Mun sisustus on sellainen jonka itsekin tajuan olevan ehkä aika mauton, mutta se on kuitenkin minusta ihana
Esim persialaismattoja ei voi olla liikaa. Mulla on sellaiset keittiössä, eteisessä, olkkarissa ja makkarissa. Niistä tulee vähän kirjava vaikutelma varsinkin kun eteinen/oh/keittiö on suunnilleen samaa tilaa. Sitten on sellaisia puukaiverruksilla kruusattuja vanhoja huonekaluja, tummaksi lakattu. Oikein koristeelliset lampunvarjostimet on mun heikkous, niitä on pöytä- sekä jalkalampuissa. Sellaisia samettisia missä on rimpsuja. Jos tulee kirpparilla vastaan niin ostan varmasti. Olkkarin yhdellä seinällä on iso maisematapetti ja keittiö on tapetoitu täysin erityylisellä tapetilla. Tykkään pitsiliinoista, niitä on sohvapöydän päällä, lipastoilla jne. Tauluissa pitää olla komeat kultaiset kehykset, tai sitten mustat ihan simppelit.
Joskus kateellisena katselen sellaisia rauhallisia sisustuksia joissa on harmoniset värit ja ajattelen että toi olis ihana ja päätän vähän karsia. Mutta sitten en kuitenkaan.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Minä taas pidän enemmän raikkaasta ja vaaleasta, vähän pastellia väriläiskänä. Mutta makunsa kullakin.
"Väriläiskä" kertoo just siitä, että kaikki on vaaleaa ja väritöntä, hajutonta ja mautonta, ja sitten on revitelty sillä väriläiskällä joka on koristetyyny tai joku käsipyyhe. Oikea ankeuden huippu
Minä taas tykkään mummolatyylistä. Ehdottomasti joka huoneessa räsymatot. Puu huonekalut, ei ikinä metallijalkaisia tai muovisia mitään. Seinissä tapetti tai puupaneli tai hirsi, ei koskaan maalattua seinää. Kristallikruunut.
Kirjahylly, joka täynnä kirjoja! Se on ihan ehdoton. Kaikki mun rakkaat kirjat, vanhat ja uudet sekaisin. Niitä on pienissä hyllyköissä muuallakin. Pöydillä poppanaliinat tai jotain Lapuan kankureiden juttuja. Pitsi- ja kukka verhoja. Nättiä puulyhtyjä ja puisia tarjottimia. Itse virkattuja torkkupeittoja. Ei liikaa tavaraa kumminkaan. Kotini on pieni 50- luvun lopulla tehty puutalo. Hyvin kompakti.
Tätä rakastan.