Oletko ajatellut, että ehkä oletkin paha ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen, useinkin. Erityisesti lapsena tunsin koko ajan, että olin paha. Aikuisena minulla todettiin sitten epävakaa persoonallisuushäiriö. Tuon diagnoosin jälkeen aloin tuntea itseni hyväksi.

Epävakaat on aika mahdottomia ihmissuhteissaan. Kostavat ja raivoavat, kilpailevat kaikessa, hakevat itsesääliä ja sitten taas kun toinen meinaa lähteä, ovat kuin herran enkeleitä.

Toi on mahdollista hoitaa vähäoireisemmaksi ja siitä on hyötyä itsellesi ja myös kaikille kenen kanssa joudut tekemisiin.

 

Jaa, minä olen pitkässä parisuhteessa. En raivoa, huuda tai muutenkaan riitele. Välttelen kaikkea sellaista, koska omassa lapsiudessani vanhemmat riitelivät ja olivat väkivaltaisia koko lapsuuteni ajan. Eävakaus on ennemminkin pään sisäistä, voimakasta ahdistusta ja jatkuvaa syyllisyy

Pakko kysyä, että ajatteletko välttelyn olevan hyvä asia? Yleensä sillä on kammottavaa seuraukset, niin sinulle itselle kuin kumppanille. En missään nimessä tarkoita, että pitäisi raivota, vaan normaalisti selvittää ristiriidat. 

Saatan joskus olla hetkessä äkkipikainen tai itsekäs, mutta sisimmässäni kyllä aina haluan hyvää kaikille ja omatunto kolkuttaa herkästi jos teen väärin. Toisaalta olen liian mukavuudenhaluinen antaakseni muille kaiken minkä voisin, ja tunnen siitäkin syyllisyyttä. Eli onko sitä sitten hyvä, jos ajatuksen tasolla tarkoittaa hyvää, mutta käytännössä ei kuitenkaan toimi "oikein"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen, useinkin. Erityisesti lapsena tunsin koko ajan, että olin paha. Aikuisena minulla todettiin sitten epävakaa persoonallisuushäiriö. Tuon diagnoosin jälkeen aloin tuntea itseni hyväksi.

Epävakaat on aika mahdottomia ihmissuhteissaan. Kostavat ja raivoavat, kilpailevat kaikessa, hakevat itsesääliä ja sitten taas kun toinen meinaa lähteä, ovat kuin herran enkeleitä.

Toi on mahdollista hoitaa vähäoireisemmaksi ja siitä on hyötyä itsellesi ja myös kaikille kenen kanssa joudut tekemisiin.

 

Jaa, minä olen pitkässä parisuhteessa. En raivoa, huuda tai muutenkaan riitele. Välttelen kaikkea sellaista, koska omassa lapsiudessani vanhemmat riitelivät ja olivat väkivaltaisia koko lapsuuteni ajan. Eävakaus on ennemminkin pään sis

 

No on se tähän asti ainakin toiminut hyvin. Monet asiat ovat minulle lopulta täysin yhdentekeviä. Varsinaista minuuttia minulla ei tavallaan ole, joten voin joustaa tilanteissa tarpeen mukaan. Olen useimmiten samaa mieltä sen kanssa, jonka kanssa keskustelen. Profiloin ihmisen sekunneissa ja tiedän, kuka minun kannattaa hänelle olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole paha ihminen mutta olen monesti mielestä paha ihminen.

Muiden mielestä paha ihminen. 

Itse taidan olla paha, vaikka muut pitävät hyvänä. Asia on myönnettävä. Näin on asiat.

Sama mulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen luonnostaan paha. Hyviä ihmisiä ei ole olemassakaan.

Älä yleistä itseäsi muihin.

Raamatun mukaan, jokainen ihminen on läpeensä paha. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on harmi, koska minullakin olisi ollut mahdollisuus hyvään. Mutta annoin katkeruuden kasvaa sisälläni, kunnes se söi minusta hyvän. Hulluinta tässä on, että monet pitävät minua hyvänä ihmisenä. Pyyteettömänä, joka kyllä kuuntelee. Ja pitävät minua hyvännäköisenäkin. Mutta paha puu ei voi loputtomiin tuottaa hyvää hedelmää eikä näyttää hyvältä. Sitten kauhistutaan, kun vääjäämättä tulee paljastumaan sisäinen mädännäisyyteni. Kun naamiot putoavat. -ap

Ei ole mitään pahaa tai hyvää.