ADHD diagnoosia halajavat vievät resurssit oikeasti sairailta
Psykiatrian ja psykiatrien rajalliset resurssit pitäisi suunnata oikeisiin psykiatrisiin häiriöihin. Hupenevassa hyvinvointivaltiossa täytyy alkaa ajatella vähän laajemmin kuin vain minä minä.
Nyt aikaa ja resursseja menee aikuisten ADHD: n tutkimiseen, ihmisillä, jotka ovat kuitenkin kymmeniä vuosia eläneet ihan joten kuten elämästä selviytyen lievän tai korkeintaan keskivaikean ADHD:n kanssa.
Hain itsekin diagnoosin ja nyt kaduttaa, että käytin resursseja pois oikeasti psyykkisesti sairailta.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka tahallaan haluaa diagnoosin? Et pääse lentäjäksi etkä poliisiksi, et saa luovuttaa siittiöitä etkä synnyttää, joudut käyttämään huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä.
Ai ADHD diagnosoitu ei saa synnyttää? Aika jännä kun siihen on jopa kehitysvammaisilla oikeus.
Jännä, jännä, jopa on oikeus läskeillä mt Vanhoillapiioilla ... argumentti on tragikoominen... missä kohtaa on se narratiivi. 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Toki, toki ,toki huomasin heti aloituksesta kuka asialla 😝..
Vierailija kirjoitti:
Vanhanpiian paskan vatvomista ja vauhkoomista. Hyi hemmetti.
No lopeta se paskahuussissa lotraaminen sitten
Vierailija kirjoitti:
Runsas diagnosointi on seurausta sumpusta kun aiemmin ei juuri välitetty eikä tutkittu ADHDta. Inhimillinen kärsimys siitä on kamala seuraus, huumeisiin ja onnettomuuksiin nuorena kuolleita, n. 80 % vangeista ADdeja jne. Siinä niitä resursseja vasta onkin hukattu, lisäksi yhteiskunta muuttunut vaikeammaksi pärjätä adhdn kanssa, siitäkin pitäisi ilmeisesti näitä potilaita syyttää!
niillä vangeilla on usein paljon vakavampia diagnooseja myös kuin adhd. adhd itsessään kun ei tee kenestäkään rikollista: aina on mukana jotain muuta, joka on oa itsenäien diganoosinsa. Esimerkiksi psykopatiaa, narsismia, epävakaata persoonnallisuutta, bipolaarisuuta yms.
Minulla on työkaveri, joka on näitä aikuisena diagnoosin ja lääkityksen saaneista. Helpotti meidän muidenkin elämää, kun hän tekee paljon vähemmän virheitä ja saa hommat valmiiksi ilman jatkuvaa vahtimista ja kädestä pitämistä.
Jos joku olisi huomannut, että tarvitsen apua kun olin lapsi niin ei oltaisi tässä tilanteessa, jossa nyt vien vakavampien tapausten resurssit. Mutta kun kaiken huomion ja resurssit veivät ne rasavillit häiriköt, joilla sori nyt vaan taisi olla kasvatuksessakin puutteita.
Että tässä sitä nyt ollaan kolmekymppisenä vailla minkäänlaista kykyä hallita elämää kun minkäänlaista tukea ei ole tullut ja aikuisen vastuut vaan pahentaa tilannetta. Koti on kaaos, opinnot jää kesken, normaali työ saa uupumaan. Samaan aikaan ne häiriköt on lääkityksen ja terapian voimalla päässeet eteenpäin elämässä ja hyviin töihin. Eikö nyt olisi jo meidän kymmeniä vuosia kärsineiden vuoro saada apua?
Vierailija kirjoitti:
Adhd:sta on tullut trendisairaus ja diagnoosi postaillaan someen huomion toivossa.
Lapsellani on adhd ja elämä sen kanssa on oikeasti helvettiä niin lapselle itselleen kuin läheisille. Olen hänen omaishoitaja ja itse en pysty käymään töissä, koska lapsi vaatii 24/7 apua ja valvontaa.
Mutta kun kaikille elämä adhd:n kanssa ei ole helvettiä, eikä heidän läheisilleen. Samalla lailla kuin jokin selkäsairas voi tuhota omalla oireilullaan kaikkien perheenjäsentensä mielenrauhan, kun toisesta taas sitä ei välttämättä juurikaan näy päälle päin. Toisilla adhd oireilee pahemmin kuin toisilla. Luultavimmin kotiympäristöllä on siinä iso rooli.
ADHD:tä on eri tasoista. Vaikea muoto tekee elämästä varmasti aivan hirveätä. Mutta lievät ja keskivaikeat muodot, joita voi olettaa olevan jos on käynyt peruskoulussa ihan normaalisti ilman isompia tukitoimia ka siihen päälle lukion ja korkeakoulun... sellainen ei ole vaikea ADHD ja sellaisen kanssa on ihan turhaa lähteä metsästämään diagnoosia.
Psykiatria on lääketieteen haara. Ei niitä diagnooseja pidä itsetuntemuksen lisäämiseksi hakea, vaan ainoastaan lääketieteellisestä syystä.
Si narratiivi on on tuon sian lörtsyssä .