Kirjailija, jolla kiehtova kirjoitustyyli?
Itse sanon Anthony Burgess ainakin Kellopeli appelsiinissa, muita hänen teoksiaan en ole lukenut.
Kommentit (59)
Juha Vuorinen kirjoittaa niin, että tunnen melkein tuoksut ja maut.
Charlotte Brontë, J.R.R. Tolkien, suomalaisista Kaari Utrio ja Laila Hirvisaari.
Sven Hassel kirjoitti sujuvaa sotahistoriaa.
Vierailija kirjoitti:
Pajtim Statovci. Hän osaa yhdistää soljuvasti tiivistä kerrontaa ja toisaalta yli sivun mittaisia yhtenäisiä virkkeitä ilman, että lukijan huomio herpaantuu.
Juuri sain vihdoin luettua, en tykännyt yhtään, kun sivutolkulla samaa lausetta, ei välimerkkejä lainkaan.
Asiaa kyllä, mutta kirjoitustyyli aivan kamala.
Petri Tamminen ja Juha Itkonen hyviä. Ja tietysti Hotakainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsi kun on nimi hukkunut, mutta joku kotimainen fantasiakirjailija kirjoitti ihan superkaunista, vanhahtavaa suomea. Kirja taisi liittyä jotenkin virvatuliin tms. Löytäisinpä sen uudelleen!
Noin yleisesti mulle uppoaa mm. Waltarin, Econ ja Virpi Hämeen-Anttilan tyyli.
Hiraeth? Siinä kyllä puhutaan virvatulista aarnivalkeina.
Löysin joitakin vuosia sitten Elizabeth Bowenin ja tykästyin sekä tyyliin että tarinankerrontaan. Kohti pohjoista oli loistava.
Se OLI Hiraeth, kiitos!
Onko kenties tämä:
Joo, juuri se! Voisi lukea uudestaan.
Mulle Hiraethin tyyli oli jopa liian vanhahtava ja raskas, mutta Pohjan kruunuun pääsi paremmin kiinni.
Johanna Sinisalo on kotimaisista mun suosikkeja, ja Kytömäen tyylistä tykkään myös. Työkaveri aikoinaan suositteli Kultarintaa, ja se iski ihan ensimmäisillä sivuilla.
Kyllä täältäkin lähtee ääni Hotakaiselle! Jotenkin vaan koko hermosto tykkää tekstin rytmistä.
Jon Fosse.
Suomennokset erinomaisia, odotan innolla seuraavia.
Eikö tuollainen muutu maneeriseksi hyvin nopeasti?
Arto Paasilinna on hämmästyttävä: ranskaksi parempi kuin suomeksi.
Steinbeck. Luin äskettäin uudelleen eedenistä itään ja vihan hedelmät
Ville Ketola. Esikoisteos Neljäs puhelu, vetävää tekstiä ja hyvin rytmitettyä kerrontaa. Tästä kaverista kuullaan vielä
Anton Tsehhov kirjoittaa niin, että tunnen melkein tuoksut ja maut.