Yhteydenpito ihmisiin on vuosien varrella vähentynyt, kun ei enää ole paljoa yhteistä elämäntilanteiden muuttuessa.

"Miten te teette sen?" 

Oli alun kysymyksenä. Menen mukaan kiinnostaville kursseille, vapaaehtoistyöhön ja kaikkeen sellaiseen, mikä minua kiinnostaa.

Joskus tulee takkiin, eikä hyväksytä, joskus taas löytyy ihmisiä keiden seurassa viihtyy.

Sen olen huomannut, että moni kysyy/utelee asioita mitkä eivät välttis hänelle kuulu ja ihmettelee kun vastaus on kysymyksen myötäinen.

Ihmiset ei useinkaan halua kuulla oman kuplansa ulkopuolelle vieviä vastauksia ja joskus sitä ihmettelee, että miksi kysyi kun ei halua kuulla vastausta. 

Tämä on mulle ikuinen dilemma. Kun toisaalta kaipaakin seuraa ja juttukaveria, mutta heti, jos joku tuttavuus menee niin pitkälle, että toinen osapuoli alkaa odottaa multa jotain, ahdistun enkä pysty enää. :(