Miksi emme jaksa sosiaalisia tilanteita enää?

Työpaikat ja matkat ylisosiaalisia. Koulutkin. Ja niissä ollaan koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikeasti ongelma, ja iso sellainen. Taannoin kysyin eräältä kaverilta, joka ei ole pitänyt yhteyttä puoleen vuoteen, että mitä kuuluu. Hän vastasi vain "miten nii?". Minä siihen sitten että ei mitää kummempia, ajattelin vain kysyä että mitä kuuluu kun ei ole aikoihin nähty. Hän vastasi siihen edelleen "niin, ni miten niin??" Sanoin vain sitten, että ok no ei kai sitten mitään, heippa. Eikä ole sen jälkeen oltu yhteydessä. Tästä aikaa nyt noin vuosi. Tunnettu yli 20 vuotta. Ihan ihmeellistä touhua.

Sairastuin syöpään. 95% kavereista otti jalat alleen kun kerroin rehellisesti olevani menossa hoitoihin. Parannuin syövästä: yksikään entisistä kavereista ei edes tervehtinyt ja nyt olemme ikäänkuin emme olisi ikinä toisiamme edes tavanneet.

Minkä ikäisiä te olette, jotka ette jaksa sosiaalisia tilanteita? Me oli lapsen kummi käymässä viime perjantaina, sunnuntaina oltiin kavereiden luona kahvilla, torstaina menen kaverin kanssa standuppiin ja sunnuntaina syömään miehen tädin luo. Olemme viisikymppisiä, ja mielestäni ihan normaalia seuraelämää.

Vierailija kirjoitti:

varmaan työ vie mehut nykypäivänä suurimmalta osalta. Työelämä on muuttunut paljon vaativammaksi. Ihmiset eivät voi hyvin, joten eivät enää jaksa olla sosiaalisia. Tietenkin myös osaltaan sosiaalinen media on muuttanut kulttuuria. 

Tämä. Lisäksi individualismi on ylikorostunutta. Ei nähdä isoa kuvaa vaan maailman pitäisi pyöriä vain oman navan ympärillä koko ajan. Ja toisaalta myös se, että nykyisin ei saa olla eri mieltä mistään. Ennen, siis esim 10v sitten, siedettiin paljon paremmin erilaisia mielipiteitä ja tapoja elää. Nyt jos jollain on eri mielipide, se on syy katkaista tuttavuus. Lisäksi ysärillä ihmisillä oli vielä huumorin tajua. Ei koko ajan loukkaannuttu jostain eikä ainakaan jonkun toisen puolesta.

Enää ei vanhempana jaksa olla sosiaalinen. Myös huomannut, että haluan enemmän keskittyä muuhun kuin kuuntelemaan toisten asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

varmaan työ vie mehut nykypäivänä suurimmalta osalta. Työelämä on muuttunut paljon vaativammaksi. Ihmiset eivät voi hyvin, joten eivät enää jaksa olla sosiaalisia. Tietenkin myös osaltaan sosiaalinen media on muuttanut kulttuuria. 

Tämä. Lisäksi individualismi on ylikorostunutta. Ei nähdä isoa kuvaa vaan maailman pitäisi pyöriä vain oman navan ympärillä koko ajan. Ja toisaalta myös se, että nykyisin ei saa olla eri mieltä mistään. Ennen, siis esim 10v sitten, siedettiin paljon paremmin erilaisia mielipiteitä ja tapoja elää. Nyt jos jollain on eri mielipide, se on syy katkaista tuttavuus. Lisäksi ysärillä ihmisillä oli vielä huumorin tajua. Ei koko ajan loukkaannuttu jostain eikä ainakaan jonkun toisen puolesta.

Tämä. Liberaalit vihaavat yhteisöllisyyttä ja perhettä, siksi nuoret, etenkin naiset, ovat hirvittävän masentuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikeasti ongelma, ja iso sellainen. Taannoin kysyin eräältä kaverilta, joka ei ole pitänyt yhteyttä puoleen vuoteen, että mitä kuuluu. Hän vastasi vain "miten nii?". Minä siihen sitten että ei mitää kummempia, ajattelin vain kysyä että mitä kuuluu kun ei ole aikoihin nähty. Hän vastasi siihen edelleen "niin, ni miten niin??" Sanoin vain sitten, että ok no ei kai sitten mitään, heippa. Eikä ole sen jälkeen oltu yhteydessä. Tästä aikaa nyt noin vuosi. Tunnettu yli 20 vuotta. Ihan ihmeellistä touhua.

Sairastuin syöpään. 95% kavereista otti jalat alleen kun kerroin rehellisesti olevani menossa hoitoihin. Parannuin syövästä: yksikään entisistä kavereista ei edes tervehtinyt ja nyt olemme ikäänkuin emme olisi ikinä toisiamme edes tavanneet.

Näinpä, mitä helvettiä tuollaisilla "kavereilla" tekee. Tyhjänpäiväistä lätinää ja energian haaskausta.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te olette, jotka ette jaksa sosiaalisia tilanteita? Me oli lapsen kummi käymässä viime perjantaina, sunnuntaina oltiin kavereiden luona kahvilla, torstaina menen kaverin kanssa standuppiin ja sunnuntaina syömään miehen tädin luo. Olemme viisikymppisiä, ja mielestäni ihan normaalia seuraelämää.

38v.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on niin v*****tun tyhmiä että ennemmin panostaa omaan hyvään seuraan eli minuun itseeni.

Jos et tule kenenkään kanssa toimeen niin ehkä se ongelma olet sinä. Käsittämätöntä kuinka paljon tykkäyksiä tällainenkin aivopieru saanut.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä nuo äidit juttelevat tunnin ruokakaupassa ovat niin saatanan tylsää porukkaa, että hyvä, kun ovat jääneet pois. Tällaisia vanhan ajan paskanjauhajia näkee kylläkin vielä välillä, ja voi sitä banaaliuden määrää. Mitä kuuluu, mitä naapurin Helveticalle kuuluu, minkä ikäisiä sun lapset on, minkä ikäisiä sun lapset on, mitä kukin näistä tekee, blaablaablaa. Linnoittautuvat yleensä Prismassa keskelle käytävää jauhamaan tuota paskaa. Ihan hyvä, että nykyään useimmat ihmiset keksivät palkitsevampia aktiviteetteja kuin tuollaiset tyhjänräpättämisen. (Samaa se oli se maaseudun tauoton muiden taloissa ravaaminen ja tyhjänräpättäminen entisaikaankin.)

Aika kiukkusen olonen rähjääjä taidat olla. Ehkä sinäkin tarvitsisit juttukaverin.

No ei tuo nyt ihan kaikkia koske. Itselläni on laaja ystäväpiiri, ikähaarukka 50-80v, välillä tavataan illallisten merkeissä toistemme kotona, välillä ulkona syömässä, on teatteri reissuja, konserttikäyntejä ja milloin mitäkin. Yhden ystäväporukan kanssa käydään kerran pari vuodessa ulkomaan reissuilla, kuulun pariinkin järjestöön ja aikoinaan olin poliittisestikin aktiivinen.Niiltäkin ajoilta on paljon tuttuja. 

Hyviä , lähiystäviäkin on muutama, ja on mm tuettu toinen toisiamme kun on ollut sairastelua tai muita elämän murheita. Jotkut olen tuntenut lapsesta asti, toisiin olen tutustunut aikuisiällä harrastusten ym asioiden merkeissä. Ja kyllä olen extrovertti ja tutustun helposti ihmisiin. Tykkään sekä keskustella että kuunnella. Omasta ystäväpiiristäni suurin osa on vähän samanlaisia, osa on toki hiljaisempia mutta hyvin ovat näköjään viihtyneet porukoissamme. Eihän tämmöisiin tapaamisiin pakko ole tulla. Yhden ankeuttajan muistan joka tuli porukoihin uuden puolison myötä.  Luulen että hän koki tällaiset lärpättäjät rasittavina ja antoi sen näkyä, mutta eipä ole hänen seurastaan sittemmin enää tarvinnut nauttia kun ei ole näkynyt. 

Mutta näin aikuisiällä on sillä tavalla mukavaa että voi tosiaan itse valikoida seuransa, eikä tarvitse olla "kaikkien kaveri", mutta mukavien ihmisten seurassa viihdyn erittäin hyvin. Onneksi mukaviakin ihmisiä on paljon.

Nykyään ainakin sellainen puhe on yleistynyt että joku ihminen on raskas, energiavampyyri, seuransa kuormittaa, ottaa esiin kiusallisia puheenaiheita, on negatiivinen jne. Ennen tuollaista puhetta ei juuri esiintynyt. Tarkoitan siis joskus 90-luvulla.

Nykyään ihmiset myös vaikuttavat suojelevan itseään, tunteitaan, mielenterveyttään enemmän ja tietoisemmin. Se varmaan johtuu siitä että mielenterveydestä puhutaan nykyään paljon enemmän tiedotusvälineissä ja muutenkin.

Toki aina on ollut luonteeltaan erakkotyyppisiä ihmisiä, mutta se on taas eri asia.

Itsensäkorostaminen on helppoa älylaitteiden avulla- voi tuottaa sitä omaa hyvin hallittua sisältöä jossa on itse hyvä ja sen voi kohdistaa toivomallaan tavalla. Jokainen saa olla some kanavansa pomo joka ei irl ole aina itsestäänselvää sosiaalisessa viiteryhmässä. Sisällöntuottaminen on monella oma monologi ilman sosiaalista kanssa käymistä, annoksen sisältöähän voi rykäistä eetteriin hyvinkin sosiaalisesti kömpelö ihminen kun kohde on vain kamera ja sen näkee tallenteena ihmiset jotka näkevät. Livenä kömpelyyttä ei voi editoida eikä ramppikuumetta skipata.

Älylaite-ilmaisijat elävät jo nyt omassa itsensä hallitsemassa suojakuoressaan ulkomaailmalta suojautuneena silmälasein, langattomin kuulokkein/vastameluluurein, ja älylaite kilkattaa viestejä some-avaruudesta nonstoppina. Vitsailtiin takavuosina että suomalaiset jätttää parin metrin turvavälin toiseen ihmiseen bussijonossa. Nyt suojakuoren tekee älylaitteet jotka suojaavat modernia ihmistä sanalliselta kanssakäymiseltä toisen ihmisen kanssa ulkomaailmassa.

Sisällöntuottamiseen rutinoituneet ihmiset osaavat elää jo kameraansa varten he ovat 2d eivät enää 3d.

ReipasMies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikeasti ongelma, ja iso sellainen. Taannoin kysyin eräältä kaverilta, joka ei ole pitänyt yhteyttä puoleen vuoteen, että mitä kuuluu. Hän vastasi vain "miten nii?". Minä siihen sitten että ei mitää kummempia, ajattelin vain kysyä että mitä kuuluu kun ei ole aikoihin nähty. Hän vastasi siihen edelleen "niin, ni miten niin??" Sanoin vain sitten, että ok no ei kai sitten mitään, heippa. Eikä ole sen jälkeen oltu yhteydessä. Tästä aikaa nyt noin vuosi. Tunnettu yli 20 vuotta. Ihan ihmeellistä touhua.

Sairastuin syöpään. 95% kavereista otti jalat alleen kun kerroin rehellisesti olevani menossa hoitoihin. Parannuin syövästä: yksikään entisistä kavereista ei edes tervehtinyt ja nyt olemme ikäänkuin emme olisi ikinä toisiamme edes tavanneet.

Yllättävän yleistä tämä. Kun läheiseni teki itsemurhan, niin minua kartettiin kuin ruttoa. Myös esim. lapsen kuolema voi etäännyttää ystäviä, jos he eivät koe osaavansa lohduttaa tai kohdata menetyksen kokenutta henkilöä.

Ihmisistä, joita pidetään siis virallisesti terveinä, niin heistä valtaosa sairastaa joko narsismia, sadismia, anti-sosiaalista, passiivis-aggressivista persoona tai jotain muuta mainitsematonta persoonanhäiriötä mikä pääasiassa "voimistaa" ihmistä. Nykyäänhän valtaosalla ihmisistä puuttuu itsensä säätelykeinot ja turvallinen lapsuus, mikä johtaa näiden kaikkien eri persoonanhäiriöiden kehittymiseen. Tämä on mutuiluani, pohjaten lääketieteellisten spesialistien havaintoihin.

Yksi kaveri nähtävästi laittoi välit poikki aivan naurettavasta syystä. Mun olisi pitänyt lähteä hakemaan hänelle erästä tavaraa. Yritin sanoa, että hei en ole kotona, enkä todellakaan olisi muutenkaan ollut kiinnostunut lähteä hakemaan mitään. Ei vaan tälle sankarille mennyt jakeluun, ja nähtävästi meni herne niin syvälle nenään, ettei ole moneen kuukauteen pitänyt yhteyttä. Samainen tyyppi valitti yhdessä vaiheessa, ettei hänen perheellään ole kavereita/kontakteja, kun muuttivat samaan kaupunkiin, missä itsekin asun. Olin vaan, että nii-in. Voisiko syytä löytyä vaikka omasta käytöksestä?  

Faith kirjoitti:

Nykyään ainakin sellainen puhe on yleistynyt että joku ihminen on raskas, energiavampyyri, seuransa kuormittaa, ottaa esiin kiusallisia puheenaiheita, on negatiivinen jne. Ennen tuollaista puhetta ei juuri esiintynyt. Tarkoitan siis joskus 90-luvulla.

Nykyään ihmiset myös vaikuttavat suojelevan itseään, tunteitaan, mielenterveyttään enemmän ja tietoisemmin. Se varmaan johtuu siitä että mielenterveydestä puhutaan nykyään paljon enemmän tiedotusvälineissä ja muutenkin.

Toki aina on ollut luonteeltaan erakkotyyppisiä ihmisiä, mutta se on taas eri asia.

olihan 90-luvullakin niitä raskaita sukulaisia, joita niitä vain siedettiin kaikki joulut ja pääsiäiset. Tänä päivänä on jopa trendikästä poistaa myrkylliset ihmiset elämästä. Asioilla on puolensa.